Kainuulaisen leppoistajan mietteitä

Muutimme mieheni kanssa tänne Kuhmoon kaksi vuotta sitten. Olen syntynyt Iisalmessa, mutta kolmen kuukauden iässä minut kiikutettiin pääkaupunkiseudulle. Eli voisipa oikeastaan ajatella, että olen palannut lähemmäksi juuriani, ja siltä se tuntuukin. Mitä tarvitsin juurieni löytämiseen?

Kuumujärven leppoista tunnelmaa

Tarvitsin kainuulaisen kulttuuriympäristön. Täällä ihmiset ovat vuosisatoja eläneet kohtuullisesti, joskus jopa kitkuttaen. Kainuussa on pitkät leppoistamisen perinteet. Kun työttömyys vaihtelee kahdenkymmenen molemmin puolin, mitataan ehkäpä täällä ihmisen arvoa vähemmän suorituskeskeisesti kuin Etelä-Suomessa. Suuri osa ihmisiä on vähän niin kuin luonnostaan leppoistajia. Ehkä ihmiset eivät ole yhtä vieraantuneita luonnosta ja itsestään kuin Etelä-Suomessa? Olen konkreettisesti huomannut tämän vastaanotollani. Yksikään potilas ei ole polttanut päreitänsä, vaikka olen ollut joskus ollut myöhässä.

Olen löytänyt perinteisiä leppoisan elämän piirteitä myös Siirtolassa, kun työmiehet kerääntyvät pirttiin tekemään suunnitelmia tilamme korjausten etenemisestä. Yleensä puolesta tunnista tuntiin menee aikaa siihen, että turistaan paikkakunnan kuulumisia. Keskustellaan kahvikupin äärellä läpi jotakuinkin kaikki merkittävät tapahtumat, kuka on kuollut, kuka sairastanut,  missä on ollut susia ja karhuja liikkeellä ja vaihdellaan kännykkäkuvia kalansaaleista. Välillä rupean jo uskomaan, että näitten kylän isäntien kalajutut ovat tosia! Eivät kai he voi kännykuvia väärentää? Tuntuu siltä, että täällä osataan edelleen tarinankertomisen taidot. Niitä voisi vaikka kainuulainen lähteä opettamaan etelän ihmisille. Tuntuu hyvältä, kun yhdessä tekemiseen kuuluu edelleen tällaisia yhteisöllistä eheyttä ylläpitäviä perinteitä.

Leppoisemman elämäntavan lisäksi tarvitsin kainuunlaisen maiseman, jonka olen liittänyt osaksi sielunmaisemaani. Tarvitsin päivien hiljaisuuden hetkiä, jota rikkoo vain erinäiset luonnon äänet. Voimaannun koskemattomista korpimetsistä  (joita vielä satunnaisesti on täällä jäljellä!) ja soiden kauniista punaruskeista usvan peittämistä maisemista. Kyllä, uskon, että luonto sinällään voi tarjota ihmiselle eheyttävät voimansa. Silloin kun uusi puolisoni houkutteli minut ensi kertaa tänne Kuhmoon, kotitilalleen, ”sielullisesti vammautuneitten hoitokotiiin”, en arvannut, että juuri tästä ympäristöstä tulee minun sisimpääni hoivaava Kotini.

Juurtuakseni maailmaan, jouduin vähentämään töitäni. Tai oikeastaan, töitähän minä edelleen teen ja välillä paljon, mutta olen alkanut elämäntapayrittäjäksi. Kirjoitan, luen, marjastan, lenkkeilen, leivon, siivoan, otan vastaan asiakkaita ja potilaita. En enää erota toisistaan selkeästi vapaa-aikaa ja työtä, koska tekemisellä itsessään alkaa olla arvo. Keskeinen arvo tekemiselleni lähtee siitä, minkälaista mielihyvää se tuottaa itselleni ja onko sillä ehkä vielä yhteisön hyvinvointia edistävää merkitystä. Ja lisäksi tarvitsen olemisen taitoja. Meidän kuvamme työstä ja koko maailmasta vääristyy sairaaksi, jos mittaamme sen arvoa pelkästään rahassa.

Juurieni löytäminen on vaatinut lepoa. Rytmitän myös kliiniset työni siten, että minulla on riittävästi lepotaukoja. Olen kantapään kautta oppinut, että jos ihminen tekee vuodesta toiseen töitä tahtiin, jossa hän ei kunnioita luontaisia rytmejään, tulee hänestä vähitellen sympaattisen hermostonsa uhri ja hän sairastuu johonkin stressiperäiseen sairauteen. Niin kävi minulle. Siksi siis tänä päivänä kunnioitan lepotaukojani siten, että aina puolentoista tai kahden tunnin työrupeaman jälkeen pidän pienen tauon. Täällä hammaslääkäripulan keskellä varmaan toivottaisiin, että tekisin enemmänkin kliinisiä töitä (uusien potilaiden ajat kun menevät ensi syksyyn). Sairauteni opetti minulle kuitenkin tervettä itsekkyyttä. En aio uhrata mielenterveyttäni ja fyysistä terveyttäni yrittääkseni yksin pelastaa kaikkien kuhmolaisten hampaat.

Leppoistamiseen tarvitsin myös oivalluksen siitä, että kuluttamalla vähemmän, saan itselleni enemmän henkistä vapautta ja samalla paremman omantunnon. En halua jättää jälkeläisilleni itsestäni muistoa shoppailevasta, luonnonvaroja tuhlailevasta äidistä, enkä halua, että lapseni luulevat löytävänsä onnen löytyvän suurista tuloista. Suoraan sanoen statusstressistä irtautuminen on ollut äärimmäisen miellyttävä ja vapauttava kokemus. Olen löytänyt palkitsevuuden itse tekemisen virtauksesta ja itsetuntemuksen lisääntymisestä. Olen oikeastaan tehnyt vaihtokauppaa, jossa olen vaihtanut materiaalista ylimäärääni henkiseen vapautumiseeni. Minun ei tarvi keskittyä poliitikkojen nälvimiseen, vaan voin itse yksinkertaistaa oman  elämäni. Henkilökohtainen on minulle  poliittista. Yritän samaan aikaan pitää mielessä, etten voi olla koskaan itseriittoinen. Tarvitsen toista ihmistä ja minua tarvitaan. Haluan olla mukana uuden ajan yrittämisessä ja yhteisöllisyydessä. Toivon löytäväni yrittämiselleni toteutettavissa olevia uusia päämääriä, jotka edistävät kohtuullista elämäntapaa, lisäävät ihmisen sosiaalista,  henkistä/hengellistä  hyvinvointia ja ympäristötietoisuutta.

Juurien löytäminen merkitsee minulle sitä, etten kulje enää muukalaisena tällä maapallolla. Nyt kun olen löytänyt tini, en usko olevan enää suurta merkitystä sillä, missä pain maailmaa tallustelen. Juurieni löytämisen jälkeen kotini on aina mukanani. Toisalta tarve matkustaa on vähentynyt, kun olen löytänyt ekologiset matkat omassa sisäsavaruudessani.  Kun löysin juureni, sain ylimääräiseksi lahjaksi siiveet. Löysin rohkeuden, voimavarat ja välineet kirjalliseen itseilmaisuun. Rakastan erilaisilla todellisuuden näkökulmilla leikkimistä. Toki kielenkäytössäni on edelleen parantamisen varaa, mutta silti olen hyvilläni löytämästäni sisäisestä tarinateatteristani. Uskon, että meissä jokaisessa on uskomattomat määrät luovaa energiaa, josta liian harva ehtii nauttia. Jos haluamme, etteivät lapsemme käyskentele masentuneina muukalaisena maankamaraa, länsimainen kulttuuri tarvitsee pikaista kollektiivista elämäntapa- ja arvomuutosta. Ja se muutos on nyt kovaa vauhtia etenemässä. Näin uskon, ja se on luonut sisälleni toivon uudesta paremmasta maailmasta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s