Elämä on teatteria

Ai että alkoi kyrsiä eilen illalla blogiani lukiessani, kun tajusin sen olevan täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Minulla on henkilökohtainen ongelma. Nimittäin se, että ajatukseni juoksevat aina paljon nopeammin kuin tekstiä kirjoittavat sormeni.  Lukija kiltti, anna anteeksi!  Korjailen kyllä virheitäni, mutta täydellistä tekstiä tuskin koskaan pystyn tuottamaan. Virheitä kyllä karsiintuu lukiessani tekeleeni muutaman kerran läpi ja erityisesti silloin, kun luen tekstini ääneen. Onneksi kirjani editoi toimittaja, joten se on lukijaystävällisempi kuin tämä bologini. Täytyisi kai jostain kaivaa kieliopas, jotta tämäkin puoli hieman ”bettraantuisi”. Onkohan minusta tulossa ensimmäinen kirjalija maailmassa, joka ei osaa kirjoittaa?

Ajattelin kirjoittaa teille tänään teatterista. Valitsin aiheen sen vuoksi, että mielestäni ihminen voi rakentaa itselleen oman mielenteatterinsa, jossa hän voi ohjata elämänsä identiteettinäytelmää. Tämä teatteri siis tuottaa itseyden tarinaa. Meissä on erinäisiä mielenosia, jotka esiintyvät näyttämöllämme ja he edustavat erilaisia roolihahmoja omine näkökulmineen.  Minun identiteettinäytelmässäni on mm. depressiivinen rouva Otsaryppy, laajasydäminen Tiedemies, ateisti Tuomas, lapsenuskovainen Katarina, sisäinen lapseni Tyttönen, Kierkegaardia rakastava Regine, feministi Simone jne. Kirjallisuustutkijat väittävät, että näytelmät edustavat juonirakenteeltaan muutamaa kymmentä perustyyppiä.  Uskon näitä samoja juonia sisäisen teatterimme toteuttavan. Aristoteleen luokitus komediaan, tragediaan, romanssiin ja satiiriin on oikeastaan aika mukava jaottelu.

Kuten kaikki tiedämme, tragediassa ihmisen elämä päättyy onnettomasti ja traagisesti. Tragedioista kuulemme päivittäin uutisissa. ”Itsemurhapommi räjähti Bagdadissa – kolmekymmentä kuollutta.” Niistä saamme informaatiota tiedotusvälineistä sellaisella vauhdilla, että harvoin ne enää meitä koskettavat. Toki jotkut niistä satuttavat. Ehkä juuri sellaiset, joissa samaistamme itsemme tragedian päähenkilöön. Esimerkiksi 11/9 isku Twin Towereihin, koulujen ampumavälikohtaukset ja jouluinen hyökyaalto Intian valtamerellä aiheuttivat suomalaisissa yhteisöllisen traumatisoitumisen, koska tarinat koskettivat jotenkin suurinta osaa meistä. Jonkun tutun tuttu oli ollut töissä, ja menehtyi onnettomuudessa tai henkilö itse oli juuri kuukautta aikaisemmin käynyt tornissa tai Thaimaassa jne.

Komediassa päätähti toilailee ja kompastelee tavalla jos toisella, mutta tarina päättyy onnellisesti. Biolääketieteen sankaritarina on hyvä esimerkki komediasta. Ihminen tulee masentuneena vastaanotolle, lääkäri lääkitsee ja antaa hoidon, jonka jälkeen potilas palaa onnellisena työelämään.  Hammashoitopelosta kärsivä potilas tulee vastaanotolle ja hammaslääkärin avulla hän voittaa pelkonsa, ja palaa tavalliseen normaaliin elämään. Tämä on siis se terveydenhuoltojärjestelmän ja ehkä koko yhteiskuntamme toivoma normatiivinen tarinatyyppi, jota kuitenkaan masentuneet eivätkä monet moniongelmapotilaat yleensä noudata. Tämä kyvyttömyys sopeutua normatiiviseen komediaan saattaa vain pahentaa monen moniongelmapotilaan identiteettitarinaa. Uskon tilannetta helpottavan kokemus siitä, että tämä on monien identiteettitarinoiden yhteinen ongelma: Ihmiset asiantuntijakulttuurissa yrittävät elää ulkopuolisen ohjaajan rakentamaa tarinaa, joka ei ole sopusoinnussa heidän oman identiteettinsä kanssa.

Kuten aikaisemmin on ollut puhetta, masentuneen ihmisen tarina on yleensä kaaostarina. Silloin kun ihminen on todella masentunut, hän ei pysty organisoimaan minkäänlaisia merkityksiä identiteettitarinalleen. Jos ulkopäin seuraa kroonisesti masentuneen ihmisen elämää, on se monilla heistä naivia tragikoomista romanssia. Juuri sellaista, mitä oma elämänikin oli vuosikymmenet: Tätä samaa näytelmää, mitä ”Kauniit ja Rohkeat”-sarja edustaa.  Se mudostuu fantastisista uusia ihmissuhteita, jotka toistuvasti raunioituvat. Rakastutaan työtoveriin, ja jätetään tekstariviesti: ”Hei, mulla on vaan yks elämä!”. Romanssin sankari tekee ihania matkoja, joden avulla hän yrittää löytää tarinalleen ulkoiset eksoottiset  tarinalliset muodot.  On epäonnistumisia, jotka syöksevät ihmisen hirvittävään ahdistukseen. On uusia mahtavia työtilaisuuksia, joihin ihminen hetken kuluttua kyllästyy. Mielestäni on mielenkiintoista, että tämä television myymä saippukulttuuri edustaa depressiivisen ihmisen tapaa elää. Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole kovinkaan ihmeellistä, että 400 000 ihmistä Suomessa kärsii depressiosta. Massakulttuurimme on yksinkertaisesti masentava. Olen tavannut joitakin ihmisiä, joiden elämä näyttää olleen satiiria.  Perusvire tässä tarinassa on alakuloinen, mutta ihminen itse pystyy irvailemaan elämän monimerkityksellisyyksillä.

Uskon, että ihminen pystyy vaikuttamaan valtavasti siihen, tuottaako hänen teatterinsa minkälaista näytelmää. Tällä hetkellä oma tragikoominen naiviromanssi elämäni näyttää olevan ohi, ja olen siirtänyt itseni Ihmemaani kautta tarinaan, joka näyttää tällä hetkellä komedialta. Narratiivisesta näkökulmasta harmoninen minuus merkitsee eheää identiteettitarinaa. Luulen, että välillä komediaani tulee edelleen sotkeutumaan romanssin (suruja ja vastoinkäymisiä kun emme kykene koskaan välttämään) piirteitä, mutta pyrin ohjaamaan näytelmääni siten, että se palautuisi aina komediaksi – myös elämäni viimeisinä hetkinä. Siinäpä tavoitetta tälle näytelmälle! Minulle elämä on diskursiivinen projekti, eli näytelmä, joka syntyy erimielisten osieni vuorovaikutuksessa. Enää tarinani juonta ei ohjaa satunnaiset ulkoiset asiantuntijat, vaan teen kaikkeni, jotta olen oman sisäisen näytelmäni nöyrä, mutta vastuullinen teatteriohjaaja. Asiantuntijat ovat eräitä tärkeitä dialogikumppaneitani.

Inspiraationi lähteenä on ollut:

Depression and narrative, Telling the Dark, (edited by Hilary Clark)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s