Kehitä mindfulness-taitojasi – Itsetuntemusta mielen tiloista ja juurevuutta hieronnasta

 

Paikka:   Strömforsin Ruukki, Ruotsinpyhtää, Loviisa

Ajankohta:  15.-16.10.2016

Hinta:   185 euroa (sis. alv 24 %) + majoitus

 

Tunne itsesi!

 

Itsetutkimus eli oman mielen havainnionti, aistiminen ja erilaisten tunnetilojen nimeäminen sekä kyky oman tietoisuuden peilaamiseen, muodostavat  tärkeän osan tietoista hyväksyvää läsnäoloa eli mindfulnessia.  Kun opimme tuntemaan ja kohtaamaan itsessämme olevaa moniäänisyyttä, helpottuu myös toisen ihmisen kohtaaminen hyväksyvästi läsnäollen.

 

Luoviin taideterapeuttisiin menetelmiin on sisään kirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Sisäisessä teatterissa opit  rohkeasti, myötätuntoisesti, luovasti ja leikillisesti tekemään tuttavuutta erilaisten kokemustilojesi, “puoliesi” kanssa. Kati Sarvela käyttää opetuksessaan hyväksi australialaisen hypnoterapeutin HTT:tä (hallitsevan tilan tunnistus eli ESI). Teet oman karttasi tietoisuutesi  keskeisistä osista.  

Processed with MOLDIV

 

Kuuntele kehoasi!

 

Tilasi ovat aina myös kehollisia. Esimerkiksi viha on myös fysiologinen tila.  Itsesi juurruttaminen rauhoittaminen mielikuvin ja kehollisesti ovat tärkeä osa hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Tällä mindfulness kurssillamme edistämme yhteyttämme kehoomme  Pia Mustosen ohjaamalla hieronnalla. Yhdistämme mielen ja kehon huoltoa toinen toisiinsa.

 

Opettele toteuttamaan itseäsi monipuolisesti!

 

Kurssilla otamme ensi askeleet eri puoliemme tunnistamiselle ja taiteelliselle, luovalle ilmaisulle. Kuinka usein elämän ongelmamme johtuvat siitä, että otamme itsemme ja ajatuksemme liian vakavasti!

 

On valtava askel eteenpäin oman tietoisuuden ohjauksessa, kun tunnistat tilasi (jaa… Vilma Vihainen on taas paikalla), ja suhtaudut niihin myötätuntoisesti. Et automaattisesti samaistu tiloihisi (Olen hemmetin vihainen!), vaan löydät tarkkailijatilasi avulla paremman, läsnäolevamman tilan ja kokonaisvaltaisesti viisaamman tavan reagoida tapahtumiin.

 

Kun tunteelle annetaan taiteellinen ilmaisu, mahdollistuu tilojen “integraatio” eli esteetön sisäinen vuorovaikutus turvallisesti ja pehmeästi. Jokainen tilasi haluaa tulla kuulluksi. Tilojesi torjunta ei vie sinua eteenpäin. Löytämällä hyväksyvän suhteen itseesi, itsetuntemuksesi lisääntyy, mielesi ohjauskyky lisääntyy  ja kasvat joustavammaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.

Ilmottautuminen:  terapiahierontasofia (at) gmail.com

Klovneja hammashoitoloihin ja mielikuvitusystäviä aikuisille 

Ihmiset ovat professori Stuart Brownin mukaan kautta aikojen leikkineet. Monissa varhaisimmista kulttuureista myös aikuiset ovat leikkineet paljon. Se ei ole vain käytäntö, jolla lapset valmistautuvat aikuisen elämään.  Leikki kuuluu myös aikuisille. Ajattelen leikin olevan mielikuvien, mielleyhtymien ja uskomusten tuuletusta. 

Suart Brown esittelee tässä TED-talk videossa kuvia aggressiivisen näköisestä jääkarhusta, jota husky-koirat lähestyvät. Naaraspuolinen koira juoksee valkoista jättiläistä kohden iloisena ja leikillisesti häntä heiluen. Jääkarhun olemus muuttuu täysin. Se alkaakin leikkiä huskyn kanssa, sen sijaan että se hyökkäisi kimppuun. 

https://youtu.be/HHwXlcHcTHc
Onneksi aikuisten leikit ovat elpymässä. Viimeksi sunnuntaina etsimme Pokemoneja poikani kanssa Helsingissä. Lempi leikeissäni leikin mielikuvituksellani ja väreillä, sanoilla ja kuvilla. Olemme Brownin mukaan menettäneet jotain yhtä tärkeää kuin uneksiminen tai hengittäminen, jos menetämme leikkimisen tahtomme. Tarvitsemme leikkiä onnelliseen ja terveeseen elämään.


Leikkiminen terveessä ihmisyhteisössä alkaa jo vauvana. Äiti ja isä leikkivät yhteisöllisiä peilaavia leikkejä vauvansa kanssa. Tämä on hänen psyykensä kehittymiselle hyvin tärkeää. Hieman suurempana lapsi pomppii, kiljuu ja leikkii mielikuvitusleikkejä yksin ja kavereittensa kanssa. Leikit luovat pohjaa yhteisölliselle turvallisuuden kokemukselle, on sitten kysymyksessä lapsi tai aikuinen. Leikin avulla tuulettamme kangistuneita uskomuksiamme.

Leikillä on merkittäviä myönteisiä terveydellisiä vaikutuksia, mutta leikkien tutkijoita ”kovat tieteet” eivät ole viime vuosikymmenien aikana mielellään rahoittaneet. Onneksi ajat ovat muuttumassa. Jopa Brown on saanut rahoitusta omiin tutkimuksiinsa.  Silti edelleen on rahoitusvääristymä, jossa materialistiselle maailmankatsomukselle rakentuvat yhteiskunnalliset rahoitusinstanssit tukevat etupäässä kovia tieteitä, vaikka luovilla läsnäolon menetelmillä on selkeitä terveysvaikutuksia. 

Joskus kutsun Sisäisen teatterin luovia tietoisuustaitokoulutuksia aikuisten leikkikouluksi. Harjoittelemme nimeämään ja aistimaan mielikuvitusystäviämme, joiden avulla pyrimme löytämään nykyhetkeemme yhä enemmän läsnäoloa. Ehkä olemme olleet kulttuurissamme sairastuneita elämän vakavuuteen? Kun terveydenhuollon ammattilaisilta kielletään leikki, sairastuu hänkin elämän vakavuuteen ja mahdollisesti myös sen fyysisiin ja psykologisiin seuraamuksiin.  Leikin vastakohtana on Brownin mukaan depressio. Jospa onkin niin, että kun terveydenhoidon organisaatiot täytetään vakavasti otettavilla, tärkeilevillä ihmisillä, ammattilaiset voivat huonosti ja potilaat paranevat huonommin.

Leikillä ei ole tarkoitusta, vaan se on spontaania erilaisissa maailmoissa elämistä. Jos leikille määrätään tarkoitus, se kadottaa tärkeän osan itseään. (Siksi sisäisessä teatterissakaan ei ole oikeastaan varsinaista päämäärää, muuta kuin tehdä osiansa tutuksi). Leikillisesti flown löytäminen, kriittisestä puolesta irrottautuminen ja mielikuvituksen leikin tuottama prosessi ovat tärkeämpiä kuin jokin päämäärä.

Olenkohan minä Suomen ensimmäinen leikillisesti otettava hammaslääkäri? Olisipa hammaslääkärin vastaanotoilla mukava nähdä enemmän asiakasta kunnioittavaa huumoria. Kokemuksesta voi sanoa, että on vaikeaa pelätä ja nauraa samanaikaisesti.  Veikkaan, että suuri osa hammashoitoa pelkäävistä potilasta paranisi fobiastaan,  kun hammashoitajana tai -lääkärinä olisi ammattinsa osaava klovni. Jos emme saa klovneja hammashoitoyksiköihin niin ehkä tulevaisuudessa potilas voi yhä enemmän itse parantavilla, leikillisillä, mielikuvilla hoitaa itse omia pelkojansa.  Tietty vastanäyttelijöiksi hoitohuoneeseen tarvitaan tällöinkin huumorintajuista, potilaitaan arvostavaa, hyväksyvästi läsnäolevaa ja tiedollisesti pätevää hoitohenkilökunta. Meillä on riittävästi olemassa tietotaitoa tällaisiin hammashoitoloihin – kysymys on vain sopivan tahtotilan löytymisestä.

Kuka minä olen?

 

Tule, katso ja koe itse. Silloin kun kysymyksessä kokemuksellinen itsetuntemusmenetelmä, joudut testaamaan erilaisia menetelmiä. Matkustat varmuuden maailmasta epävarmuuteen ja ei-tietämisen tilaan.  Opettaja on vain henkilö, joka näyttää oven paikan,  ja hän opastaa ovesta sisään.  Askeeleesi joudut ottamaan itse. Kokemuksellisia menetelmiä ei opi vain kirjoista, vaan teoriat on elettävä todeksi. Vaaditaan uskallusta heittäytymiseen.

Me kärsimme Tara Brachin mukaan siksi, että uskomme jonkun asian olevan totta. Se saa meidät reagoimaan opitulla tunnetilalla.  Tietoisuustaitojen peilaava minuus tarjoaa avaimen, joka auttaa meitä tutkimaan, mitä sisällämme tapahtuu. Harjoittelemme aistimaan uteliaasti ja vilpittömästi erilaisten peilien heijastamia kuvia itsestämme. Erotamme vähitellen, mikä on peilikuvaamme  ja mikä on omaa itseämme.


Tara Brachin mukaan, kun tutkimme omaa sisimpää kiinnostuneesti, lempeästi, huomiomme valo jäsentää ja purkaa vaikeiden  tunnetilojemme sekasotkun ja se vaikuttaa myönteisesti koko elämäämme, myös ihmissuhteisiimme.  Suunnatessa huomiomme sisimpäämme, löydämme yhteytemme johonkin yhteiseen ”tyhyyteen”; joka on kaikkien opittujen tilasidonnaisten käyttäytymismalliemme takana. Emme luule enää peilin heijastamaa kuvaa omaksi itseksemme.

Erilaisten tilojemme opitut kapeat transsitilat blokkaavat läsnäolevan olemisemme. Olemme koukuttuneena reaktiiviseen tilaan. Itsetutkimuksella rikotaan ja avataan opittujen käyttäytymismallien vyyhti, se, joihon erilaiset tilamme ovat takertuneet. Itsetutkimuksen kehittymisen kautta voimme nähdä yhä selkeämmin monenlaisten tilojemme opittuja käyttäytymismalleja.

Historiamme, myös henkilöhistoriamme, tuppaa toistamaan itseään.  Itsetutkimus on syvennettyä ja laajempaa tietoisuutta.  Olemme ilman tietoisuustaitoja olleet kuin pimeässä huoneessa, jossa törmäämme hankaliin esineisiin ja huonekaluihin, mikä saa meidät tuntemaan epävarmuutta. Tuonne en mene ainakaan!  Liikumme pimiössämme vain omia tuttuja reittejämme.

Itsetutkimuksella valaisemme huoneemme, ja uskallamme vähitellen liikkua koko tilassa. Siirrämme pois tiellä olevia huonekaluja.  Voimme valaista myös tilan, jossa muut liikuvat, jä näemme heidätkin tarkemmin.  Itsetuntemusprosessimme edetessä tajuamme yhä paremmin, ettemme ole mikään peilin heijastumista. Sen sijaan olemme paradoksaalisesti kaikki mahdolliset kuvat itsestämme tai emme mikään niistä.


Tara Brachin mukaan itsetutkimus vaatii todella omistautumista asiaan.  Tärkeä osa heräämistä on herätä omaan sisäiseen puheeseen.  Olemme suuren osan ajastamme kiinnittyneenä sisäiseen puheeseemme, josta paljon on roskaa, itsekeskeistä höpötystä. Suurin osa sisäistä puhetta saattaa olla omaa itseä ylentävää tai alentavaa. Meidän on löydättävä oma tapamme, jolla astumme ulos sisäisestä puheestamme. Kun olet sisäisen puheesi lumoissa, elät ikään kuin sumean kuplan sisällä ja sinun on astuttava ulos tästä pilvestä, jotta näet asiat kirkkaasti.

Mielemme tuppaa takertumaan pakkomielteisesti tietyn tyyppisten tilojen puheeseen, joita se toistaa opitusti vuodesta toiseen.  Voi kunpa tietäisitte mitä kaikenlaista sontaa minäkin olen jaksanut vuosia pyöritellä mielessäni. Joskus kaikkein ilkein puhe liittyy omaan itseemme, identiteettitarinaamme. Nämä tarinat kertovat keitä olemme, tai oikeammin, keitä luulemme olevamme. Identiteettitarinamme sisltää paljon kaikenlaista tarinaa, mm. miksi meitä on tullut sellaisia kuin olemme.

Oikeastaan on melkoisen vitsikästä, että voidaksemme irrottautua tarinastamme, on meidän saatettava se ensin jonkinlaiseen järjestykseen.  Uhritarinasta on vaikea irrottautua. Se takertuu meihin kuin takiainen housunpunttiin. Sen sijaan tarinasta, jossa olemme vastuullisia oman elämän seppiä (epäonnistumiset on käännetty oppimiskokemuksiksi), on helpompi luopua.  Voimme tämän jälkeen keskittyä yhä enemmän tämän hetken elämiseen.

Oma tutkimaton mielemme pitää meidät erillään toisista ihmistä. Kun emme ole löytäneet yhteyttä sisimpäämme, emme ole yhteydessä itsemme, mutta tästä kärsii myös yhteyteemme muihin ihmisiin. Tutkittu mieli viihtyy epävarmuudessa.Varmuuteen (MINÄ tiedän miten asiat ovat…)  liittyy ylimielisyys.  Hyväksyvään läsnäoloon on puolestaan sisäänkirjoitettuna arvostaminen:  Saamme epävarmuuden kodissa olla eri mieltä asioista, ja silti voimme arvostaa itseämme ja kunnioittaa toinen toisiamme.

Itsetutkimus on sitä, että valaiset tämän hetken.  Et ota itseäsi liian vakavasti. Osaat katsoa pilven sisällä olevia tilojasi ikään kuin ulkopuolelta käsin. Voit ja saat olla montaa mieltä monista asioista.  Näet oman sisäisen ristiriitaisuutesi ja suhtaudut siihen hyväksyvästi.  Et anna kriittisen puolesi jyrätä itsessäsi olevia muita puolia.  Se puoli sinua, joka yrittää selitellä käyttäytymistäsi historiasi perustella, se et ole sinä.  Se on vain yksi puoli sinua.  Kun tutkit itseäsi, täytyy sinun olla juurtuneena kehoosi, sinun täytyy aistia itseäsi ruumiillistuneena ihmisenä.

Jotta pääset valaisemaan oman sisäisen maailmasi, täytyy sinulla olla turvallinen tila ja ympäristö, jossa teet itsetutkimusretkesi. Joskus ihmiseltä puuttuu vahva, turvallinen tila, jossa voi pysähtyä ja aistia täysillä omaa sisäistä kokemustaan. Hypnoosissa puhutaan egon vahvistuksesta.  Egon on oltava riittävän vahva, jotta se voit kantaa, kaikki erilaiset tunnetilat, joita sisäisen kokemuksen aistiminen voi tuoda tullessaan.  Tähän saatamme tarvita ulkopuolista apua. Ego on vahvistettava yhdessä esim. terapeutin kanssa, jotta se kykenee kantamaan kaikenlaiset prosessissa nousevat tunnetilat.

Itsetuntemuksen lisäämiseen voit käyttää RAIN-metodia, joka löytyy täältä. Jotkut herkät puolemme eivät halua välttämättä tulla esiin.  Jos asenteemme on ystävällinen ja lempeä, nekin saattavat tulla mielemme näyttämölle.  Ne osat itseämme, joita ei ole tuotu tietoisuutemme valoon, ovat usein niitä, jota koukuttavat meitä ikäviin tilanteisiin. Usein vahingoittuneet lapsena syntyneet osamme ovat piiloutuneena jonkun toisen tilan taakse, vaikka häpeän tai syyllisyyden.  Joudumme kuorimaan itsetuntemusprosessissa itseämme kuin sipulia. Joidenkin kokemustilojen takaa löytyy uusia.

Voit pohtia itsetuntemusretkelläsi mm. seuraavia asioita. Minkälaista elämäsi olisi, jos et uskoisi tämän tilan tarinaan? Kuka olisit, jos et omaisi tämän tilan uskomuksia?  Minkälainen olet, kun olet takertuneena tähän  tilaasi?  Minkälainen olet kun et ole takertuneena tämän tilan uskomuksiin? Kuinka kauan olet toistanut tätä käyttäytymismallia? Koska se on syntynyt? Mitä tila tahtoo sinusta?  Haluaako se myötätuntoasi ja hyväksyntääsi? Suojeleeko se jotakin toista tilaa? Oletko oman identiteettitarinasi joku hahmoista, vai oletko jotakin paljon suurempaa ja laajempaa?  Anna sisäisi valosi säteillä erilaisiin kokemustiloihisi. Usein tämän jälkeinen tunne on vapautuva.


Käytännössä itsetutkimusta voi harjoittaa erilaisin luovin terapeuttisin menetelmin sekä erilaisin ohjatuin mielikuvaharjoituksin. Jos joku ei ole huomannut, luova kirjoittaminen on lähellä omaa sydäntäni. Tein oman tutkimusretken itseeni kirjoittaen.

Kuinka tuomme valon ihmissuhteisiimme?   Voimme vuorovaikutusprosessissamme omia peilisolujamme, joiden avulla voimme aistia toisen ihmisen tunnetiloja. Kehitämme mielitajuamme, ja vähitellen aistimme yhä taitavammin paitsi itseämme myös muita ihmisiä.

Kun ihmiset edustavat toista kulttuuria ja ajattelevat erilailla kuin me, heistä tulee hyvin helposti ”epätosia toisia” (Brachin sanoin ”unreal other”). Jotta voimme aistia ja kokea toisia ihmisiä läsnäolevasti,  joudumme astumaan ulos omista kehomielen tiloistamme ja niiden jäykistyneistä  uskomuksista. Puhaltaaksemme hengen toiseen, vieraaseen ihmiseen, epätoteen toiseen,  on kyettävä kuuntelemaan toista arvostavasti, ”tyhjällä päällä”. Vain tätä kautta heistä tulee todellisia toisia ihmisiä, eikä vihollisiamme, epätosia toisia. Halventamisella ja ylimielisyydellä aktivoimme helposti toisen ihmisen huonoja puolia.


Jos mielimme tulla toimeen maailmassa, on meidän Tara Brachin mukaan opittava kohtaamaan erilaisia ihmisiä läsnäolevasti ja arvostavasti,  ilman että teemme heistä epätosia toisia. Kuinka helposti me leimaamme ihmisiä kapeissa transseissamme ”guruiksi” tai ”kusipäiksi” ilman, että lainkaan edes tunnemme heitä.  Tarvitsemme arvostavaa dialogia, jossa olemme läsnäolevia toinen toisillemme.

Muutos maailmassa tapahtuu, kun opimme olemaan hyväksyvästi läsnä toinen toisillemme. Muutos parempaan tapahtuu sekä ihmisen omassa sydämessä, mutta sen on mahdollista siirtyä koko systeemiin. Yksilön  heräämisen ytimessä on kysymys, johon vastaamiseen kulttuurimme ei ole meitä opastanut.  Avaudu uteliaana, arvostavasti ja läsnäolevana kysymykselle:

Kuka minä olen?

Vain yksi kysymys, ja tähän kun etsit juurevana, läsnäolevana ja herkkänä vastaustasi,   et ole enää koskaan yksin.

 

PS. Tara Brachin ajatuksia olen lainannut hänen podcastistaan , Wise investigation, broadering the trance.

 

 

 

 

 

 

 

Miksi tietoisuustaitoja terveydenhoidon ammattilaisille?

 

Aijan Hampaan ja yritykseni yhteisenä työhyvinvointipäivänä teimme hyväksyvän läsnäolon kokemuksellisia harjoituksia.  Teimme kaksi erilaista meditatiivisen kävelyn harjoitusta ja harjoittelimme hyväksyvästi läsnäolevaa kuuntelua.


Teimme yhdessä monia oivalluksia. Totesimme mm. meditatiivisessa tilassa ajan tajun muuttuvan. Totesimme myös olevan kummallista, että jotkut jaksavat tehdä pitkiä työrupeamia esim. päivystyksessä uupumatta, kun taas toiset uupuvat nopeasti.  Arkijärjelläkin ajatellen, sillä on merkitystä, kuinka teemme töitä ja mitä päässämme pyörii työntekomme aikana. Kun olemme työssä läsnäolevasti, rasittaa se meitä paljon vähemmän, kuin ollessamme ”kapeassa transsissa” (esim. säheltäjätilan ollessa hallitsevana tilanamme).

Tämän päivän terveydenhuollon ammattilaisilla itsellään on aivan liikaa uupumusta, päihderiippuvuutta ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Jopa kurinpitotoimenpiteet ovat siksi alalla lisääntyneet.  Näitä ongelmiamme tuskin ratkaisemme vain kepillä. Joskus mietin, että mahtaako asia olla jopa niin, että hierarkkinen, yksilökeskeinen ja perfektionistinen kulttuuri ajaa ihmisiä helposti depressioon ja itsemurhiin. Onko pahoinvointi sisäänkirjoitettuna vanhoillisiin lääketieteellisen kulttuurin rakenteisiin?

Harva terveydenhuollon ammattilainen uskaltaa tunnustaa olevansa rikkinäinen ruukku, erehtyväinen ja epätäydellinen ihminen. Omat ongelmat suljetaan liian usein häpeän kaappiin.  Oman terveyden edistäminen on valitettavasti jätetty edelleen terveydenhoidon yksiköissä hyvin yleisesti vain yksilön omille harteille. Esimerkiksi työnohjaus hammashoitoalalla on harvinaista herkkua.


Tietoisen hyväksyvän läsnäolo lähtökohtana työhyvinvoinnin edistämisessä on aivan toisen tason ratkaisu kuin ”kurinpitotoimenpiteet”. Sillä pyritään pureutumaan pahoinvoinnin todellisiin syihin. Yhtälailla potilaan kuin ammattilaisen itsensä tulisi oppia kuuntelemaan omaa kehomieltään. Ruumiillamme on suurta viisautta kerrottavanaan.

Harva terveydenhuollon ammattilainen enää kiistää hyväkysvän läsnäolon voimaa. Siitähän on jo tuhansia tieteellisiä tutkimuksia olemassa. Mindfulness- eli tietoisen läsnäolon harjoituksilla hoidamme kokonaisvaltaisesti sekä itseämme että saamme eväitä potilastyöskentelyymme. Parannamme henkilökohtaisia ihmissuhteitamme kuin myös suhdettamme työyhteisömme jäseniin, potilaisiin ja itseemme. Edistämme kehotietoisuuttamme, harjoittelemalla kuuntelemaan potilaan lisäksi myös omia tarpeitamme. Kehomme kertoo sen, minkä mieli vaientaa.  Mikäli vuodesta toiseen jyräämme vastoin ruumiimme tarpeita, on selvää ettää uuvumme ja kehomielemme alkaa voimaan pahoin.

Ajassamme on suuri tarve helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten omaa uupumusta ja psykofyysistä pahoinvointia. Ehkä yksisilmäinen tehokkuusajattelu, konemaisine malleineen ja keppeineen, on osasyyllinen terveydenhuollon ammattilaisten uupumiseen.

Stressi vaikuttaa niin moniin yhteisöllisiin asioihin kuin myös sairauksiin. Se on yhteydessä mm. kroonisiin kipuihin,  yleiseen väsymiseen, unettomuuteen, addiktioihin, sydänsairauksiin, depressioon, ylipainoon, verenpaineeseen, moniin infektioihin ja jopa syöpiin (puolustusvaste heikkenee) ja diabetekseen. Stressaantuneella työn merkityksellisyyden kokemus katoaa.  On melkoisen paradoksaalista, että monet terveydenhuollon stressaantuneet ammattilaiset, eivät osaa hoitaa itseään, vaan ajautuvat esimerkiksi aineiden väärinkäyttöön ja uupumukseen.

Muistan varsin hyvin itseni työuupuneena. Halusin vaihtaa kokonaan alaa. Olin kertakaikkisen tympääntynyt koko hammaslääkärin työhön. Potilaan suu ja sen terveys ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Empatiataitoni vähenivät. Kärsin kroonisista unihäiriöistä ja meinasin jäädä unilääkekoukkuun. Potilaan tarinat eivät kiinnostaneet ja työnlaatukin motivaation puutteessa luultavasti heikkeni. Tein työtäni mekaanisesti, kylmänä koneihmisenä.

Pelastusrengas löytyi hypnoterapiakoulutuksestani ja tietoisuustaidoista. Minulle mindfulness eli tietoinen hyväksyvä läsnäolo on osa laajempaa yläkäsitettä, tietoisuustaitoja. Siihen kuuluu myös peilaavan minuuden kehittyminen. Opimme tunnistamaan millaisissa tiloissa ja transseissa kulloinkin olemme ja opimme ohjaamaan yhä paremmin näitä tiloja. Tunnistamme ja olemme avoimia yhä enemmän omille erilaisille kehomielitiloillemme,  sekä niihin kiinnittyneille ajatuksillemme, aistimuksillemme ja mielikuvillemme. Tulemme tietoisemmiksi omista ja toisten ihmisten kehomielen rakenteista ja prosesseista.  Kehitämme ”mielemme silmää”, mielitajuamme (mindsight/psykiatri Dan Siegel). Tiedostamisemme lisääntyy ja tietoisuutemme ohjauskyky paranee.

Yhä enemmän uskon laadukkaan terveydenhoidon nousevan siitä, että terveydenhuollon ammattilainen osaa paitsi ammatillisesti kehittää itseään, hän osaa  pitää huolta myös omasta kehomielestään. Jos uupunut  tai aineiden väärinkäyttöön eksynyt terveydenhuollon ammattilainen hoitaa potilaansa terveyttä, taluttaa sokea sokeaa.

Tietoisuustaidoilla tuetaan sekä oman itsen että potilaansa parantavaa terveyskäyttäytymistä. Emme ole erillisiä ihmisiä, vaan vaikutamme toinen toisiimme. Terveessä yhteisössä yskilökin voi paremmin.

Parantavaan terveyskäyttäytymiseen ei kuulu vain liikunta ja terveellinen ravinto, vaan myös tietoisuustaitojen, erityisesti oman mielitajun kehittäminen. Terveydenhuollon ammattilainen  oppii tietoisuustaitojensa kehittymisen kautta tunnistamaan ja nimeämään omaa sisäistä todellisuuttaan, ja tajuaa terveyden ja sairauden monimerkityksellisyyden. Hän löytää omista ja potilaittensa tarinoista yhä  uusia rikkaampia merkitysyhteyksiä. Ammattilainen oppii viihtymään dialogisessa tasavertaisessa potilassuhteessa, kaiken epävarmuudessa ja hän osaa kunnioittaa potilaan tarinaa.  Kun oikeassa olemisen tarve vähenee ja läsnäolo lisääntyy, paranevat potilaatkin paremmin.

Toivon, että omalla sektorillani,  hammashoitoalalla,  meillä olisi yhä enemmän mahdollista osallistua sairauksia ennaltaehkäiseviin koulutuksiin, kuten mindfulness-koulutuksiin ja erilaisiin luoviin terapeuttisiin ryhmiin (niihinhän on myös sisäänkirjoitettuna hyväksyvä läsnäolo). Alkaa olla melkoisen paljon näyttöä siitä, että  terveydenhuollon ammattilaisten mindfulness-koulutuksiin osallistuvat, voivat paljon paremmin kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kaikilla mittareilla katsottuna. He kun ovat huomattavan paljon vähemmän stressaantuneita.

Olisi aika alkaa mittamaan työn tehokkuutta muutenkin kuin vain toimenpiteiden määrällä.  Kun terveydenhuollon ammattilaista tuetaan ottamaan vastuuta omasta terveyskäyttäytymisestään, vähenevät sairauspoissaolot ja heidän oma potilaana oleminen vähenee.  Jo tätä kautta terveyspalveluiden käyttö vähenee, kun terveydenhuollon ammattilaiset itse eivät enää kuormita stressaantuneina terveydenhuotoa. Depression, itsemurhien ja adiktioiden määrää on täysin mahdollista  vähentää terveydenhuollon ammattilaisten itsensä keskuudessa.  Mitä enemmän ihminen oppii ottamaan vastuuta omasta terveyskäyttäytymisestään sitä vähemmän tarvitsemme terveyspalveluita.


Terveydenhoitoalojen ammattilaisten itsensä itseohjautuvuutta tulisi lisätä erilaisilla valmennuksilla. Meidän tulisi lisätä yhteisvastuullisuutta, vastuuta toinen toisistamme, eikä kaikkea pahoinvointia tulisi sysätä vain yksilön itsensä hartioille. Tarvitsemme lisää yhteisöllistä ajattelua myös terveydenhuollon sisäiseen kulttuuriin.

Hyödymme terveydenhoitopalveluiden kehittämisessä kokonaisvaltaisemmasta ajattelusta, jossa osataan antaa arvo myös kokemusperäiselle näytölle. Mekanististinen ajattelu, jossa kaikki selitetään ja mitataan vain määrällisellä tutkimuksella, sen aika alkaa olla auttamattomasti ohi. Tarvitsemme eri tieteenperinteitä yhdistävää tietoa ja kokemusperäistä viisautta.

Niinpä niin.  On montaa hyvää syytä parantaa terveydenhoidon ammattilaisen tietoisuustaitoja. Edellä oli mielleyhtyminä joitakin. Summa summarum. Ammattilainen itse voi tietoisuustaitojen kehittymisen kautta paremmin, sekä vuorovaikutus potilaan kanssa toimii paremmin. Ammattilainen itse alkaa nähdä oman jaksamisensa rajat ja osaa tehdä työtään omaa kehoaan, rajojaan ja omia rytmejään kunnioitaen. Potilastyytyväisyys lisääntyy, kun terveydenhoitoalan ammattilainen jaksaa itse hyvin, ja osaa olla myötätuntoisesti läsnä potilaalleen.

Terve ruumis terveessä sielussa.😀

Ole omien ajatustesi kalastaja

Oletko joskus kokeillut olla ajattelematta mitään?  Se on ainakin minulle joskus vaikeaa, vaikka huomaan ilokseni yhä enemmän hetkiä, jolloin huomaan olevani läsnäolevassa,  olemisen tai tekemisen tilassa. Näinä hetkinä mielen täyttää puhdas läsnäolo, joka ei suunnittele, ei arvostele eikä arvioi.

Ehkä hypnoterapiataustastani johtuen minulle mielikuvitusta hyödyntävät mindfulness-harjoitukset ovat helpoimpia.  Ne muistuttavatkin kovasti hypnoterapiassa käytettäviä mielikuvaharjoituksia. Itseasiassa joskus mielikuvia hyödyntäviä itsehypnoosi- ja mindfulnessharjoituksia on mahdotonta erottaa toinen toisistaan.

Seuraava harjoitus on  sovellukseni Brian Tom O’Connorin kirjan ( Awareness Games – Playing with Your Mind to Create Joy) harjoituksesta.  Siinä harjoittelet kalastamaan ajatuksiasi.

13669569_10154419335249375_4214995956425079380_n
TULEVAISUUDEN AJATUKSIEN KALASTUS

Anna mielesi vaeltaa.   Anna sen kulkea ihan missä se haluaa.   Kuvittele olevasi veneessä oleva kalastaja, joka kalastaa kalojen sijaan tulevaisuuden ajatuksia. Kuvittele ajatuksesi virtana itsesi edessä vedessäAina kun huomaat ajatuksesi koskevan jotakin tulevaa, nappaa siitä kiinni, ja päästä siitä irti, sijoittamalla se veneessä olevaantulevaisuuden ajatuksien laatikkoon.” Et siis saa jatkaa tätä ajatusketjua. Lähde jälleen tarkkailemaan ajatuksiesi virtaa. Testaa, kykenetkö puhdistamaan mielesi kokonaan tulevaisuutta koskevista uusista ajatuksista.

MENNEISYYDEN AJATUKSIEN KALASTUS

Tee sama harjoitus, mutta kalastele vain menneisyyttä koskevia ajatuksia.

KALASTA KAIKKI AJATUKSESI

Tee sama harjoitus, mutta kalastele sekä menneisyyden että tulevaisuuden ajatuksia ja sijoita ne omiin TULEVAISUUS ja MENNEISYYS laatikoihinsa.

#mindfulnessharjoitus #sisainenteatteri #tietoisuustaidot

Sateella ulos kapeista transseista!

Aloitan jälleen Tara Brachin tarinalla, siitä mitä rakkaus on.  

Perheessä oli kaksi alle kouluikäistä lasta, poika ja tyttö, joista jälkimmäinen sairastui leukemiaan. Jostain syystä tytön oli saatava juuri tietynlaista verta, ja pojan veri todettiin testeissä sopivaksi. Vanhemmat kysyivät pikkumieheltä, että olisiko hän valmis luovuttamaan tytölle vertansa, sillä siskon elämä saattaisi olla kiinni tästä verenluovutuksesta. Poika lupasi miettiä asiaa yön yli. Aamulla hän reippaasti kertoi vanhemmilleen olevansa valmisPoika vietiinkin sairaalaan, jossa pikaisesti aloitettiin verensiirto.  Kesken toimenpidettä pieni rohkea miehenalku esitti lääkärille kysymyksensä: ”Kuinka kauan vielä menee aikaa siihen, että kuolen?”.   


En tiedä, kuinka tosi tarina on, mutta oli miten oli, se kertoo oman edun ylittävästä rakkaudesta.  Elämme tällä hetkellä globaalisti myrkyttyneessä ilmapiirissä, jossa on edelleen  liian paljon erillisyyden tunnetta ja puhdasta oman edun tavoittelua. Ihmiset elävät kaikilla yhteiskunnallisilla tasoilla sisällänsä tunnetilojensa kapeita, pakkomielteisiä, yksipuolisella ajattelulla täyttyneitä, transsejansa. 

Erityisen pelottava tilanne on silloin, kun valtaapitävät poliitikot ja talouselämän johtohahmot ohjaavat maataan/maailmaa näissä transseissansa.  Kun he näin tekevät, katsovat he maailmaa rajoittavien silmälasiensa läpi. Ilman tietoisuustaitoja heitä ohjaa helposti vallan, ahneuden, vihan, kateuden, katkeruuden, pelon tai ahdistuksen  ohjaamat kapeat transsit.  Tämä tietysti koskee yhtälailla meitä lukemattomia muita kansalaisia. Tällöin emme voi itsekään  henkisesti hyvin. Elämme rajoittuneessa identiteetissämme, eikä koko persoonamme luovuus, virtaava informaatio- ja tunnemolekyylivirta ole yhteisömme käytössä.

Toisaalta globaalisti vastapainoina noussut uutta tiedostamista. Lukemattomat ihmiset ja johtohahmot ovat heränneet.  Yhä useampi kykenee olemaan arvostavassa dialogissa sekä itsensä että muiden ihmistä kanssa.   Laajentuneeseen tietoisuuden tilaan heränneet henkilöt kykenevät katsomaan asioita laajemmasta näkökulmasta käsin. Näin mahdollistuu yhä enemmän vapautuminen henkilökohtaista  ja kulttuurisista rajoittuneista uskomuksista.  On syntynyt yhteisöllistä minäme tiedostamista ja ihmisellä  alkaa olla yhä enemmän tietoisuustaitoja, joilla he kykenevät ylittämään näennäisen erillisyytemme. Yhä useampi on sisäistänyt sen, että olemme maapalolla kohtaloissamme sidottu toinen toisiimme.

Jotta mahdollisimman moni pääse laajentuneen tiedostamisen tasolle, on meidän on opittava tuntemaan ja näkemään ne puolet itsestämme, jotka olemme vaientaneet.  Niin kauan kuin emme ole tehneet tätä, elämme kapissa transsissa, rajoittuneessa identiteetissä, emmekä näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin olemme.  
Pähkinänkuoressa tietoisuutemme laajentaminen eli tietoisuustaidot tiivistyvät SATEESEEN eli  RAIN:iin, josta kirjoitin joitakin blogeja sitten.  Tässä vielä tietoisuustaitojen perusperiaate RAIN lyhyesti:

Regognizetunnista tunnetila,
Allowanna sille tilaa olemalla kokemukselle läsnä
Investigatelähde tutkimaan sitä ja
Non-identificationälä samaistu tilaan.
Voimme tehdä RAIN-työtä lukemattomin eri tavoin tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoituksin, ”laajentamalla transsiamme”.
Sisäinen teatteri on oikeastaan tietoisen hyväksyvän läsnäoloon liittyvän itsetutkimuksen prototyyppi.  Siinä RAIN toteutuu seuraavalla tavalla:
R  tunnistetaan kokemustila, opittu reagointitapa, ja nimetään se.
Aollaan tiloille hyväksyvästi läsnä, antamalla niille mielikuvituksellinen muoto, esimerkiksi kirjoittaen tai kuvataiteellisesti.
I  tutkitaan  ja yhdistetään, integroidaan tiloja, hyödyntämällä luovaa (kirjoittamisen) flow-tilaa., ja ystävällisessä, arvostavassa ilmapiirissä, annetaan kaikille tiloille ääni.
Nharjoitellaan olemaan taiteellisessa ilmaisussa olemaan samaistumatta tilaan.
Sisäisessä teatterissa voimme tutkia myös suhdettamme muihin ihmisiin meditaatioharjoituksilla sekä luovilla kirjoittamisharjoituksilla. Samaistumme esimerkiksi leikillisesti tunteita herättävään ihmiseen, ja teemme hänestä kokemustilan omaan Sisäiseen teatteriin.  Tavallaan otamme siis varjomme haltuun. 

Maailmanrauhan edellytyksenä on, että yhä useammat kansalaiset saavuttavat tiedostamisen asteen, jossa he kykenevät laajentamaan tietoisuuttaan.  Tämä tapahtuu läsnäolevasti kuuntelemalla omia vaietuja puolia sekä toisia ihmisiä.  Todellinen kulttuuriset rajat ylittävä rakkaus syntyy vasta kun mielitajumme kehittyy:  Tietoisuutemme tiedostaa itsensä ja sen ehdollistuneet kapeat transsit, jolloin näemme yhä selkeämmin myötätuntoisesti toisten ihmisten elämät kapeat transsit. Mielitaju on psykiatri Dan Siegelin käsite. Jotkut puhuvat kolmannesta silmästä.
Processed with MOLDIV

#tietoisuustaidot


Eikö globaalit  yhteiskunnalliset ongelmamme johdu tällä hetkellä, niin kuin kaikkina aikoina, pakkomielteisestä minäminä-ajattelusta; meitä johtavien vallanpitäjien transsien kapeudesta. Globaalisti olemme tällä hetkellä polarisoituneessa tilassa, jossa pelkotilojen ohjaamien ääriliikkeiden keskellä tarvitsemme kipeästi kulttuurien rajat ylittävää arvostavaa kuuntelua ja uutta syvempää asioiden ymmärrystä ja tiedostamista.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö aktiivisesti tehtäisi toimenpiteitä väkivallan vähentämiseksi ja tietty samanaikaisesti pitäisi yrittää luoda globaalia lainsäädäntöä, jolla aseistumista vähennetään. Pelkotila ruokkii toisten pelkoja, ja vihatila toisten vihaa. Tietoisen hyväksyvän läsnäolon taidoilla sen sijaan ruokimme yhteisöllisyyden kokemustamme.
Processed with MOLDIV

Taiteeseen on sisäänkirjoitetettuna hyväksyvä läsnäolo.  #tietoisuustaidot #sisainen teatteri

Emme ole länsimaissa niin erinomaisia ja viisaita ihmisiä kuin olemme kuvitelleet olevamme.  Meillä on paljon opittavaa muilta kulttuureilta, sekä menneiltä että nykyisiltä. Vaikka meillä on paljon tieteellisteknistä tietämystä, liian harva kykenee itsetuntemuksen puutteessaan, ohjaamaan ja johtamaan omia sisäisiä tilojaan.  Meidät on ehdollistettu kapeisiin transseihimme. Tämä ei ole  typerien kansalaisten vika, vaan kulttuurin, joka on ruokkinut meitä yksipuoliseen materialistiseen minäminä-ajatteluun.  Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kulttuurissamme olisi myös paljon hyvää. Sen sisällä on esimerkiksi mahdollista harjoittaa vapaasti tietoisuustaitoja.
 Selvää on, että kulttuurisia ydinuskomuksiamme pitäisi tuulettaa. Emme ole täällä kilpailemassa keskenämme vaan olemme tekemässä globaalia yhteistyötä. Meidän on uskallettava katsoa erilaisuutta rohkeasti silmistä silmiin, sillä vain arvostavan dialogin kautta on mahdollista vapautua kapeista transseista eri kulttuurien väliseen kunnioittavaan yhteistyöhön.
 <3
PS. Muistathan, elokuussa harjoittelemme itsetutkimusta ja kokemustilakarttojen (ESI) tekemistä Strömforsissa, Ruukissa.  Maadotamme itseämme vuorovaikutuksellisella hieronnalla. Tervetuloa mukaan!   Mindfulness-kurssi 13-14.8.2016