Rakkaudesta tarinoihin

Ohjaaja Klaus Härö rakastaa tarinoita. Hän kuuntelee ja kertoo niitä muun muassa hienoin elokuvin. Minäkin rakastan tarinoita. Tänään aamukahvia juodessa törmäsin Arno Forsiun kirjoittamaan tarinaan Faustista. Tätä kertomustahan on monet tarinantekijät muokanneet. Kuuluisin niistä lienee Goethe.

Faust oli tarinan mukaan keskiaikainen teologian tohtori, jolla oli paljon kirjaviisautta. Tämän viisautensa ohella hänellä oli taipumuksia kaikenlaisiin tyhmyyksiin ja mielettömyyksiin. Hän harrasti yhtä sun toista jumalatonta, kuten noituutta, manauksia ja taikuutta. Hän onneton hurahtikin täysin tähän jumalattomaan maailmaan, eikä halunut siksi enää itseä kutsuttavan teologiksi, vaan mielummin lääketieteen tohtoriksi, matemaatikoksi ja astrologiksi. Ja vähitellen Faustista tuli myös lääkäri, joka lääkitsi ihmisiä erilaisilla rohdoksilla, kuten juurilla, yrteillä, peräruiskeilla, voiteilla ja ihmejuomilla.

Faustin valtasi käsittämätön uteliaisuus ja tiedonjano. Hän halusi päästä selville kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Erityisesti taikakeinot kiinnostivat häntä, joten siksi tämä herra päätti hätäpäissään tehdä sopimuksen itse Pirun kanssa. Faust teki pitkän kahdenkymmenen neljän vuoden sopimuksen paholaisen kanssa, jossa hän saisi käyttää hyväkseen kaikkea sitä taikuutta ja osaamista, joka oli Pirulla. Hintana oli, että näiden vuosien jälkeen paholainen saisi haltuunsa Faustin sielun ja ruumiin. Faust sai asistentikseen Mefistofeleen, joka oli Piru ihmisen hahmossa. Tämän jälkeen Faustista tuli yli-ihminen, joka pystyi tekemään erinäisiä suuria teknisiä ja luonnontieteellisiä keksintöjä. Faust keksi muun muassa almanakan ja hän saavutti erinomaisen ymmärryksen astrologiasta ja astronomiasta. Lisäksi Faust pystyi matkustelemaan eri aikakausissa, jokaisessa maailmankolkassa sekä lisäksi vielä taivaassa ja helvetissä.

Vuosien mittaan tämä ansiokas elämä kävi Faustille niin mieluisaksi, että häntä alkoi pänniä surkea sopimus, jonka hän oli tehnyt herra Pirun kanssa. Erinäisiä poppakonsteja hyväksi käyttäen Faust yritti paeta paholaista, tekemällä itsensä esimerkiksi näkymättömäksi, mutta hän ei pystynyt välttämään surkeaa kohtaloaan. Sopimus mikä sopimus – Faust joutui kärsimään helvetillisen loppunsa. Mietin, entä jos onkin niin kamala tilanne, että minulla on luovuuteni assistenttina Piru? Jos olenkin Mefistofeleen ohjaama naispaholainen? Toivon, että assistenttinani olisi mielummin Jumala, ja olisin enkeli. Uskon nimittäin, että jokainen ihminen voi olla enkeli. Kun siivillämme hipaisemme salaa tai tieten tahtoen toisen ihmisen siipiä, tapahtuu molemmissa eheytymistä. Mutta voisivatko meidän siipemme koskettaa toisiaan ihan näin virtuaalisesti?

Aikamoinen tarina, tämä tarina herra Faustista! Jospa onkin niin, että ihminen ei tule viisaaksi tiedosta, vaan tarinoista, hienommin sanottuna narratiiveista? Tuleekin mieleeni tähän liittyvä norjalaisten tarina. Uskokaa tai älkää, vaikka niistä norjalaisista vitsaillaan kovasti, heiltäkin löytyy viisautta -ainakin ennen vanhaan. Norjalaisessa mytologiassa on jumala Woden tai toiselta nimeltään Odin, joka lahjoitti toisen silmänsä viisaudelle. Tämän lahjoituksen jälkeen hän kykeni juomaan Maailmapuun alla sijaitsevasta lähteestä viisauden vettä. Mutta hänellä raukalla oli vain yksi silmä! Mikäli ihminen käyttää vain yhtä silmää, pelkkää rationaalista järkeään, käy ihmiselle niin, että hänestä tulee ”mono-okulaarinen”, ja hänen katseestaan puuttuu syvyys. Näin ainakin väittää joku tutkija nimeltään Eisner.

Hei, jos minulla olisi leikisti tällaiset enkelinsiivet ja sellaiset olisivat myös sinulla, niin voisivatko ne virtuaalisesti koskettaa leikisti toisiaan? Eheytyisimmekö kokemuksestamme oikeasti vai vain virtuualisesti? Siitä tulikin mieleeni, että kun ihmiset alkavat leikkimään enemmän, tulee maailmasta huomattavasti parempi paikka. Mutta ehkä se voisi olla vaikkapa seuraavan tarinan aihe? Tai sitä seuraavan? Apua, auttakaa te kaikki virtuaaliset ihmiset minua virtuaalisesti! Tässä on nyt kamala onnettomuus. Kun toivuin masennuksestani ja sairaudestani, minussa tapahtui kummallinen muodonmuutos, jossa muutuin tarinateatteriksi. Pitäisikö minun palata menneeseen, jossa käyttäydyn hammaslääketieteen lisensiaattin arvon mukaan: asiallisesti, näyttämättä tunteitani ja tiukan objektiivisesti?

Taidan olla tällä hetkellä Suomen ensimmäinen holistinenhypnoterapeuttihammaslääketieteenlisensiaatti (HHHLL).

PS. Itse en mistään hinnasta vapaaehtoisesti suostuisi palaamaan menneeseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s