Tosi traagista, Mika, että lähtösi tuli näin yllättäen. Olen lukenut joitakin kirjojasi ja pidin niistä kovasti. Lähtösi tekee nöyräksi. Olen suunnilleen saman ikäinen kun sinä. Minä olen saanut itselleni lisäaikaa, jota olen yrittänyt käyttää viisaammin kuin aikaisempaa elämääni.
Ehkä kerkisit huomaamaan, että nyt on ilmassa juuri sitä mitä ennustit? Sait nähdä palan ihmisten uudenlaisesta yhteisöllistymistä. On syntynyt uutta vanhat puoluerajat ylittävää välittämistä, yhteistyötä, jossa ei kysellä oletko kristitty vai muslimi, porvari vai kommari, homo vai hetero, pomo vai roskakuski. Olemmehan kaikki pohjiltamme samanlaisia ja kaikki voimme erilaisuudestamme huolimatta välittää toisistamme.
Elämme keskellä niitä muutoksia, joita, Mika, ennustit jo vuonna 2008. Vanhat puolueet menettävät merkitystään, kirkkokunnat ja ehkä työmarkkinajärjestötkin hajoavat uusiksi itseorganisoituviksi pienemmiksi yhteisöksi. On kai tapahtumassa uudenlaista yhteisöllistymistä ja heimoutumista, sellaista, josta kirjoitit. Ehkä Mika sait oikeastaan lähteä onnellisena ajankohtana; sait nähdä vilauksen uudesta maailmanjärjestyksestä, jota olet ollut ennustamassa. Tiedämmehän molemmat, että käy pressan vaaleissa niin tai näin, maailma ei ole vaalien jälkeen enää sama kuin ennen. Luulen, että monessa meissä on syntynyt toivo!
Mika, mielestäni olimmekin eläneet liian kauan modernin jälkeistä postmodernia kautta, joka on hajoittanut ihmiset yksinäisiksi, toisiinsa välinpitämättömästi suhtautuviksi oman onnensa etsijöiksi. Transmoderni uusi aika on toivon aikaa. Nyt alamme näyttää toisillemme, että emme ole kaiken keskellä niin yksin, sillä tavoin kuin mitä postmoderni aika näytti. Meille raha ei olekaan kaiken mitta! Voimme tehdä suuria itseämme ja muita onnellistuttavia asioita, ihan ilmaiseksi, vapaaehtoistyönä.
Ainakin minun silmissäni näyttää siltä, että muutos on hypännyt suuren askeleen eteenpäin; sitä osoittaa liikuttavat mittasuhteet saanut ihmisten liikehdintä reaalimaailmassa ja virtuaalisessa todellisuudessa flash mobbeineen. Naamioituneet tuhannet kaikenikäiset ja -taustaiset ihmiset voivat iloisina tervehtiä ja halata toisiaan. Tästä ei ole enää pitkä matkaa siihen, että emme pelkästään juhli moninaisia naamioitamme, vaan uskallemme riisua kasvomme alastomiksi.
Kirjoitit muistaakseni yhteiskunnallisesta evoluutiosta, ja sen mullistusten keskellä epäilemättä maapallomme parhaillaan elää. Onko tämä nyt sitä evoluution emergenttisyyttä? Uskoitkohan muuten myös tietoisuuden evoluutioon? Minä uskon. Uskon siihen sen muotoisena kuin mitä ekofilosofi Henrik Skolimowski on kuvannut. Jospa onkin niin, että valtava määrä suomalaisia on parhaillaan nousemassa tietoisuudessaan uuden ymmärryksen tasolle. Erilaisia -ismejä edustavat ihmiset ovat kai juuri nyt oivaltamassa entistä konkreettisemmin, että huolimatta erilaisesta poliittisista, uskonnollisista, seksuaalisista suuntautuneisuuksista tai etnisistä taustoista, voimme me kaikki olla sammalla myös yhtä suurta ihmistietoisuutta. Meitä sitoo toisiimme, mikä muu kuin rakkaus. Juuri se rakkaus mistä kaikki uskonnot puhuvat.
Terveisin, Siirtolan Emäntä, jota et koskaan tavannut, mutta joka tapasi sinut kirjoissasi
