Elämä on tarinaa

Mitä enemmän maistelen tätä elämän tarinallisuutta, sitä luonnollisemmalta sen maku tuntuu. Elämä on suuri mysteeri. Me saamme elämänpolkumme varrella kokea kaikenlaisia tunteita, hämmentäviä, surullisia, ahdistavia ja iloisia tunteita. On kiehtovaa, että ajan kanssa meidän tulkintamme menneistä emotionaalisista kokemuksistamme muuttuvat, koska elämä on muutoksen alainen ihmeellinen mysteerinen matka.
Identiteettini on yhtä kuin se tarina, jota itsestäni kerron, väittävät jotkut tämän päivän viisaat ihmiset. Ensimmäinen tulkintani lapsuuteni kokemuksista on erilainen kuin eilinen tai tämänpäiväinen. Masentuneen, tai ylipäätään kriisissä olevan, ihmisen tarina on pirstoutunut lukemattomiksi palasiksi. Ihminen on mennyt rikki. Tällöin voi näyttää, että ihmisen tallustelulla maanpäällä ei ole minkään maailman mieltä. Vaativa, mutta onnistuessaan suurenmoinen ja eheyttävä kokemus on koota näistä palasista uusi, erilainen kokonaisuus. Tämä pirstaleiden kokoaminen ei tapahdu suinkaan järkemme avulla, vaan luovuutemme avulla. Luovuuden maailmassa syy- ja seuraussuhteet eivät ole samanlaisia kuin tieteen maailmassa. Luovuuden maailmassa vallitsee paradoksaalisuuden lait.
Paradoksaalisessa luovuuden maailmassamme on monenlaisia ihmeellisiä säännönmukaisuuksia. Muun muassa heikkoudestamme voi löytyä suurin vahvuutemme. Eheytyessämme saatamme huomata, että ne ominaisuutemme, joita aikaisemmin häpesimme, ovatkin vahvuuksiamme. Kerron teille käytännön esimerkin. Elämäni oli pitkään pirstoutunutta tragikoomista romanssia, jossa kärsin erinäisistä epäonnistuneista ihmissuhteista, addiktioista, bulimiasta ja masennuksesta. Sittemmin olen tajunnut, että pieni tyttö sisälläni on voinut pahoin tässä nykyisessä järkeä ja materialistista hyvää ylikorostavassa kulttuurissamme, jossa melkein kaikki asiat mitataan määrälliseen tutkimukseen perustuvalla faktatiedolla. Nykyään ymmärrän, että elämänlaatuni kannalta tarinat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin faktatieto. Uskon, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikkien meidän ihmisten sisäisten lapsien tarpeet tulisi tarinoimalla tyydytetyiksi.
Jokainen meistä voi harjoitella rakentamaan omaa eheyttävää tarinaa itsestään. Joskus tarvitsemme toisen ihmisen pystyäksemme luomaan itsellemme eheyttävän tarinan. Uskon olevan äärimmäisen harvinaista, että ihminen voisi olla täysin itseriittoinen. Tarvitsemme toista ihmistä, jotta oma tarinamme kirkastuu ja selkiintyy.Tällä hetkellä paras itsestäni rakentama identiteettitarina on vertauskuvallinen:
”Katselen kuvaani, jossa olen noin viisivuotias. Seison siinä polkuauton edessä saappaat väärissä jaloissa ja laastari otsassa. Nyt sen tajuan: lähdin kasvamaan aikuisuuteen saappaat väärissä jaloissa ja epäilen, että tulen myös poistumaan tästä maailmasta vaihtamatta kenkiä oikeisiin jalkoihin. Vuosikymmeniä minua häiritsi, kun huomasin, että muilla ihmisillä on töppöset oikeissa jaloissa. Oli hetkiä, jolloin kokeilin, miltä tuntuisi kulkea kun jalat olisivat oikeissa saappaissaan, mutta en tuntenut jalkojani niissä kotoisaksi. Nykyään ilokseni osaan hetkittäin tuntea tyytyväisyyttä omalaatuisesta tavastani saapastella pitkin elämäni polkua. Saappaat väärissä jaloissa ovat ehkä tehneet minusta hieman kömpelömmän ja olen kompastellut enemmän, kuin jotkut toiset. Olen kuitenkin saapastellut aina omalla ainutkertaisella luovalla tavallani, pyrkinyt löytämään elämästä sen, minkä on on kaikkein tärkeintä.”
Olen sitä mieltä, että todellisuudessa emme elä elämäämme asiantuntijoiden mustavalkoisessa ”joko-tai”-maailmassa. Mielestäni tällainen maailma on kammottavan kylmä paikka elää. Uskon, että eheytyvä ihminen elää paradoksaalisessa tarinoiden ”sekä-että” -maailmassa. Terveydenhuollon ei tulisi siis rakentua pelkästään faktatiedolle, vaan myös lähimmäisen rakkaudelle – eheyttävälle terapeuttiselle suhteelle. Tieto lisääntyy faktatietoja tuottamalla, mutta viisaus ja ihmisen kokonaisvaltainen eheytyminen lisääntyy kertomalla tarinoita. Iivantiiran Ypykän Martta mummolla voi olla paljon enemmän viisautta kuin psykologian tohtorilla Herra Tietäväisellä.
Jokaisen tarinan perimmäinen viesti on mysteeri, jonka jokainen ihminen voi oppia tulkitsemaan omalla ainutlaatuisella eheyttävällä tavallaan. Vasta silloin, kun yhä useampi ihminen vapautuu asiantuntijoiden holhouksesta prosessiin, josta heistä tulee aidon dialogisia ja itseohjautuvia, olemme siirtynyt kulttuurissamme kollektiivisesti uudelle eettisemmälle tietoisuuden tasolle. Moraalin keskiössä on eettinen itsensä tunteva ihminen, joka on tietoinen siitä ”kenen lauluja hän laulaa”.
Luulen, että ihmisestä tulee jälleen elävä inhimillinen ihminen, kun hän kieltäytyy pelkistymästä pelkäksi ”Homo Economicuseksi” tai ”Homo Consumeriksi” , kuluttavaksi ihminen. Eikö eettinen ihminen ole ensisijaisesti tarinoiva ihminen ”Homo Narrans”? Uskon, että vasta silloin, kun tarinoiden avulla ihminen löytää rauhan oman sielunsa kanssa, hän voi löytää rauhan ja eheyttävän suhteen myös toiseen ihmiseen ja luontoon.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s