Elämän kova koulu

Vieraskynäilijänä puolisoni,  Ari Huotari,  Siirtolan Isäntä, kuumulainen”aboriginaali”.


Siinä sitä ollaan. Isä ja kuopuksensa äidin haudalla.
Isä on ottanut lakin päästään ja on maailmaa kokeneen näköinen. Nöyrtymäänkin jo oppinut. Minä itsetietoinen, turhan tuiman näköinen ja maailmaan – isäänkin – paljolti kriittisesti suhtautuva. Olenpa kuitenkin lähtenyt käyttämään isääni Lentiiran hautuumaalla. Kuvan on ottanut silloinen vaimo.

Kuvanottovuosi on 1987. Isä on siinä 71-vuotias. Hän eli tuon jälkeen vielä melkein seitsemän vuotta, kunnes sotaveteraanille tuli viimeinen iltahuuto. Hänen viimeinen iltahuutonsa sattui vielä kansalliselle veteraanipäivälle. Esikoistyttäreni syntyi kolme viikkoa myöhemmin.

Tänään on kulunut isäni syntymästä päivälleen sata vuotta. Silloin ei maailmaan syntyvän lapsen ja synnyttäjän tilaa seurattu sykettä ja hapensaantia mitaten. Sauna lienee isäni synnyinpaikka. Itsenäistä Suomeakaan ei vielä ollut. Pari vuotta myöhemmin Kuhmo jäi itsenäistyneen maan sisällissodan taisteluista syrjään, mutta yleisen levottomuuden ohella Pohjois-Suomessa sattui kato, ja isän kotona syötiin pettua. Isän vatsa ei sitä kestänyt ja mummonsa oli patistellut isäni vanhemmat hakemaan Sotkamosta sukulaistalosta jauhoja, että pari-vuotias poika pysyy hengissä.

Nykyään on tapana mainita sosiaalisessa mediassa ”elämän kova koulu” parhaana opettajana. Isällä se varsinainen koulu jäi neljän viikon kiertokouluun, rippikouluun ja aliupseerikouluun. Aliupseerikoulu sattuikin sopivasti, sillä puoli vuotta myöhemmin alkoi talvisota. Isä itärajan kasvattina kirjaimellisesti puolusti kotikyläänsä, koska Kuhmon rintamalla vihollisen pääjoukko tuli rajan yli hänen kotikylänsä kautta – siinäpä meille mallia siitä elämän kovasta koulusta!

Jatkosotaankin isä lähti Kuhmon korkeudelta eli eteni kohti Rukajärveä. Joutuipa jatkosodan ensi viikkoina näkemään kaatuneen nuoremman veljensäkin taistelun jälkeen muiden kaatuneiden joukossa. – Siinäpä meille taas elämän kovaa koulua!

Jatkosodasta isä tuli ilman fyysisiä naarmuja – henkiset naarmunsakin hän taisi vuosien mittaan hoitaa kohtuullisen hyvin. Oli löytynyt vaimo rinnalle ja perhe kasvoi. Aluksi isä toimi savottahommissa työnjohtajana, mutta otti lopulta vastaan ”kylmän tilan” Kuumusta toiselta puolelta Kuhmoa , eli kasvavan perheen kanssa raivasi kainuulaiseen korpeen vuosien mittaan tilan rakennuksineen ja peltoineen. Tila täytti sille tarkoitetun tehtävänsä, eli antoi lypsykarjatilana elannon sen aikaa, että lapset varttuivat aikuisiksi kotona ja hakeutuivat vasta sitten muualle leivän perässä.

Isällä oli varmaan toiveita, että joku lapsista jatkaisi tilalla. Unelmat taisivat kariutua vuonna 1973, kun isä sai heinäkuisena yönä puhelimitse tiedon, että toiseksi vanhin perheen lapsista ja pojista vanhin, jo perheen perustanut Raimo oli kuollut autokolarissa. – Siinäkin meille mallia elämän kovasta koulusta!

Isä oli tasainen puurtaja. Ei mikään työssä riehuja, mutta ikään kuin huomaamatta arjen asiat tuli pyöritettyä. Karjakeittiö lämpeni aamulla varhain, lehmille järjestyi heinäsylykset ja appeet eteen, pihanurmet siirtyivät niittämisen ja luokokuivauksen jälkeen rehusuojaan. Traktori- ja konetyöt isä jätti poikien tehtäväksi, eikä hankkinut ajokorttia – silti aina pääsi sinne minne tarvittiin, tarpeeksi sopuisa kun naapureitakin kohtaan oli.

Joskus murrosikäisenä näin isän astelevan hetteeltä tuovaa polkua vietyään maitotonkat sinne jäähtymään. Paluureissulle hän oli ottanut pienehkön halkosylyksen ja astelussa ei ollut kiireen tuntua, kun hän katseli maisemia. Jokin siinä rauhallisuudessa ja kiireettömyydessä ärsytti – nyt olen itse samanlainen!

Avioliitosta en niin tiedä, voiko sitä ainakaan alkutaipaleeltaan sanoa onnelliseksi. Isä joissakin tilanteissa väistyi suosiolla puolisonsa tieltä ja olipa joskus poistunut pirtistä ihan luudan avittamana. Vaan vuosien mittaan mielenkuohut äidilläkin asettuivat, ja äidin sairastuessa parantumattomasti isän hätä ja tuska olivat ilmeiset. Kahdeksan vuotta hän asui Kuhmon keskustassa leskenä – ja sopeutui siihenkin. Kerrostalonaapureiden kanssa hän oli tullut kai hyvin toimeen, koskapa isän hautajaisissa laskettiin taloyhtiön puolestakin oma kukkaseppele.

Paljon isä jätti jälkeensä: liuta meitä lapsia, kädenjälkiä melkoisen määrän kotitilallemme, säännöllisiä kalenterimerkintöjä usealta vuosikymmeneltä, valokuvia, jopa yhden sotaperinnehaastattelunkin. En isän eläessä kuvitellut oppineeni häneltä paljoakaan – nykyään arvostan paljon sitä kaikkea hänen saavuttamaansa ja minullekin huomaamattani opettamaansa ja välittämäänsä. Ehkä minun elämänkouluni ei olekaan ollut niin kova – isäni ansiosta.

Kiitos, Väinö-isä!

Kolmen silmän näkymää paranemiseen, toipumiseen ja eheytymiseen

Kun sairastut johonkin sairauteen, voit parantua, toipua ja eheytyä.


Kun näiden käsitteiden kanssa työskentelee, voi aivosi mennä solmuun. Ainakin omani menevät. Itselläni on ollut vaikeuksia hahmottaa näiden eri termien käyttöä.

Seuraavassa analysoin ja samalla selvennän omia tapojani käyttää näitä käsitteitä, peilaten ajatteluani mm. psykiatri Dan Siegelin ja Ken Wilberin integraaliin ajatteluun (vertauskuvalliseen kolmen eri tietämisen silmän tarjoamiin näkymiin).

Wilberin ajattelu juontaa muuten kristillisestä mystiikasta, vaikka kolmannesta silmästä puhutaan toki myös idän filosofioissa. Kolmen silmän kristillisistä juurista tulee muuten vääjäämättä mieleeni Stanley Block, Mind-Body Bridging-menetelmän kehittäjä. Kun häneltä kysyttiin koulutuksessa, jossa itsekin läsnä, onko hän ammentanut menetelmäänsä aineksia budhalaisuudesta, hän vastasi kielteisesti. Sen sijaan hänen inspiroijana oli ollut kuulemma kristillinen mystiikka.

Kolmen silmän “katseen”, eli erilaisten tietämisen tapojen avulla, saamme huikean panoramanäkymän terveyteen ja sen edistämiseen. Kun teemme työtämme monikatseisesti, kannustamme asiakkaitamme ja tietty myös itseämme, omaehtoiseen toipumiseen, parantumiseen ja eheytymiseen. Perinteisen länsimaisen lääketieteen ammattilaisina käytämme, tietty, ennen kaikkea länsimaisen lääketieteen tarjoamia metodeja, mutta emme karsasta muidenkaan silmiemme käyttöä.

Kolmen silmän panoraamanäkymään tarvitsemme tiivistä yhteistyötä sekä perinteisen terveydenhoitojärjestelmän sisällä ja täydentävien sekä perinteisten hoitomuotojen välillä. Olemme dialogisessa, avoimen uteliaassa, terveydenhoidon moniammatillisessa yhteistyössä keskenämme. Tällöin on mahdollista, että  hoidamme potilaitaan kokonaisvaltaisesti; olemme potilaillemme enemmän kuin vain ammattilaisten summa.

🌹

Parantuminen (healing)

Käsitettä parantuminen  käytän silloin,  kun puhun ensimmäisestä silmästä, lihan silmästä. Katsomme potilasta tällöin ensisijaisesti empiirisanalyyttisten tietämisen katseen kautta.

Etymologisesta sanakirjasta katsottuna paranemisella tarkoitetaan paremmaksi ja terveemmäksi muuttumista. Tarkoitan paranemisella somaattista tervehtymistä. Perinteisesti lääketieteen ammattilaiset ovat parantaneet ja potilaat ovat parantuneet.

Paranemisessa korostuu fyysinen tervehtyminen ja näyttöön perustuvat parantavat metodit. Tämä siitä huolimatta että taitavat “parantajat” kautta aikojen ovat aktivoineet potilaan omia eheyttäviä ja omaehtoisen toipumiseen liittyviä voimavaroja.

Parantumisen liitän ihmisten lihallisuuteen, soomaan. Kokonaisvaltaisen kehomieli-lääketieteen edustajana tiedän, että ruumiimme solumuistiin on kirjoitettuna kokemuksemme ja syvimmät tuntomme. Fyysiset sairautemme ovat paitsi molekyylibiologia, myös somaattisia tarinoita. Soomaan vaikuttaa perimän lisäksi mm. sosiaaliset suhteemme ja itsereflektio- sekä hyväksyvän läsnäolon taitomme.

🌹

Toipuminen (recovery)

Spontaanin toipumisen käsite on tulee lääketieteen kielestä ja sillä tarkoitetaan potilaan toipumista ilman vaikuttavaa hoitoa. Sana on johdannainen latinan sanasta sponte, jonka merkitys on ”omasta tahdosta”.

Toisaalta toipuminen voidaan myös nähdä omaehtoisena itsensä parantamisena. Ihminen voi itse aktiivisena toimijana päättäen tehdä järjellisiä asioita, jotka edistävät toipumista sairaudesta tai vaikkapa mielenterveysongelmasta, esim. masennuksesta, alkoholismista tai muusta addiktiosta. Tällaista järkevää toimintaa voi olla vaikka liikunta, elämäntapojen tietoinen muuttaminen, kuten ruokavalion muutos.

Toipuminen on toisen silmän, mielen silmän toimintaa, jossa korostuu ihmisen oma aktiivisuus rationaalisena ja sosiaalisena käytännön aktiivisena toimijana. Omaehtoiseen toipumiseen tarvittavaa tietoa saamme sosiaalisesti leviävistä asiatiedosta, esim. somesta, artikkeleista, kirjoista ja eri terveysjärjestöjen oppaista.

Sairas  voi toipua sairaudesta, vaikka hän ei olekaan ”lihallisesti parantunut”. Tällöin hän voi kokea kroonisesta tai fataalista sairaudesta huolimatta itsensä terveeksi.

💕

Eheytyminen (integration)

Ken Wilberin mielestä kysymys siitä, missä sairaus sijaitsee, on hyvin mielenkiintoinen. Entä jos onkin niin, että moni ihminen sairastaa, koska koko biosfäärimme, luontomme ja ympäristömme kärsii? Eheytyminen liittyy sisäiseen tasapainoon ja yhteisölliseen, koko luomakunnan väliseen, harmoniaan.

Ken Wilberiä täydentää hienosti psykiatri Dan Siegelin ajattelu: Puutteellinen vanhemmuus aiheuttaa valtavan määrän inhimillistä kärsimystä, joka ilmenee sekä fyysisinä stressiperäisenä sairastamisena että mielenterveysongelmina. Jotta lapsi kasvaa terveeksi yksilöksi, tarvitsemme koko kylän, varustettuna hengen ja luonnon voimaannuttavalla energialla, eheyttämään ja rakastamaan häntä.

Ihminen on myös henkinen ja kolmas silmämme onkin mietiskelevä silmä (eye of contemplation). Se on tekemisessä monenlaisten tunnelatautuneitten tilojemme kanssa. Kolmannen silmän toiminnasta tulemme tietoiseksi, kun olemme hyväksyvästi läsnäolevia toisen inhimillisen olion ja itsemme kärsimykselle.

Kehitämme kolmatta silmää viettämällä sisäistä aikaa; mietiskelemällä, meditoimalla, rukoilemalla ja hyödyntämällä taiteellisia flowtiloja. Tällöin Dan Siegelin sanoin, mielitajumme ja aktiivinen, toiminnaksi kanavoituva myötätuntomme toisia ja itseämme kohtaan lisääntyy. Emme jäykisty katsomaan asioita vaan kapeasta perspektiivistä käsin, vaan hyväksymme todellisuuden yhteen näkökulmaan taipumattomuuden.

Eheytyminen eli integraatio tarkoittaa sitä, että meistä kasvaa yhä taspainoisempia ja vastuullisempia ihmisiä. Emme jää kiinni itseämme ja muita vahingoittaviin kokemustiloihin, kun kolmatta silmää kirkastamalla tietoisuutemme ohjauskyky paranee. Ohjaamme yhä taitavammin tilasidonnaista ajatteluamme ja samalla ruumiimme energia- ja informaatiomolekyylivirtoja. Tunnemme myötätuntoisen yhteytemme toisiin ihmisiin, luomakuntaan ja koko maailmankaikkeuteen ja tämä kanavoituu aktiiviseksi kansalaistoiminnaksi.

Tällä henkistymisellä on moninainen myönteinen vaikutus fyysiseen terveyteemme, mutta myös luonnon ja yhteisömme hyvinvointiin. Meditaatiolla, rukouksilla, taiteellisilla flow-tiloilla ja mielikuvaharjoituksilla on somaattisia vaikutuksia. Viime kädessä ihminen voi eheytyä kuolemansairaanakin. Tällöin hän hyväksyy  kärsimyksen, kaiken katoavaisuuden ja oman elämän rajallisuuden.

Eheytymiseen tarvitsemme hyvää realiteettitajua, maadoittumista, uteliaisuutta, leikillisyyttä ja harmoniaan pyrkimistä, jota löytyy  parhaimmillaan transmodernilta *) ihmiseltä. Kolmannen silmän katse ei siis lähde postmodernista “antaa kaikkien kukkien kukkia”, vaan juurevasta olemisesta.

Paraneminen, toipuminen ja eheytyminen syleilevät erottamattomasti toinen toisiaan. Tervehtyminen on kokonaisvaltainen prosessi.

(Tämä FM Francisco Valenzuelan kirja psycho-oncologiasta oli inspiroijana tähän pohdiskeluuni. Sielä esitellään myös tämä Wilberin kolmen silmän teoria. )

🌹

*) Transmodernismi= Transmoderni kulttuuri on postmodernin pirstoutuneen kulttuurin jälkeinen kulttuuri. Käsite on alunperin argentiinalaismeksikolaisen filosofin, Enrique Dusselin. Se yhdistää premodernia, modernia ja postmodernia ajattelua. Transmodernismi arvostaa ihanteellisuutta, sosiaalista optimismia, jaloutta ja pyhyyden kokemista. Lisäksi se pitää keskeisenä ihmisen henkistä kasvua. Transmoderni ihminen haluaa löytää elämälleen merkityksen ja hän haluaa kokea, että hänen elämällään on tarkoitus. Viisauteen kasvaminen ja sen opastus tapahtuu transmodernissa kulttuurissa koko ihmiselämän ajan. Globaalisti transmoderiin aikaan siirtyminen merkitsee sitä, että ihminen siirtyy Eurooppa-keskeisestä ajattelusta ajatteluun, jossa tiedostetaan marginaalissa olevien kulttuurien vahvuudet. Käytännössä tämä merkitsee vanhojen valtahierarkioiden vähittäin tapahtuvaa tasoittumista.Transmodernissa kulttuurissa tiedostetaan entistä paremmin oman kulttuurin heikkoudet, ja transmoderni kulttuuri voi ottaa vastaan hyödyllisiä ajattelu- ja toimintatapoja alkuperäiskansojen viisaudesta. Ihminen luopuu omasta kulttuurisesta ylemmyydestään ja laskeutuu tasa-arvoiseen dialogiin muiden kulttuurien kanssa. Ihminen tulee tietoiseksi oman kulttuurinsa hierarkioista, joilla alistetaan sekä ihmisryhmiä että tapoja elää ja tietää. Samalla kuolee länsimainen yhden egon malli, ja hyväksytään ihmisen monitilaisuus, mikä johtaa samalla ymmärrykseen pluralistisesta todellisuudesta: Oikeita elämäntapoja voi olla monenlaisia.

#tietoisuustaidot #paraneminen #toipuminen #eheytyminen #kenwilber #dansiegel #transmodernismi

SOTE-soppa ja Aijan Hammas

TAUSTAA

Olemme Aijan Hampaassa tovin paneutuneet SOTE-soppaan, emmekä valitettavasti löydä ydintä virkamiesvalmistelun kapulakielisistä luonnoksista. Ohessa kuitenkin mietteitämme sopasta aineksineen.
Olemme pieni yksityinen vastaanotto Kuhmon maaseutukaupungissa. Vahvuuksiamme ovat yksilöllinen asiakaslähtöinen kokonaishoito, särkyhoidot ja erikoistuminen pelkääviin aikuispotilaisiin. Vastaava hammaslääkäri on saanut aikuisten pelkopotilaiden hoitoon terapia-alan koulutuksen.
Vastaanotolla on ollut osa-aikaisesti toinen hammaslääkäri sekä omistaja suuhygienisti. Syrjäseutujen tapaan hammaslääkärien saaminen on sekä Kuhmon terveysaseman, että Aijan Hampaan haaste.
Olemme nauttineet työstämme sekä omannäköisestä toiminnastamme. Keskeistä on myös omasta hyvinvoinnistamme huolehtiminen – oma persoonamme on tärkein työkalumme. Olemme toistaiseksi saaneet yhdessä päättää minkälaista asiakaslähtöistä tai potilaslähtöistä hoitoa annamme.
Potilaslähtöisyydellä tarkoitamme asiakkaan kannustamista suurempaan vastuuseen terveydestään. Käytämme aikaa myös kuunteluun ja hyväksyvään läsnäoloon, siinä määrin kuin mahdollista. Olemme kiinnostuneita asiakkaittemme terveydestä ja tarinoista kokonaisvaltaisesti. Tavoittelemme yhteistoiminnallista tilaa, jossa asiakas oppii uusia asioita tukemaan suunsa terveyttä. Emme ole toimenpidetehdas! Olemme myös pysyneet hintatasolla Kainuun ja etenkin valtakunnan keskitasoa edullisempina.


SOPAN KIRPEYS


Vastaava hammaslääkärimme ei ole hoitanut lapsiasiakkaita 30 vuoteen. Mikäli palveluntuottajaksi siirrytään, tulee vastaanotolle kaikenlaisia potilaita. Tämä tuskin on eduksi asiakkaille tai pienille vastaanotoillekaan. Toivotamme kyllä tervetulleeksi töihin lapsia hoitavan hammaslääkärin, jos sellainen löytyy.
Eikö ole potilaan ja pienen vastaanoton henkilökunnan etu sallia erikoistuminen asiakaskunnassa ja heidän palveluissaan? Eikö pienille erilaistuneille vastaanotoille tulisi antaa mahdollisuus hoitaa asiakkaita siten, että he näkevät asiakaslähtöisyyden ja laadukkaan hoitamisen varmasti toteutuvan? Eräs virkamies jopa ehdotti, että voihan hoitaa vaikkapa lapset niin huonosti, etteivät he halua tulla kyseiselle vastaanotolle. Näinkö toteutamme asiakaslähtöisyyttä, pykälien kirjaimen täyttämiseksi?
Lukiessamme ehtoja päästä maakunnan palveluntuottajaksi koemme nyt luotavan järjestelmälähtöistä eikä asiakas- tai potilaslähtöistä palvelua. Näin siitä huolimatta, että suunnitelman julkiteoroassa puhutaan kauniita sanoja asiakaslähtöisyydestä.  Jo palveluntuottajaksi hakeminen hirvittää – miten paljon se vaati paperisotaa? Mitä muuta byrokratiaa ja kustannuksia pienelle vastaanotolle uusi järjestelmä luo? Joudummeko seurustelemaan yhä enemmän koneiden kanssa? Ollaanko luomassa järjestelmää suurille ketjuille, ei erityispalvelua ja yksilöllistä hoitoa antaville vastaanotoille? Miten käy SOTE-uudistuksessa yritysten työntekijöiden, jossa ulkoinen pätevyys ja byrokratian koukeroiden toteutumiset tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin aito potilaslähtöinen laadukas hoitaminen?
Yhdysvalloissa on avattu paljon pieniä vastaanottoja, joilla keskitytään antamaan henkilökohtaista asiakaslähtöistä hoitoa. Joskus siellä on pelkkä lääkäri paikalla, joskus myös hoitaja. Yksilöllinen kuunteleva hoitaminen ja asiakkaan kohtaaminen tuo tyydytystä sekä henkilökunnalle että potilaalle. Ymmärrämme, jos suuri yksikkö velvoitetaan ottamaan vastaan kaikenlaisia asiakkaita, mutta miten käy pienten erikoistuneiden vastaanottojen?

KOHTI MAAKUNNAN OHJAAMIA TERVEYSTEHTAITA? ENTÄ ASIAKAS?

Jo Kanta-palveluun siirtymisen huomaamme lisäävän huomattavasti byrokratiaa. Raportointivelvollisuus lisääntyy uudessa SOTE -suunnitelmassa asiakkaan kohtaamisen kustannuksella. Terveydenhuollon uudistuksen väitetään olevan asiakaslähtöinen, mutta näemme tässä sopassa vain vähän paneutumista siihen.
Eniten terveydenhuollon apua tarvitsevat kykenevät harvoin yksin tekemään punnittuja valintoja. He ovat usein moniongelmapotilaita, joita tuskin kukaan tuottavuuden nimissä haluaisi hoitaa. Koskaan emme ole käännyttäneet tällaista asiakasta pois. Heitä on tullut esimerkiksi sosiaalitoimiston lähetteellä.
Tarjoutuuko heille sitten aito valinnanmahdollisuus SOTE-uudistuksessa? Miten se toteutuu? Jotta ihmiset voivat päättää, tarvitsevat he paljon kuuntelua, tietoa ja tukea. Potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen kohdatessa läsnäolevasti syntyy itseohjautuvuutta sekä vastuullisia valintoja. Tähän kohtaamiseen jäänee byrokratian lisääntyessä yhä vähemmän aikaa.
SOTE-sopasta saa vaikutelman, että keitos on hyvinvoivia kansalaisia sekä suuria yrityksiä varten. Se on tiedostavia, varsin terveitä ihmisiä varten. Se on heille, jotka kykenevät ja joilla on varaa tehdä valintoja. Asiakkaiden valinnanmahdollisuudet kapenevat, jos pienet yritykset kaatuvat suurten edessä.
Potilaslähtöiseen hoitamiseen paneutuessa huomaa keskeistä olevan motivoitunut henkilökunta, työstä nauttiminen, aika kuunnella asiakasta sekä kiinnostus hänen yksilöllisistä ongelmista ja tarpeista. Lisäksi on tärkeää hoitohenkilökunnan tunne mahdollisuudesta vaikuttaa työhönsä.
Olennaista kaltaisemme pienen työyhteisön kannalta on, antaako SOTE-uudistus tilaa oman itsemme ja asiakkaidemme näköiselle toiminnalle. Onko meidän luovutettava, myytävä vastaanotto ketjulle ja siirryttävä kasvottomiksi työntekijöiksi palvelemaan maakuntaa ja tekemään voittoa terveystehtaiden osakkeenomistajille? Pienen vastaanoton toimintaa ei pidä vaikeuttaa byrokratialla ja kohtuuttomilla vaatimuksilla, joissa ei huomioida suurista vastaanotoista poikkeavaa tilannetta. Muuten tapetaan erityistaitoja omaavat motivoituneet pienyritykset ja todellisuudessa vähennetään asiakkaan valinnanmahdollisuuksia. Asiakkaat siirtyvät kasvottomien monumentaalisten instituutioiden asiakkaiksi, ja yrittäjät kloonatuiksi työntekijöiksi. Emme soisi tämän toteutuvan.
Postilaatikko täyttyy jo ketjujen ostotarjouksista. Haaskalinnutko ovat jo kuolemaa tekevien pienten eläjien kimpussa?

Aijan Hammas Oy
Suuhygienisti Aija Porkka                  Vastaava hammaslääkäri Kati Sarvela

Puhtaan mielen hygieniapassi

On oikeastaan aika kummallista, että meille on kouluissa opetettu loogista analyyttista ajattelua, kieliä ja historiaa, mutta ainakaan minun sukupolvelleni,  kukaan ei ole opettanut sisäisen ajan viettoa, kuten mielikuvituksen käyttöä. Ehkä siksi meistä monesta on tullut mielikuvituksen väärinkäyttäjiä. Itsekin tunnustan olleeni vuosikausia sellainen. Kannoin huolta turhista asioista, loin ympärilleni kummallisia draamoja, stressaantuneena vatvoin asioita ja jossain vaiheessa ajauduin ahdistukseen ja sisäisen maailmani merkitysten kaaokseen.

Mielikuvitukseni alkoi kiinnostaa minua siinä määrin, että se  vei minut uuteen ammattiin, hypnoterapiaan ja tietoisuustaitoihin. Ja kas, näyttää siltä, että samalla oma Fenix-lintuni nousi tuhkasta.

🐣

Mikä parasta, on mahdollista opettaa kaikkia ihmisiä käyttämään mielikuvitustaan taitavammin. Jokainen meistä voi oppia viettämään laadukasta sisäistä aikaa: ruokimme mielikuviamme ja sisäistä puhettamme tavalla, jolla emme rasita ja hajoita itseämme. Sen sijaan mielikuvitus voidaan valjastaa eheyttämään itseä ja samalla myös yhteisöjämme. Viisas mielikuvituksen käyttö on valmennuksissani osa tietoisuustaitoja (cultivating self-awareness). Se on mentaalista hygieniaa. Soisin hygieniapassiin käyttöönoton tällekin osaamisalueelle. Meistä tulisi tietoisuustaitojen kehittyessä kaikin puolin  paremmin voivia, terveempiä ja tasapainoisempia ihmisiä.

👑

Olisipa hienoa jos kouluihin ja yliopistoihin saataisiin oppiaineeksi sisäisen ajan käyttö, johon sisältyisi tietty mielikuvituksen käyttö.  Viisautta mielikuvituksesta-kurssilla ihmiset oppisivat ruokkimaan luovuuttaan, tunne- ja ongelmanratkaisutaitojaan erilaisin mielikuvaharjoituksin. Syntyisi monikulttuurisia yhteisöjä, joissa pelot ja vihatilat on kanavoituisivat yhteisölliseen yhteiseen hyvään, esimerkiksi taiteisiin. Viha- ja pelkofantasiat opetettaisiin korvaamaan myötätunnolla, anteeksiannolla ja kiitollisuudella.

💫

HUOLI🙄

Huoli, stressi ja ahdistus menevät Martin L. Rossmanin mukaan osittain päällekkäin. Kun olet huolissasi asioista, mielesi täyttyy huolestuneista ajatuksista. Se on aivojen kuorikerroksen toimintaa. Olet oikeastaan hyväksyvän läsnäolon vastakkaisessa tilassa, jossa kannat huolta tulevasta tai vatvot menneitä. Annat mielikuvituksesi pelotella itseäsi. Voit harrastaa vatvomista jopa yötä päivää. Voit kantaa huolta siinä määrin, että sairastut ajatuksiesi tuottamasta stressistä.

🕸

Huolen kantaminen on oikeastaan ongelman ratkaisuyritys, mutta tavallisesti huono sellainen, varsinkin kun siitä puuttuu luovuus ja leikillisyys. Jos haluat kantaa huoliasi taitavasti, sinä ohjaat mielikuvitustasi, eikä apina-ajatukset sinua. Opettelet kantamaan huoliasi mielikuvituksella ruokkien, mikä auttaa sinua pois lukkiutuneista ajatussykleistä. Voit myös oppia kantamaan huolia myötätuntoisesti siten, että sen energia kanavoituu aktiiviseksi toiminnaksi. Opit jättämään tarpeettomat huolet itseäsi suuremmalle kantajalle, jota joku voi kutsua Jumalaksi.

🌏

Joskus tutkimusten mukaan huolien kantaminen vatvomalla saattaa peittää taakseen jonkun vielä kipeämmin tunneperäinen asian, jonka ympärille tilat rakentavat ikään kuin suojamuurin. Ihminen ikään kuin suuntaa energiansa turhanpäiväiseen, jottei tarvitsisi kohdata kipeämpää ja herkempää asiaa itsessään. Kiireinen aktiivisen mielen möly kätkee taakseen tunnetilat, jotka joutuu kohtaamaan mielikuvina, kun mieli hiljenee. Se on pelottavaa. Joissain tapauksissa aiheellisestikin.

AHDISTUS😱

💫

Ahdistus on epämiellyttävä tunne kehossa. Se voi tuntua esimerkiksi kiristyksenä rinnassa tai kuristuksen tunteena kaulassa. Ahdistukseen liittyy usein abstraktimpia pelko, että jotakin ikävää tulee tapahtumaan. Siihen liittyy sydämen tykytystä, hikoilu ja nopeaa hengitystä. Ahdistus voi voimistua paniikkikohtauksiksi, joihin yhdistyy usein tunne kuoleman tulosta. Näistäkin kohtauksista olen saanut nauttia, viimeksi näin tein saatuani melanoomadiagnoosin. Kun huoli on ajattelevien aivojen ongelma, paniikki on puolestaan tunnetilojen eli limbisen järjestelmän ongelma.

STRESSI😥

💫

Stressi on puolestaan fysiologinen kehon reagointitapa uhkatilanteeseen. Nämä uhkatilanteet ovat nykyihmiselle yleensä enimmäkseen hyödyllisten, mutta vielä useammin, hyödyttömien mielikuvien tuottamia. Stressi, elimistön “pakene ja taistele” hälytystilanne, harvemmin johtuu nykyään todellisesta uhkasta tässä ja nyt. Harvoin täällä Kuhmossakaan näemme takapihoillamme karhuja hyökkäämässä päällemme. Sen sijaan saatamme stressaantua narsistisesta pomosta, terroriteoista, jäätiköiden sulamisesta, Putinin naapuruudesta ja osakemarkkinoiden romahduksesta.


Itse tunnustan seuraavani nykyään rajoitetusti maailman ikäviä uutisia, koska en halua jatkuvasti aktivoida stressireaktiotani. Minulla menneinä vuosina oli taipumusta ajaa itseni stressitilaan, pyörittämällä ikävistä maailman tapahtumista mielikuvaelokuvia päässäni. Olen kuullut monilla muillakin ihmisellä olevan, tietoisuustaitojen puutteessa, tällaisia itseä vahingoittavia harrastuksia. Informaatiotulvan täyttämä maailma, jossa tehdään ensisijaisesti ikäviä asioita näkyväksi, ruokkii huolta, ahdistusta ja stressiä. Nykyään onneksi osaan valita jo kyllä paremmin päässäni pyörittämäni elokuvat. Valitsen sisäiset kanavani taitavammin.

🌾

Stressi on muuten yhteydessä kognitiiviseen jäykkyyteen. Jos ihmisen keho on hälytystilassa, hän ei ole luova. Uskon että tietoisuustaidot iskevät kyntensä juuri tähän: Jos haluamme vahvistaa luovuuttamme ja muuttaa vaikkapa vanhentuneita vallanrakenteita, vastaamaan uutta maailmantilannetta, tarvitsemme joustavia ihmisiä. Hyödymme asiantuntijoista ja  päättäjistä, jotka jotka osaavat hiljentyä, olla arvostavassa vuorovaikutuksessa ja käyttää mielikuvitustaan. Stressaantuneena ja ilman tietoisuustaitoja vallankäyttäjät takertuvat vanhoihin rakenteisiin, koska luovalle ja läsnäolevalle asioiden peilaukselle ei ole tilaa.

🌞

Ei muuta kuin pakollista meditaatiota, myötätuntoharjoituksia ja luovia leikkejä  myös yhteiskunnallisille päättäjille. Heillekin tulisi mentaalinen hygieniapassi tarpeeseen!

Tietoisuustaidot – Tee se itse aivojen muovausta


Aivojen itseohjautuva muovautuvuus

Monet tietoisuustaitojen ammattilaiset (meditaatio-opettajat, hypnoterapeutit, psykiatrit, psykologit) esimerkiksi Linda Graham, Dan Siegel, Rick Hanson, Jefferey M. Schwartz puhuvat koulutuksistaan itseohjautuvasta aivojen muovaamisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että meillä jokaisella on lähtökohtaisesti mahdollisuus opetella linkittämään aivoihimme uusia hermoratayhteyksiä haluamallamme tavalla.

Meidän ei tarvitse olla ajatustottumustemme uhreja, vaan voimme aktiivisesti alkaa valita millaisia tiloja aivoissamme vahvistamme. On mahdollista elää yhä läsnäolevammin ja valita yhä tietoisemmin reaktiotavat kuhunkin tilanteeseen, mikä vähentää vaingollista stressiämme.

Tässä yhteydessä muistettakoon, että useimmalla tietoisuustaitojen äärellä työskentelevälle on selvää, että  aivomme eivät ole vain pääkopassamme. Sen sijaan aivomme ovat koko kehomme läpäisevä älykäs kokemustamme ohjaava informaatiojärjestelmä.  Kun ohjaat aivojasi, ohjaat samalla myös kehomielitilojasi, jotka peilaavat jatkuvasti ympäristöään. Kun mielesi on hälytystilassa, myös kehosi on stressitilassa.

Tie itseohjautuvuuten ei ole aina helppo. Jotkut tarvitsevat terapeutin apua alkuun päästäksensä. Toiset selviävät helpommalla, mille luo pohjaa lapsuuden hyvä, lämmin ja läsnäoleva vanhemmus, sekä tietty myös otolliset geenit. Yleisesti ottaen, ajattelen nykyään tietoisuustaitojen olevan itseohjautuvuuttamme kehittävää ja luovuuttamme avaavaa toimintaa, jolla parannamme itse omia aivojamme ja sen toimivia hermoratayhteyksiä. 

Tietoisuustaitoja, tietoista hyväksyvää läsnäoloa itseämme ja muita kohtaan, voimme opetella meditoimalla, tekemällä erilaisia mielikuvaharjoituksia sekä monenlaisilla kehollisilla ja luovilla terapeuttisilla menetelmillä. Niihin kaikkiin on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Jokainen ihminen voi löytää oman ainutkertaisen tiensä tietoisuustaitoihin.  Opimme taitojemme kehittyessä vaientamaan hetkiksi esimerkiksi kriittisen puolemme, joka monissa meissä estää meitä olemasta läsnä itsellemme ja muille ihmisille. Tämäkin puolemme on arvostettava puoli, mutta se on monella kansalaisella valitettavan ylikehittynyt ja kulttuuristen kapeiden uskomusten vanki.
                                                 ❤
Itselleni aivojen uudelleen linkittäminen on sisältänyt monenlaisia erilaisia harjoituksia.  Tie apina-ajattelun täyttämästä tietoisuudesta vapauteen, yhä parempaan oman tietoisuudeen ohjaukseen, on ollut pitkä. Prosessini tietty jatkuu edelleen. Onneksi näitä taitoja voi opettaa, jolloin nuoret voivat päästä lyhyemmän tien kautta levollisimpiin, läsnäoleviin tiloihin.

Keskeisiä harjoittelemisen tapoja minulle ovat olleet: Luova reflektiivinen kirjoittaminen (Sisäinen teatteri), prosessini peilaaminen muihin terapeutteihin ja mindfulness-ammattilaisiin, hyväksyvän läsnäolon retket luontoon, jooga ja erilaiset muodolliset mindfulness-harjoitukset. Kiitollisena otan vastaan oman mielen kesyyntymisen, sen, että pystyn taas keskittämään ajatuksiani yhä taitavammin haluamaani asiaan. Menneisyyden haamut kiusaavat minua nykyään harvinaisen vähän.
Processed with MOLDIV
Me olemme mielikuvituksessamme myös silloin kun luemme mielikuvituksesta.              – Aftab Omen-
Oikeastaan pidän myös lukemista ja iPad luentojen kuuntelemista tietoisuustaitojen  mielikuvitus- ja keskittymisharjoituksina, kun teet sen hyväksyvästi läsnäollen. Joudut keskittämään mieltäsi, ja täytät tietoisuuttasi uusilla näkemyksillä uteliaasti ja virtaavasti kuunnellen. Näin ei jää aikaa edes turhaan vatvomiseen ja epäedullisten hermoratojen vahvistamiseen.  Kuuntelemalla erilaisia ajattelijoita, vahvistat erilaisia puoliasi.  Erityisesti näin käy vielä silloin, kun peilaat lukemaasi kehotuntemuksiisi kirjoittaen.
                                                                 ❤
Ulkoa opeteltu tieto ei ole tietoisuustaitojen harjoittamista. Monipuolisuutesi vahvistuu, tietoisuustaitohin luettavan, luovan lukemisen ja kuuntelun avulla, ja tämikin voi edesauttaa, että vatvovien tilojen rooli elämässäsi pienenee. Neurons that fire together wire together. Vastapainona tällaiselle aktiiviselle aivojemme harjoittamiselle tarvitsemme mielen tyhjentämistä esimerkiksi luonnossa tai muodollisella mindfulness-harjoituksella. Henkilökohtaisesti uskon, että ihminen hyötyy juuri hänelle istuvista monenlaisista tietoisuustaitojen harjoittamisen tavoista.

 Tee prosessista turvallinen

Turvallisuutta ja tehokkuutta prosessiisi saat, kun jaat kokemuksesi rakkaiden kanssa. Muista seuraavat asiat, jotka muuten pätevät myös luovaan peilaavaan kirjoittamiseen, Sisäiseen teatteriin:

1. Elä tätä hetkeä. Kun olet läsnä itsellesi ja erilaisille tiloillesi, et samaistu niihin, vaan elät kokemuksiasi tässä ja nyt. Luovissa menetelmissä, teet läsnäolon peilaavasti, leikillisesti ja symbolisesti. Mitä vaikeampi asia, sitä vertauskuvallisemmin tila on hyvä kohdata, ilman samaistumista. Inhorealistisella samaistumisella tilaasi voit vahingoittaa itseäsi.

2. Anna prosessillesi tavoite. Itselläni se on ollut levollisuuden löytäminen. Joskus teen mielikuvatyöskentelyyni myös pienempiä tavoitteita. Tämä aktivoi uuden oppimista. Tyypillistä hypnoosille on ollut tavoitteellisuus, mikä puolestaan on vähemmän tärkeässä roolissa tietoisessa hyväksyvässä läsnäolossa. Siinä tavoitteet ovat yleensä yleismaailmallisia; esim. rakkaudellisen elämän ja levollisen elämäntavan löytäminen. Nykyään kyllä tehdään mindfulness-harjoituksia myös tavoitteellisesti, esimerkiksi helpottamaan kroonista kipua. Mindfulnessista ja hypnoosissa onkin paljon päällekkäisyyttä mielikuvatyöskentelyn alueella.

3. Ole sinnikäs. Toista uusia oppimiasi käytäntöjä. Jos esimeriksi huomaat säilyttäväsi mielenrauhan kohdatessasi ihmisen, joka yleensä on saanut sinut ikävään tunnetilaan, huuda mielessäsi ”hurraa!” ja tee sama seuraavalla kerralla uudestaan. Olet usein jopa vuosia, joskus vuosikymmeniä, toistanut jotain opittua tilasidonnaista käyttäytymismallia. On turha kuvitella, että päivässä muutat itsesi. Muista, kaverisi ei aktivoi tilaasi, vaan olet tehnyt sen aivan itse.

HARJOITUS

Hypnoterapeuttina yhdistän tavoitteellisia mielikuvaharjoituksia tietoiseen hyväksyvään läsnäolon ja luovaan kirjoittamiseen. Näin tekee myös amerikkalainen psykologi Linda Graham.
Seuraavassa olen kääntänyt ja mukaillut Linda Grahamin harjoituksen erilaisista sisäisistä tiloistamme mielikuvaharjoitukseksi (Grahamin harjoitus löytyy tuoreesta kirjasta Transforming Imagery):
Kuvittele käveleväsi pitkin kotikaupunkisi katua. Huomaat vastakkaisella puolella vähän liikennöityä katua, ystäväsi, joka kävelee sinua vastaantulevaan suuntaan. Huudahdat innoissasi kadun yli tervehdyksesi. Ystävä ei kuitenkaan vastaa mitään, vaan jatkaa kävelyä, ikään kuin ei olisi edes huomannut sinua.Kiinnitä huomiota nyt kehoosi. Huomaat luultavasti kehosi energiatason laskevan. Kiinnitä huomiota, millaisia ajatuksia ja mielleyhtymiä alkaa nousta tietoisuuteesi.
Ehkä jotain tämän tapaista: Outoa, ehkä ajattelet, tai Vau, onpa hän taas ajatuksissaanehkä minun pitää yrittää uudestaan tai Voi ei, ehkä minun ei pitäisi häiritä häntä. Vai nouseeko mieleesi ajatus, että Mitä olen tällä kertaa tehnyt väärinja sen mukana mieleen nousi monia menneitä tapahtumia.
Nyt kuvittele, että hihkaiset tervehdyksesi uudestaan, ja ystäväsi näkee sinut, hän hihkaisee iloisena tervehdyksensä. Nyt huomaa ja aisti toisenlainen kehosi reaktio, joka seuraa siitä, että ystäväsi ottaa kontaktin sinuun. Hän hymyilee, ja energiatasosi nouseeTarkkaile hetki taas kehosi tilaa. Hihkaiset ehkä mielessäsi iloisena, jee, hän havaitsi minut..minkälaisia ajatuksia ja tiloja tästä seuraa, ehkä helpotusta ehkä kiitollisuutta?
Vietä hetki aikaa sen kanssa, että nimeät millaisia tiloja olet tämän harjoituksen aikana löytänyt itsestäsiehkä Heikon itsetunnon, Syyllisen puolen, ehkä Kiitollisen puolen ja Iloisen lapsellisen puolesi tai jotakin aivan muuta?
Joka kerta kun havainnoit omia tilojasi, vahvistat niitä tiloja, joihin kiinnität huomiotasi. Ja kun tätä aistimista ja nimeämistä teet, mahdollistat tulevia reaktioitasi, jotta voit valita joka kerta tilojasi viisaammin seuraavan kohtaamisen aikana.
LUETTAVAA:
Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Kuinka paljon elät automaattiohjauksessa ”mindless tilassa”?


Joskus hyvä tarkastella läsnäolon taitojasi käänteisesti. Tarkaste illalla, kuinka paljon olet päivän mittaan tehnyt seuraavia asioita:

1) Syöt poissaolevasti, ajatuksissasilukien lehteä tai surffaillen internetissä.

2) Vastaat sähköpostiin nopeasti, tunnetilaan samaistuneena.

3) Olet palaverissa henkisesti jossain muualla.

4) Päiväunelmoit ja suunnittelet asioita, ilman tietoisen läsnäolon taukoja.

5) Teet montaa asiaa samanaikaisesti.

6) Ajat pyörää, autoa, juokset  tai kävelet poissaolevasti.

7) Olet reaktiivinen.

8) Tunnet itsesi stressaantuneeksi, ymmärtämättä miksi.
Onneksi olkoon. On jo valtava askel itsesi tiedostamisessa, kun osaat tarkastella omaa itseäsi tästä ”autopilottianalyysin” näkökulmasta.
PS. Muistathan Ruukin  kurssimme lokakuun puolessa välin.

Kehitä Mindfulness-taitojasi -Itsetuntemusta mielen tiloista ja juurevuutta hieronnasta

Paikka:   Strömforsin Ruukki, Ruotsinpyhtää, Loviisa

Ajankohta:  15.-16.10.2016

Hinta:   185 euroa (sis. alv 24 %) + majoitus

Tunne itsesi!

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo ei ole vain meditaatiota, vaan se on myös itsetuntemusta ja -hyväksyntää. Harva tulee ajatelleeksi, että mindfulness-harjoitukset ovat vasta oman henkisen kasvupolun alkupiste.


Tässä työpajassa:

– Edistämme tietoisen hyväksyvän läsnäolon taitoja opettelemalla aistimaan, havainnoimaan ja nimeämään kokemustilojemme.

– Harjoittelemme juurruttamaan itseämme ja samalla säätelemään omaa ”tunteiden sietoikkunaamme”.

– Pohdimme, kuinka kokemustiloja voi hyödyntää itsetuntemuksessa.

Itsetutkimus eli oman mielen havainnionti, aistiminen ja erilaisten tunnetilojen nimeäminen sekä kyky oman tietoisuuden peilaamiseen, muodostavat  tärkeän osan tietoista hyväksyvää läsnäoloa eli mindfulnessia.  Kun opimme tuntemaan ja kohtaamaan itsessämme olevaa moniäänisyyttä, helpottuu myös toisen ihmisen kohtaaminen hyväksyvästi läsnäollen.

img_1312

Luoviin taideterapeuttisiin menetelmiin on sisään kirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Sisäisessä teatterissa opit  rohkeasti, myötätuntoisesti, luovasti ja leikillisesti tekemään tuttavuutta erilaisten kokemustilojesi, “puoliesi” kanssa. Opit havainnoimaan taitavammin itseäsi ja opit nimeämään tilojasi, tulet tietoiseksi omasta ”aivotalostasi”.

Kati Sarvela käyttää opetuksessaan hyväksi australialaisen hypnoterapeutin HTT:tä (hallitsevan tilan tunnistus eli ESI). Teet oman karttasi tietoisuutesi  keskeisistä osista, kokemustiloistasi.

Kuuntele kehoasi!

Tilasi ovat aina myös kehollisia. Esimerkiksi viha on myös fysiologinen tila.  Itsesi juurruttaminen, rauhoittaminen mielikuvin ja kehollisesti ovat tärkeä osa hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Tällä mindfulness kurssillamme edistämme yhteyttämme kehoomme  Pia Mustosen ohjaamalla hieronnalla. Yhdistämme mielen ja kehon huoltoa toinen toisiinsa. Juurtumista kehoon ja sen kuuntelua annamme itsellemme itsehieronnasta. Lisäksi opettelemme hieromaan toinen toisiamme.

Opettele toteuttamaan itseäsi monipuolisesti!

Kurssilla otamme ensi askeleet eri puoliemme tunnistamiselle ja taiteelliselle, luovalle ilmaisulle. Kuinka usein elämän ongelmamme johtuvat siitä, että otamme itsemme ja ajatuksemme liian vakavasti!

On valtava askel eteenpäin oman tietoisuuden ohjauksessa, kun tunnistat tilasi (jaa… Vilma Vihainen on taas paikalla), ja suhtaudut niihin myötätuntoisesti. Et automaattisesti samaistu tiloihisi (Olen hemmetin vihainen!), vaan löydät tarkkailijatilasi avulla paremman, läsnäolevamman tilan ja kokonaisvaltaisesti viisaamman tavan reagoida tapahtumiin.

Kun tunteelle annetaan taiteellinen ilmaisu, mahdollistuu tilojen “integraatio” eli esteetön sisäinen vuorovaikutus turvallisesti ja pehmeästi. Jokainen tilasi haluaa tulla kuulluksi. Tilojesi torjunta ei vie sinua eteenpäin. Löytämällä hyväksyvän suhteen itseesi, itsetuntemuksesi lisääntyy, mielesi ohjauskyky lisääntyy  sekä kasvat joustavammaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.

Ilmottautuminen:  terapiahierontasofia (at) gmail.com