Kati

Valitsin blogini nimeksi “Anna ja hänen ystävänsä”, minä, Siirtolan Emäntä koen olevani multipersoona.  Muodostun siis osapersoonistani Annasta ja hänen viidestätoista ystävästään. Tai oikeastaan ne ovat pikemminkin eri tilojani, joita käytän hyväksi oman identiteettini kanssa leikkimisessä, dialogisen minuuteni luomisessa. Tämä puuhasteluni on sukua jungilaiselle “aktiiviselle imaginaatiolle”, eli leikin mielikuvitukseni avulla tiedostamattoman ja tietoisen mieleni kynnystilassa.

Olen iältäni viisikymmentä ja risat.  “Leppoistin” elämääni pakenemalla kiireisestä Etelä-Suomesta tänne luonnonkauniiseen Pohjois-Kuhmoon. Asumme ja kunnostamme metsätilaamme, Siirtolaa, majoitusta ja pienmuotoista kurssitoimintaa varten. Elämä on välillä kovastikin heitellyt. Kriisini (avioeroni, syöpä, masennus)  ovat kuitenkin olleet parhaita opettajiani.  Harrastuksiani ovat filosofinen ja psykologinen kirjallisuus sekä kaunokirjallisuus.  Ja eheyttävä reflektiivinen kirjoittaminen! Huomasin onnekseni,  että omassa sisäisessä pimeässä kaupungissani  oli kätkettynä eheytymiseni avaimet. Elämässä ei ole valoa ilman varjoja. Tämän kun oivaltaa, niin elämä alkaa ikään kuin itsestään kantamaan.

Elämme nyt tyytyväistä ja pintä elämämme täällä perukassa. Meillä on elämänsisältönämme ja ilonamme nyt tämä pikkuriikkinen tilamme, Siirtola, mieheni syntymätilan lähellä, Pohjois-Kuhmossa. Täällä harrastamme marjastusta,kalastusta ja luonnossa samoilua. Lisäsärvintä leivän päälle teen osa-aikaisena hammaslääkärinä ja eheyttävän kirjoittamisen opettajana. Kirjoitan parhaillaani kirjaani kirjoittaen tapahtuvasta henkisen kasvun välineestä, Sisäisestä teatterista.

Tässä erään syövästä toipuneen naisen ajatuksia (Rachel Naomi Remen/Kitschen table wisdom): Ennen kun oli sairas, olin kaikesta niin varma. Tiesin mitä halusin. Ja milloin halusin. Yleensä myös tiesin, mitä pitää tehdä, saadakseni haluamani. Kuljin ympäriinsä kädet ojossa: “Haluan Omenan!”. Usein sainkin granaattiomenan. Olin niin pettynyt, etten vaivautunut edes tutkimaan, mikä tämä hedelmä oikein oli. Itseasiassa, en usko, että koskaan edes näin sitä.  Maailma oli minulle jaettuna omeniin ja ei-omeniin. Minulla oli omenasilmät. Ja niillä näki vain ei-omenia ja omenia.

Myös minulla oli omenasilmät. Kaaottisen pirstoutuneen identiteettitarinani kautta, Annan ja hänen ystäviensä avulla,  löysin pimeästä kaupungista, erään huoneiston lukitusta komerosta, itselleni uudet silmät. Tämän jälkeen maailma näyttää huomattavasti rikkaamalta. Uusilla silmilläni näen muun muassa   banaaneja, appelsiineja,  mansikoita, omenia ja etenkin lakkoja, puolukoita, juolukoita, variksenmarjoja, viinimarjoja ja sieniä!

Lopputyöni integratiivisesta hypnoterapiasta.
Moniosaista minuuttani pohdin toisessa blogissani. Tämä blogi on hypnoterapeuttitilani Annan henkilökohtainen leikkikenttä. Uusin, kolmas blogini, on nimeltään “Narratiivinen lääketiede ja lääketieteilijän narratiivi”.  Siellä uusin mielentilani, Alice Spoof,  elää tulevaisuudessa vuonna 2050. Hän kirjoittaa siitä, kuinka lääketiede ja kulttuurimme on muuttunut.

Lisätietoa minusta ja vetämistäni tai järjestämistäni kursseista saa sivustoilta www.sisainenteatteri.com.