KERÄÄN EHEYTTÄVIÄ TARINOITA
Erityisesti toivon:
1) Tarinoita eheyttävistä kohtaamisista terveydenhuollon henkilöstön kanssa.
Toivoin tarinoita myönteisistä hetkistä, joissa koet saaneesi lääkäriltä/hammaslääkäriltä/sairaanhoitajalta jotain kokonaisvaltaisesti itseäsi eheyttävää. Sekä potilaiden että hoitohenkilökunnan tarinat ovat toivottuja.
Eräs oululainen naishammaslääkäri kirjoittaa:
Minulla oli meneillä rintasyöpäni jälkeiset sytostaattihoidot. Yksityisyrittäjänä yritin samanaikaisesti hoitaa johtotehtäviäni – matelin työuupumukseni pohjamudassa. Hoidin potilaita huivipäisenä. Yöllisen valvomisen ja asioiden vatvomisen jälkeen aloin hoitamaan potilaan hammassillan alla olevaa väärää hammasta. Olin kauhuissani tilanteesta. Kerroin potilaalle tapahtuneesta. Potilas ei vaikuttanut olevan huolissaan asiasta. Seuraavalla kerralla aloitin oikean hampaan hoitamisen. Niin kutsuttu Murfeyn laki toteutui, eli kun jotain lähtee menemään pieleen niin näin kertakaikkisesti käy. Onnistuin tekemään seuraavalla kerralla niin kutsutun “kylkiperforaation”, eli juurenhoitoneula ohjaantui kanavasta hampaan kyljen läpi luuhun. Hammas oli toki puudutettu, eikä toimenpide sattunut. Kävi kuitenkin niin, että koko potilaan silta oli nyt käyttökelvoton. Kerroin toimenpiteen jälkeen potilaalle tapahtuneen ja purskahdin itkuun. Naispotilaani katsoi minua hetken, halasi ja sanoi: “Hei kuule, nämä ovat vain hampaita. Sinulla on syöpä, se on paljon pahempi asia!”. Sillä hetkellä koin, että olin yhdessä potilaani kanssa oivaltanut jotain hyvin tärkeää elämästä. Potilas sai keinojuuret itselleen potilasvakuutuksesta.
2) Kerro kuinka sairaus on muuttanut elämääsi.
Syöpä voi muuttaa ihmisen elämän. Eräs kiireinen liikemies kertoo, että ennen kuin hän sairastui kuin eräs kiireinen syöpään, oli hänelle tärkeintä saada ”piparkakkuja”. Jos piparkakkua ei tullut, elämä ole helvettiä. Valitettavasti nämä piparit vaihtelivat päivästä toiseen. Joinakin hetkinä pipari oli kasa rahaa, toisina hetkinä uusi auto. Joskus se oli valta-asema ja toisinaan mukavaa seksiä uuden kiinnostavan ihmisen kanssa. Mutta pipareita täytyi olla!
Mies kertoo: “Sen jälkeen kun sairastuin prostatasyöpään, tajusin, että olin vuosia sitten lakannut henkisesti kasvamasta. Jos annan parivuotiaalle pojalleni piparin, hän on iloinen. Jos otan sen pois, hän on vihainen. Vasta nyt tajuan, että pipari ei tee ihmistä iloiseksi pitkäksi ajaksi. Jälkeenpäin oikein naurattaa, kun olen tajunnut puolustaneeni surkeita pipareitani niin voimaperäisesti, etten ole edes ehtinyt niitä syömään.”
Syöpä muutti miehen täydellisesti. Hän kertoi olevansa ensimmäistä kertaa elämässä iloinen. Ei ollut enää hänelle enää merkityksellistä, miten liiketoimet sujuivat tai voittiko hän golfottelunsa. Mies jatkaa tarinaansa: “Kaksi vuotta sitten syöpä kysyi minulta, mikä sinulle on tärkeää? Vastasin sille, että elämä. Elämä on tärkeää. Elämä ihan sellaisena kuin se minulle annetaan. Piparin kanssa tai ilman. Onnellisuudella ei ole mitään tekemistä piparin kanssa. Sillä on tekemistä elämän kanssa. Tai ehkäpä itse elämä on juuri tämä pipari.”
Tai voi kertoa tarinan siitä, miten sairaus on vaikuttanut elämääsi. Voit lähettää myös tarinoita ikävistä kohtaamisista.
3) Vertauskuvallisia eheyttäviä tarinoita
Olen kiitollinen myös vertauskuvallisista tarinoista eli sellaisista kertomuksista, jotka ovat auttaneet sinua oivaltamaan jotain olennaista asiaa elämästä.
HYVÄ ONNI, HUONO ONNI, KUKA SEN TIETÄÄ?
Olipa kerran vanha kiinalainen maanviljelijä, joka käytti vanhaa hevostaan työjuhtana. Eräänä päivänä hevonen karkasi läheiseen metsikköön eikä sitä enää löytynyt mistään. Naapurit harmittelivat, että kylläpä miehelle oli käynyt huono tuuri. Tähän mies vastasi: “Hyvä onni, huono onni, kuka sen tietää?”
Viikon kuluttua hevonen palasi tuodessaan mukanaan lauman hevosia, ja nyt naapurit onnittelemaan miestä hyvästä tuurista. Tähän mies vastasi: “Hyvä onni, huono onni, kuka sen tietää?”
Kävipä niin, että miehen poika kesyttäessään hevosia sattui putoamaan erään villin orin selästä. Poikarukalta katkesi koipi, ja hän jäikin rammaksi loppuiäkseen. Nyt naapurit kävivät harmittelemaan, että kylläpä nyt nyt vanhaa miestä kohtasi huono onni. Tähän mies vastasi: “Hyvä onni, huono onni, kuka sen tietää?”
Kävi niin, että maassa tuli sotatila, ja kylän kaikki nuoret pojat vietiin armeijaan, eivätkä he koskaan palaneet.
Tarinoita aion käyttää seuraavassa kirjassani, joka käsittelee narratiivista lääketiedettä. Henkilökohtaisissa kokemuksissa muutan henkilötiedot sellaisiksi, ettei sinua voida tunnistaa.
Tarinat voi lähettää: kati.sarv58@gmail.com tai postitse: Kati Sarvela, Hankarannantie 33 as 1, 88900 KUHMO
