Mikä ihmeen narratiivinen lääketiede?

Kerron teille erään lääketieteellisen tarinan.

36-vuotias mieshenkilö menee lääkärinvastaanotolle selkäkivun vuoksi. Sisätautilääkäri pyytää potilasta kertomaan kaiken, mitä hänelle tulee mieleen tästä kivusta. Potilas puhuu ja puhuu, ja lääkäri keskittyy kuuntelemaan miehen tarinaa, jossa on monia juonteita hänen elämästään ja terveydestään. Lääkäri ei katsele tietokoneelle, ei tee muistiinpanoja, hän vain keskittyy kuuntelemaan tarinan ajallista orientoitumista, hiljaisia hetkiä, sen juonta ja alajuonia sekä mielikuvia ja ajatusyhtymiä, joita lääkärille itselleen tästä tarinasta syntyy. Lääkäri kiinnittää huomiota myös potilaansa asentoihin, ilmeisiin ja äänenpainoihin. Joidenkin minuuttien jälkeen mies alkaa itkemään. Lääkäri kysyy syytä tähän, ja potilas vastaa: ”Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin antanut minun tehdä tätä”.

Kukaan terveydenhuoltojärjestelmässä ei ollut siis koskaan aikaisemmin kuunnellut potilaan kertomusta hänen sairaudestaan. Tämä tarina on Rita Charonin oma kokemus, jonka hän kertoo ”Narratiivisen lääketiede”- kirjassaan. Charon on Columbian yliopiston kliinisen lääketieteen professori. Hän väittää, että juuri tarinat ovat niitä, joiden avulla asiakkaan terveys suhteutuu hänen sosiaaliseen ympäristöönsä ja kulttuuriinsa.

Jokainen meistä kertoo omaa tarinaansa elämästään, ja sairaudestaan. Narratiivisessa lääketieteessä tätä kutsutaan sairausnarratiiviksi. Se on siis henkilön itsensä luomaa tarinaa omasta sairaudestaan. Tämä tarina rakentaa ja paljastaa terveydenhuollon asiakkaan omia henkilökohtaisia elämän ja sairauden merkityksiä. Tarinat ovat vaihdelleet aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Ja ne elävät edelleen. Narratiivisesta näkökulmasta terveydenhuollon ammattilaisen tulisi olla tukemassa asiakkaan eheyttävän tarinan rakentamisprosessia. Tarkemmin sanoen terveydenhuollon ammattilainen luovuttaa itsensä asiakkaan oppimisen välineeksi, jolloin tarina on ikään kuin silta, joka yhdistää käsitteelliset rakennelmat toisiinsa.

Sairaus tai psykologinen kriisi synnyttävät tarinoissamme joskus, lääketieteellisen antropologin Gay Beckerin mukaan, yleensä pääsääntöisesti, hyvinkin perusteellisia katkoksia. Huomasin sen omassa tarinassanikin, kun sairastin rintasyövän. Näissä katkoskohdissa ihmisen tarinan juoni saattaa olla täysin hukassa ja juuri näissä kohdissa terveydenhuollon ammattilaiset heijastavat omia tarinoitaan terveydenhuollon asiakkaisiin. Oma kaoottinen tarinani oli pirstaloitunut palasiksi, ja jouduin rakentamaan itselleni kokonaan uuden tarinan. Onnekseni oli parhaillaan hypntoterapiakoulutuksessa, ja sain tarinaani erinomaista heijastuspintaa kurssikavereistani, hammaslääkäreistä, lääkäreistä ja psykologeista.

Kun vastaanotolle tulee todellinen hammaslääketieteellinen ”ongelmapotilas”, suu täynnä avoimia kariespesäkkeitä, ei ongelma ole ensisijaisesti hänen suunsa ”hammaspeikkojen ”, hienommin  sanottuna, ”streptococcus mutansien” määrässä. Ongelman selitys on näissä tapauksissa useimmiten hänen sairausnarratiivissaan, joka tulisi pystyä eheyttämään. Usein se, että potilas tulee vastaanotolle, kertoo meille, että myönteinen tarina on jo lähtenyt liikkeelle ja tarina on ohjautunut uudelle uomalleen. Vaikuttamismahdollisuutemme toki hammaslääkäreinä on rajalliset, koska ongelma voi olla esimerkiksi sosiaalinen. Voimme aina olla kuitenkin omalla pienellä panoksellamme olla ihmiselle asiantuntijan lisäksi myös peilaava ihminen, jolloin olemme mukana rakentamassa asiakkaallemme hänen identiteettiänsä eheyttävää tarinaa. Ennen kaikkea meidän ei tule syyllistää tai mitenkään muuten sabotoida syntymässä olevaa uutta tarinaa.

Olen sitä mieltä, että hammaslääkärin ei tulisi pelkästään voittaa kariesta vaan hänen tulisi antaa kaikki tietonsa  ja tarinansa potilaan oppimisen välineeksi. Hammashoitohenkilöstö voi olla antamassa oman panostaan potilaan eheytymiseen, hänen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa.

Hei me lääkärit ja hammaslääkärit, mitä jos vähän hidastaisimme työtahtiamme, ja hetkeksi pysähtyisimme kuuntelemaan asiakkaittemme tarinoita? Joskus tämän tarinan kuunteleminen voi olla paljon merkittävämpi  teko kuin ”kakkospinnalle tehty yhdenpinnan yhdistelmämuovitäyte”. Mikä parasta, samalla voimme eheyttää myös omaa tarinaamme. Rachel Remen väittää, että esineellistävä suhde potilaaseen, on yksi keskeinen lääkärien työuupumuksen selitys.

Muistakaa, virtuaaliset ystäväni, että kerään kaikenlaisia tarinoita, jotka liittyvät lääkärin/hammaslääkärin ja potilaan välisiin kohtaamisiin. Kerään myös muita eheyttäviä tarinoita.

kati.sar58@gmail.com

Rita Charon, Narrative Medicine, Honoring the stories of Illness


Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Mikä ihmeen narratiivinen lääketiede?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s