Mikä ihmeen ekopsykologia?

Oletan kirjoitusteni liikkuvan paljon ekopsykologian alueella, mutta mitä ihmettä tämä ekopsykologia oikein on?

Naropa Yliopiston transpersonaalisen psykologian professori määrittelee ekopsykologian seuraavasti:

Psykologia ja ekologia ovat kasvaneet vuoren vastakkaisen puolen rinteillä. Eräänä päivänä ne kohtaavat niitä erottavan paksun pusikon keskellä vuoren harjanteella. Ensimmäinen kosketus on epäröivä ja epämiellyttävä. Psykologia ja ekologia alkavat ensin kiertää kehämäisesti toistensa ympäri, sitten ne alkavat tanssimaan keskenään, ja loppujen lopuksi ne yhtyvät toisiinsa. Psykologian ja ekologian jälkikasvuksi syntyy kaksoset. Toinen on energinen, taitava, iloinen ja kestävän kehityksen toimija. Toinen on ihmettelevä, henkilökohtainen, eheyttävä, laajeneva ja hän tarjoaa meille armollisesti kodin maailmassa. Psykologian ja ekologian jälkeläiset muodostivat kaksosparin, jotka yhdessä oivalsivat, että paljon on yhteistä tehtävää. Harjanteen pusikossa oli muitakin rakastavaisia, mutta tämä tanssipari oli erityisen tarmokas, hedelmällinen, mehukas ja villi.

Ekopsykologiaa on vaikea määritellä. Se pakenee kaikenlaisia metafyysisiä määritysyrityksiä. Siksi kai Daviskin yritti tehdä sen metaforisesti. Tämä vaikeus johtunee siitä, että ekopsykologia edustaa integratiivista, erilaisia tieteenperinteitä yhdistävää, tiedettä. Uskon, että psykologia/ekologia parilla on enemmänkin lapsia kuin vain nämä kaksi. Ekopsykologia leikkii erilaisilla tieteellisillä näkökulmilla. Sinänsä mielenkiintoista, että hypnoterapia edustaa myös integratiivista tiedettä. Se yhdistää erilaisista psykoterapeuttisista perinteistä tietoa. Ego-state terapia, ja sen sovellutus mielenteatterini, on tyyppiesimerkki integratiivisesta psykoterapiasta, joka yhdistää itseens aineksia erilaisisista tieteellisista ja taiteellisista perinteistä. Siksi myöskään hypnoterapialle ei voi valita yhtä ”persoonallisuusteoriaa” – se ammentaa itseensä aineksia erilaisista persoonallisuuteorioista. Totuus aukeaa siis erilaisten näkökulmien leikissä. Uskon, että olemme siirtymässä globaalissa kulttuurissamme monikulttuurisuudesta voimaansa ammentaman integratiivisen tieteen ja ihmistietoisuuden aikaan.

Jokainen meistä asuu maapallo nimisellä planeetalla. Kaikki meistä on toiminnallisessa suhteessa luontoon ja muihin ihmisiin. Olemme osa ekosysteemiämme. Tämä suhde voi olla kumpaakin osapuolta – luontoa ja ihmistä eheyttävä – tai se voi olla molempia osapuolia vahingoittava. Kun ihmisen ympäristö voi hyvin, on ihmisellä myös parhaat edellytykset voida hyvin. Emme voi hoitaa ihmistä erillisenä osana hänen ympäristöstään. Aikamme ongelma on luonnosta irti leikattu ihminen ja ympäristöstään vieraantunut ihminen.

Ajattelen ekopsykologian liikkuvan alueella, jossa yritetään lisätä ja parantaa ihmisten ympäristötietoisuutta. On järjetöntä yrittää hoitaa ihmisen terveyttä ja samanaikaisesti tuhota hänen elinympäristöään. Se on yhtä älykästä, kuin se, että hölmöläiset yrittivät kantaa pirttiin säkissä ilmaa. Luonto ja ihmisluonto ovat osia toisistaan, ja ovat vastavuoroisessa vaikutussuhteessa toisiinsa. Meidän on löydettävä hoivaava suhde luonteen. Jos leikkaamme itsemme irti luonnosta, erilliseksi luonnon osaksi, sekä ihmisluonto että luonto kärsivät. Luulen, että kaikki meistä ovat yksimielisiä siitä, että haluamme säilyttää planeettamme elinkelpoisena myös lapsillemme. Raiskaamalla luontoa ja ihmisluontoa, riskeeraamme omaa ja lastemme terveyttä.

Toisaalta siis ympäristötietoisuuden lisäksi ekopsykologian tavoite on, että ihminen saa tulevaisuudessakin tilaisuuden nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta, koska terveessä ympäristössä hänen kehonsa ja mielensä voi paremmin. Luonto on kotimme ja kirkkomme. Se hoivaa ihmissielua. Pilattu ympäristö tuhoaa ihmisen psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Kun hoivaamme itseämme, hoivaamme samalla luontoa, ja kun hoivaamme luontoa, hoivaamme samalla itseämme.

Moni meistä hyvinvoivasta länsimaisesta ihmisestä tulee toimeen vähemmällä aineellisella vauraudella, mutta luonnon ja ihmisluonnon vahingoittamista emme kestä. Transpersonaalisesta näkökulmasta käsin, sekä ihminen että luonto ovat saman itseään ylittävän evolutiivisen muodonmuutoksen osia. Kun tämän oivaltaa, löydämme sielullemme kodin osana maailmankaikkeutta, trendikkäästi sanoen Äitimaa – Gaia – on kotimme!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s