Mielenteatterini on terapeuttista ekofilosofiaa

Tein aikamoisen oivalluksen muutama päivä sitten. Tajusin, että tämä rakentamani sisäinen teatteri (Mielentilojen treenikirja – terapoi itsesi eheäksi, 2010) mukailee Henryk Skolimowskin ekofilosofian ominaispiirteitä. Sille, joka ei ole aikaisemmin lukenut blogiani, valistettakoon, että olen “multipersoona”, joka “Mielentilojen treenikirjassani”synnytin aktiivista mielkuvitustani (vrt. Jung) hyväksi käyttäen kuusitoista erillisitä mielentilaa. Ne ovat työkalujani, joiden avulla olen pyrkinyt kirkastamaan omaa itseyttäni.

Sisäinen teatterini koostuu:

Anna = Katin hypnoterapeuttitila, prosessin ohjaaja
Herra Arrogantus = Katin varjo
Hän = Tila, joka edustaa Katissa Taivasten valtakuntaa – korkeampi viisaus
Iita = Katin seksuaalinen mielentila
Joutsen = kuoleman rajatila
Katarina = Katin uskovainen tila
Kivi, Aleksis = kirjoittamisen mentori-tila
Martta = Katin kodinhaltijatartila
Mielikki = Katin ekologinen mielentila
rouva Otsaryppy = Katin uupunut kyyninen mielentila
Regine = Katin hengellinen filosofitila
Simone = Katin filosofitila
Sofie = Katin sisäinen viisaus – gnosis ja rajatila
Tiedemies = Katin patriarkaalisen rationaliteetin tila – logos
Tuomas = Katin ateisti uskon epäilijätila
Tyttönen = Katin sisäinen lapsitila

Seuraavassa Henryk Skolimowskyn ekofilosofian ja mielenteatterini yhteisiä piirteitä.

Mielentilojeni teatteri on elämään suuntautuvaa

Elämä itsessään on lumouksellinen ja salaperäinen ilmiö. Omassa elämässäni vasta kadotettuani vanhan elämäni kykenin löytämään uudenlaisen. Olen voimaannuttanut itseäni rakentamalla yhteistyössä eri mielenosieni kanssa oman filosofian, joka on aktiivista elämänfilosofiaa. Se on järjestelmä, jonka puitteissa etsin omaa totuuttani, mutten jämähdä mihinkään yhteen näkemykseen pysyvästi. Ekofilosofinen tavoitteeni on kirkastaa oman henkilökohtaisen elämäni päämäärät. Kiinnitää itseni elämään. Ihminen omassa ekofilosofiassaan esittää itselleen kysymyksiä, kuten mitä teen, miksi teen ja kuka minä loppujen lopuksi olen. Niin tein myös minä sisäisessä teatterissani.

Mielenteatterini on sitonut minut inhimillisiin arvoihin, luontoon ja elämään itseensä

Elämä ei ole objektiivista siis puolueetonta. Objektiivisuus on Skolimowskin mielestä pelkkä sepite, eräs tapa katsoa maailmaa, mielenkiintoinen ja joissakin tilanteissa hyödyllinen myytti muiden myyttien joukossa. Objektiivisuus on siis oikeastaan eräs tapa arvioida maailmaa. Onko joku joskus nähnyt objektiivisia tosiasioita? Arvoja itselleni hakiessani olen pyrkinyt vastamaan myös subjektiivisiin henkilökohtaisiin kysymyksiin, kuinka elämää olisi elettävä, mistä omassa elämässäni on kysymys. On ihmiselämän tarkoituksen vääristämistä supistaa se kuluttamiseen ja fysikaalisiin, biologisiin ja taloudellisiin aspekteihin. Perimmäisen tarkoituksen elämälle antavat hetket, joita Skolimowsky kutsuu transfyysisiksi. Ne ovat rakkaus, valaistuminen, uskonnolliset ja uskonnollisia kokemuksia muistuttavat kokemukset. Omassa prosessissani oli mielenkiintoisia transfyysisiä kokemuksia, joissa koin olevani osa jotain suurempaa. Hengellisyytemme on juuri se osa minua, joka tekee mieleni transfyysiseksi – pystyn saavuttamaan henkilökohtaisia kokemuksia itseni ylittämisestä ja osallisuudestani johonkin suurempaan.

Mielenteatterini on henkisesti ja hengellisesti elävää

Skolimowsky korostaa, että jos joku kehottaa meitä perustelemaan uskoamme fysiikan ehdoilla, ei pyytäjä ymmärrä mitään hengellisyyden luonteesta. Lauri Rauhalan esimerkkiä käyttäen, kysymys on vähän samasta asiasta kuin että vaadittaisiin, että lääkäri mittaa puhelintolpalta verenpaineen. Ihminen ei kykene hahmottamaan fysikaalisten ja hengellisten ilmiöiden perusluonteiden eroa. “Uskooni tulo” on ollut prosessi, jossa olen saavuttanut uuden olemisen tilan, jossa koen pystyväni hyödyntämään paremmin olemassa olevan kehityspotentiaaliani. Olen rakentanut itselleni oman elämänfilosofian, jossa en pelkää käsitellä julkisesti myöskään hengellisiä näkemyksiäni. Suuri osa nykyfilosofiasta on Skolimowskin mukaan hengellisesti kuollutta, eikä se auta ihmistä löytämään mielekkyyttä elämäänsä. Hänen sanoin, tällaisessa maailmassa, jossa perimmäiset maailmankatsomukselliset arvonäkökulmat katsotaan ihmisen intiimiksi yksityisasiaksi johtaa siihen, että maailma annetaan ahnehtijoille, saalistajille ja riistäjille. Tämän päivän inhimillisesti ja ekologisesti vahingollinen elämäntapa perustuu juuri tälle “neutraaliudelle”. Ihmiset elävät arvotyhjiössä, eivätkä ota kantaa asioihin. Omilla henkilökohtaisilla elämäntapavalinnoilla on suurempi yhteiskunnallinen vaikutusmahdollisuus kuin äänestyksellä.

Mielenteatterini on laaja-alaista ja globaalia

Laaja-alaisuuden ja globaalisuuden olen pyrkinyt toteuttamaan siten, että olen luonut sisäisen monikulttuurisen mielentilojen ryhmän. Kuusitoista mielentilaani edustaa eri tietoisuudentasoilla olevia mielenosia, primitiivisistä arkaaisista (pahuus ja ahneus – herra Arrogantus, alakuloisuus rouva Otsaryppy) korkeampiin integratiivisiin tiloihin (Integratiivista tiedettä edustava Tiedemies,Sofie) sekä materialistisista tiloista (Tuomas) uskonnollisiin tiloihin (lapsenuskovainen Katarina, subjektiivisen uskon edustaja Regine) . Luomani järjestelmä toteutta ainakin omasta mielestäni siis melko hyvin Henryk Skolimowskin ekofilosofista ominaispiirrettä, jossa sen katsotaan olevan laaja-alaisesti käsitettyä integratiivista, hierakkista (sisäisesti) ja normatiivista prosessifilosofiaa, joka tähtää ihmisen itsetoteutukseen ollen samalla suhteessa sekä yksilöön että symbioottisessa suhteessa kosmokseen. Periaatteellisesti järjestelmässäni voi integroida viisausta erilaisista maailmankatsomuksista käsin. Kullakin mielentilallani on omanlainen maailmankatsomuksensa, mikä mahdollistaa sisäisten ristiriitojen dialogin.

Mielenteatterissani yritän lisätä viisauttani

Mielenteatterissani otan haltuun tietoa, eli integroin passiivista tietoa, tarinoita, myyttejä, hengellisiä näkemyksiä osaksi itseäni, eli pyrin sisäistämään tietoa. Sisäistetty tieto on viisautta.  Yritän liittää minusta irti leikatun tiedon takaisin itseeni. En tottele vain yhtä fysikaalista käsitystä vaan hyväksyn totuuden virtauksen, sen elävyyden, eettiset näkökulmat, monikulttuurisuuden ja moniulotteisuuden. Skolimowskin mukaan tämän päivän yhteiskunta on raajarikko, siltä siltä puuttuu arvostelukyky ja myötäelämisen taidot. Henkilökohtaisen elämäntapamuutoksen kautta, yritän vaikuttaa yhteiskuntaan.

Mielenteatterissani otetaan kantaa myös ekologisiin kysymyksiin

Inhimillinen kärsimys kietoutuu erottamattomasti ympäristötuhoon. Mitä enemmän tuhoamme luontoa, sitä huonommin itse voimme. Olen pyrkinyt löytämään elämälleni konkreettisia ekologisia reunaehtoja, joiden avulla yritän elää ekologisempaa ja samalla inhimillisempää elämää. Niihin kuuluu muun muassa vähemmän yksipuolista työntekoa, enemmän työn rytmitystä ja vaihtelevuutta, vähemmän matkustelua ja kuluttamista. Säännöissäni on vielä paljon vielä kehittämisen varaa. Se millaisia vastauksia meillä on henkilökohtaisiin elämän peruskysymyksiin, vaikuttaa sekä ihmiskunnan että luonnon tulevaisuuteen. Mikäli annamme asiantuntijoiden pelkästään vastata näihin kysymyksiin, ei tietoisuutemme ole enää omamme emmekä itse ohjaa elämäämme.

Mielenteatterini rakentuu filosofialle, jonka lähtökohta on elämänlaadullinen kasvu eikä talouskasvu

Kuten Georg von Wright myös Henryk Skolimowsky on sitä mieltä, että tiede on aineellista kasvua ihailevan taloussuunnan puolella. Tiede ei pelkästään tue vaan se myös synnyttää aineellisen kasvun ihanteen. Materialistisessa maailmankatsomuksessa ainoa edistyksen mitta on aineellinen, vaikka ihmiskunnan tulevaisuuden ja yleisen hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta kasvu tulisi suunnata laatuun. Tämän hetkinen ekologisesti tuhoisa talous horjuttaa elämänlaatua ja on ristiriidassa elämän itsensä kanssa. Elämänlaatuni on viimeisten vuosien aikana parantunut huimasti. Uskon sekä uusliberalististisen monolektisen ja sosialistisen dialektisen materialismin molemman olevan tiensä päässä. Ruohonjuuritasolla huomaan olevan paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat tämän huomanneet.

Mielenteatterini on polittisesti tiedostavaa ja elävästi kiinnostunut yhteiskunnan hyvinvoinnista

Oman terapeuttisen prosessini jälkeen huomaan, että minusta on tullut voimakkaammin yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Haluan ottaa elävästi kantaa politiikkaan muuttamalla omaa elämäntapaani. Kuten toin jo esille, näen kuitenkin tällä hetkellä kaikkien puolueitten ideologiat vanhentuneina. Myös vihreät ovat vieraantuneet peruslähtökohdistaan. Yhä useampi on halukas äännestämään henkilökohtaisilla teoillaan. Vähemmän voi olla enemmän. Kun oravanpyörästä hyppää ulos, huomaa järjestelmän ulkopuolelta entistä selvemmin sen kuinka tämä koko länsimainen elämänmuoto rakentuu tuhlaukselle. Me voimme olla jokainen vaikuttamassa teoillamme yhteiskunnalliseen muutokseen, ja yhteiskunta puolestaan on eräs tärkeä ihmisen henkistä olemista ja hänen kokonaisvaltaista hyvinvointia määräävä tekijä.

Mielenteatterini suhtautuu myönteisesti transfyysisiin ilmiöihin

Se, että joskus olen tuntenut prosessissani yliyksilöllisiä kokemuksia on siis luonnollista ja hyväksyttävää, vaikkakin empiiristisanalyyttisessä perinteessä tällaisia kokemuksia pidetään “huuhaana”. Pyhyys ynnä muut tapulikokemukset ovat kuitenkin osa ihmiskunnan kokemuksellista historiaa. Transfyysiset kokemukset tulevat ymmärrettäväksi, kun siirrymme pluralistiseen, monitieteelliseen ja -kulttuuriseen todellisuuteen. Ihmisten tietoverkostot länsimaissa ovat olleet fysikaalisen näkemyksen monopolisoimia, ja tämä on vääristänyt jopa ihmisen kielen.

Mielenteatterini käsittelee myös terveystietoa

Skolimowskin ekofilosofia ei rakennu dualistiselle, ihmisen sieluksi ja ruumiiksi jakavalle, näkemykselle. Sen sijaan sielun ja aineen kaksinaisuus on poistettu ja olemisessa on vain erilaisia tiloja tai järjestysrakeneita. Ne ovat saman fyysissielullishenkisen spektrin osia. Tämän spektriajattelun toin esille myös omassa mielentilojeni treenikirjassa. Omat mielentilani edustavat tietoisuuteni spektin eri osa-alueita ja oman olemiseni tiloja, joiden avulla yritän kirkastaa itseyttäni. Mielenteatterissani ihmisen ruumis on osa toisistaan erottamatonta sosiaalista ja hengellistä mielikehoa.

Vedän johtopäätökseni siitä, että oma sisäinen teatteria voi käyttää ekofilosofisena oppimisprosessina integroimaan inhimillisiä ja ekologisia arvoja, tietoa, filosofioita, tarinoita ja myyttejä itseyteen. Sisäinen persoonallinen ja omakohtainen ainutkertainen mielenteatteri on eräs väline, jonka avulla mahdollistuu omien juurien ja henkisen kodin löytäminen sekä oman yksilöitymisen, sen potentiaalin toteuttamisen. Pirstoutunut tieto ja henkinen hajaannus voidaan muuttaa integroituneemmaksi ja eheämmäksi kokonaisuudeksi. Omassa prosessissani olen tietoinen siitä, että elämän lumous voi kadota ja voin langeta kaoottiseen tilaani uudelleen. Kaikista ponnisteluistani huolimatta elämä säilyttää aina pyhän salaisuutensa ja osittaisen ennakoimattomuutensa. Tiedän kuitenkin näin tapahtuessa, että seuraavan kerran kaaduttuani olen paremmin kuin koskaan aikaisemmin varustautunut uuteen nousuun. Epävarmuus on ainoa elämäni pysyvä seuralainen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s