Virtaa Kuumusta

Poikani kehoituksesta päätin nyt sitten alkaa kirjoittaa ihan oikeaa blogia. Se vanha blogihan ei ollut mikään oikea blogi, vaan siitä tuli vahingossa kirja. Tällä kertaa yritän päästä kiinni nykyiseen elämänmenoon ja virtuaalitodellisuuteen ryhtymällä tähän uhkayritykseen. Etukäteen ei voi tietenkään tietää, kuinka kauan tätä intoa riittää.

Varmasti intoni määrä riippuu siitä, kuka mielentiloistani on ohjaksissa. Sisäinen lapseni Tyttönen innostui ajatuksesta, että hän haluaa haitarin, josta hän oli aina lapsena unelmoinut. Eipä mennyt kuitenkaan kuin muutama viikko, kun hän unelmoi jo saksofonista. Mahdanko olla ainut ihminen, muuten, jolla erilaiset tilat vaihtelevat päivän mittaan? Mikäli kirjoihin on luottamista en ole mikään mutantti, vaan pikemminkin tänä päivänä alkaa olla sääntö kuin poikkeus, että ihminen muodostuu erilaisista persoonanosista, jolla kullakin on oma ikänsä, historiansa, oma maailmankatsomuksensa, oma tarkoituksensa, omat pelkonsa ja omat vahvuutensa. Ja tietysti oma muistinsa!

Minulle oli äärettömän eheyttävä kokemus kun pystyin pirstomaan itseni osapersooniksi ja sen jälkeen järjestämään tämän kaaoksen uudeksi merkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Nyt olen sitten tällainen enemmän tai vähemmän ehyt kokonaisuus – osapersoonien ryhmä. Kerronpa teille yhden esimerkin siitä, miten mielentilamme (osapersoonamme, alteregomme, egotilamme, minätilamme tai miksi ikinä niitä haluammekaan kutsua) voivat ilmetä. Ei tästä ole kuin muutama viikko, kun mieheni toi veljensä ja meidän postin postilaatikosta, ja kehoitti minua viemään naapuriin Jukka-veljelle hänen postinsa, kun puoliskoni ei viitsinyt mennä sinne lumisilla kengillään. Lupauduin auliisti tekemään hänelle tämän pienen palveluksen. Tarina jatkuu siten, että hetken kuluttua näin keittiön pöydällä Jukan postin ja ihmettelin, että miksi ihmeessä hän oikein tuo postinsa meidän puolelle. Seuraavana päivänä mies tulee reissusta, ja vihaisena ihmettelee, että miksi ihmeessä en voinut hoitaa tätä postiasiaa, kun kerran sen olin luvannut tehdä. Nyt oli sellainen mielentilani paikalla, joka heti muisti, kuinka mieheni oli pyytänyt tätä palvelusta.

Kuinkakohan monella muulla mahtaa olla tällaisia kokemuksia? Onneksi eri mielentilat eivät ole pelkkä rasite, vaan ihminen voi alkaa käyttämään heitä hyväkseen oman eheytymisensä välineenä. Puhutaan reflektiosta. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihminen katsoo peiliin, ja kysyy siltä ”Kerro, kerro kuvastin, kuka puhuu tänään ja kenen äänellä?”. Narratiivinen, tarinallinen, etiikka lähtee liikkelle siitä, että ihminen kypsyy eettiseksi, kun hän alkaa tajuamaan ”kenen lauluja hän laulaa” ja alkaa opettelemaan tietoisesti itselleen uusia lauluja. Mielentilojen näkökulmasta voisi ajatella, että ihminen alkaa aktiivisesti luoda itseään. Hän on tietoinen olemassa olevista minuuksista ja lisäksi hän uteliaasti etsii niitä kaikkia uusia mahdollisia minuuksia, joita hänessä voisi olla. Rohkeasti hän sitten lähtee kokeilemaan erilaisia rooleja ja niiden lauluja, ja omaksuu sitten niistä itselleen sellaiset, joiden avulla hän uskoo oman ja yhteisönsä elämän laadun paranevan.

Näin siis alkaa tämä toinen blogini. Yritän olla tekemättä tästä kirjaa tällä kertaa. Vaikka…. kuka tietää… ehkä tästä voi muokkautua vielä uusi kirja? Tai oikeastaan kolmas. Toinen elää jo synnytystuskiaan. Mutta tällä kertaa haluaisin mukaan muidenkin ihmisten mielentila-tarinoita.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Virtaa Kuumusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s