Ajatuksia Sonja Lyubomirskyn onnellisuusaktiviteeteista nr. 5

8. Tavoittele virtaustilaa

Kuumussa Virtaa on yritykseni nimi. Huomaan valinneeni intuitiivisesti nimen erinomaisen hyvin, sillä Kuumussa, kainuulaisen suo- ja korpimaiseman keskellä, toden totta virtaa. Tästä virtaustilasta on muuten Csikszenmihailyi kirjoittanut kokonaisen kirjan. Henkilökohtaisesti saavutan virtaustilani parhaiten kirjoittamalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjoitusprosessini on sellainen, että se vie ajantajun ja uudet ajatukset ikään kuin ilmaantuvat näytölle sormieni kautta automaattisesti jostain tuntemattomasta lähteestä. En siis aktiivisesti koko ajan mieti kirjoittamaani, vaan heijastan sisäisten peilieni kautta ajatuksiani hakien niille koko ajan uusia muotoja. Toki tässä ja nyt, kun kirjoitan koherenttina minuutena, vaihtelee kokoajan tietoisuuteni virtausaste. Olen välillä enemmän tietoisessa tilassa, ja välillä täydessä spontaanissa luovuuden virtaustilassa. Joskus saavutan myös hammaslääkärin ja hypnoterapeutin työssäni virtaustiloja. Tällöin ikään kuin muutun osaksi prosessia, jossa asiakkaani ja minä olemme osa yhteistä interpersonaalista todellisuutta. Kun raportti on onnistunut (olemme kaikki virtaustilassa), kadottaa myös asiakas ajantajunsa ja minä, instrumenttini ja asikkaani muodostamme yhteisen virtaavan kokonaisuuden.

On suorastaan sisäinen ihme, että vuosikausien depressiivinen vatvomiseni on loppunut ja tilalle on tullut tämä luova, uusia muotoja jatkuvasti etsivä kirjoittaminen. Tämä mielihyvää tuottava uusi luova aktiviteettini on siinä mielessä täydellinen, että se ei ole olosuhteista juurikaan riippuvainen. Voin virrata junassa, voin virrata Siirtolassa, voin virrata missä vaan. Työuupumuksessani kadotin kykyni saavuttaa virtauksia hammaslääkärin työssäni, mutta nyt kun teen kohtuullisemmin näitä töitä, huomaan löytäneeni hetkittäin tämän tilan takaisin.

Virtauksen tilaan kuuluu sopivan suuruisen haasteen löytäminen tekemisestäsi. Jos homma on liian helppoa, ihminen tylsistyy ja jos se on puolestaan liian haastavaa, ihminen turhautuu. Omasta kokemuksiini nojaten voin vahvista Lyubomirskyn käsityksen siitä, että virtaustilasta voi tulla intohimo ja ihmistä jatkuvasti palkitseva ja hänen onnellisuuttaan lisäävä toimintamuoto. Virtauksessa ihminen uppoutuu elämään täysillä. Hänen normaali ajantajunsa katoaa. Ja mielestäni ihminen kykenee itseään ylittäviin suorituksiini juuri virtauksen tilassa. Käytän jatkuvaa tieteellistä ja kaunokirjallista kirjallisuutta lisäämään kirjoittamiseni haasteellisuutta. Virtausta tuskin kukaan tavoittaa ilman työtä. Ajattelen, että virtauksessa on olennaista, että toiminta automatisoituu sellaiseksi, että tietoisuutta ohjaa ajottain jokin toinen keskus kuin tietoinen minämme.

Henkilökohtaisesti kirjoittaen saavutan helpoiten virtaustilani. Prosessissa pystyn ikään kuin muiden ihmisten kirjoitusten, heidän suomien peiliensä, kautta täsmentämään omaa kuvaa todellisuudestani. Voisi sanoa, että varastan peilejä sekä menneiden sukupolvien edustajilta että olemassa olevilta ihmisiltä. Näiden taikapeilien kautta, saavutan joskus oivalluksia, jotka ovat enemmän kuin peilien heijastuksen summia. Uskon, että juuri tämä on kaiken luovuuden ytimessä. Teen jatkuvaa ajatusteni ja uskomusteni uudelleenjärjestelyä ja integraatiotyötä flowtilassa, jossa joskus satunnaisesti pääsen hyppäämään täysin uudelle ymmärryksen tasolle. Huippusäveltäjä ei vain yhdistele satunnaisesti vanhoja aineksia, vaan hän ylittää luovassa virtaustilassa jotakin vanhaa olemassa olevaa. En usko, että tämän virtaa-tilassa tuotettujen uusien muotojen tarvitsee olla ”korkeakulttuuria tai tiedettä”. Olen nähnyt paljon sellaisia arjenkauneuden tuotoksia, mitkä on luultavammin tuotettu flow-tilassa. Ne voivat olla vaikka näitä naapurin isännän tekemiä uskomattoman kauniita halkopinoja tai Martan tekemiä lapasia. Olennaista on, että ihminen on sataprosenttisesti läsnä tekemisessään.

Kun ihminen on virtauksen tilassa, on tekeminen miellyttävää, haastavaa, uusia muotoja tuottavaa, hallittua ja kestävää. Monet virtausaktiviteetit ovat sellaisia, että voit lisätä omaa onnellisuuttasi ilman suuria investointeja. Henkilökohtaisesti kirjallisesti tapahtuvaan virtaukseeni, tähän onnellisuusaktiviteettiini, en tarvitse muuta kuin tietokoneen, aivoni, sormeni ja Kuhmon kirjaston. Monet muut mielihyvää tuottavat muutokset, kuten hienompi koti tai ulkomaan matka eivät vie sinua kestävään onnellisuutta lisäävään tilaan, koska ihminen aina sopeutuu  aina uusiin olosuhteisiin. Siksi näiden tuoma mielihyvä onkin tilapäistä. Olennaista virtauksessa Lyubomirskyn mukaan onkin, että virtauksessa tekeminen ei ole juurikaan riippuvainen olosuhteista. Voin saavuttaa virtauksessa missä tahansa mökkipahaisessa,

Virtauksesta voit löytää kestävää, tai vain vähän tai ei lainkaan luontoa kuormittavia onnellisuutta. Esimerkiksi tarinoiden, musiikin, maalausten, käsitöiden tuottaminen voivat viedä sinut virtauksen tilaan. Virtauksessa uppoudut tekemiseesi sellaisella intensiteetillä, että kadotat ajantajusi. Ja mitä taiteeseen tulee, hienointa on, että näitä virtauskokemuksia voidaan taideteosten kautta yhdessä jakaa muitten ihmisten kanssa. Jos mietimme ihmistä työelämässä, olisi tärkeää työn mielekkyyden kannalta Lyubomirskyn mukaan, että ihminen tuntee työnsä sopivan haastavaksi, jolloin se voi vetää ihmisen virtauksen tilaan. Tällöin ihminen tekee ”kutsumustyötä”. Uratyö tai leipätyö on sisäisesti vähemmän palkitsevaa, koska sen motivaationa on ulkoinen palkitsevuus. Kuumussa Virtaa Oy:n ideologiaan kuuluu se, että toki pyrimme pysymään vakavaraisena, mutta tavoitteemme ei ole maksimaalinen voiton tuottaminen. Sen sijaan tavoitteemme on tuottaa maksimallista elämänlaadullista hyvinvointia asiakkaillemme, itsellemme ja työntekijöillemme.

Mikä mielenkiitoisinta Lyubomirsky väittää, että joskus ulkoiset palkinnot vähentävät virtausta. Se, että yritämme tehdä kaikesta niin hemmetin tehokasta ja lisäämme ulkoisia palkintoja, vähentää siis ehkä virtausta ja työn miellekkyytä.  Henkilökohtaisesti vedänkin tästä sellaisen johtopäätöksen, että olisi ekologisesti järkevää yrittää löytää ihmisille työtä, jonka keskeinen palkitsevuus rakentuu  enemmän työn sisäiselle palkitsevuudelle. Miekkään työn kautta lisäämme elämämme laatua, joka sinänsä on palkitsevaa itsessään. Voimme elää kohtuullisempaa elämää, ja samalla laadullisesti parempaa elämää löytämällä itsemme virtauksesta. Viitaten aikaisempiin Henryk Skolimowskin ajatuksiin, väittäisin, että virtauksessa muutumme osaksi tietoisuuden evoluutiota. Synnyttämme tietoisuudellemme koko ajan vanhoja muotoja ylittäviä uusia muotoja. Uskon, että virtaus, työn itsensä sisäinen palkitsevuus, on ekologisen muutoksen ytimessä.

Sonja Lyubomirsky puhuu muuten supervirtaustiloista, joiden minä oletan olevan samoja, joita minä kutsun omassa prosessissani mystisiksi kokemuksiksi. Tällöin ihminen kokee löytävänsä transpersonaalisen yhteyden toisiin ihmisiin, eläviin tai kuolleisiin (esimerkiksi kirjallisuuden kautta). Tällainen kokemus on kokonaisvaltainen eheyttävä onnea lisäävä hyvänolon kokemus, jossa ihminen kokee ikään kuin liikkuvansa eri todellisuudessa kuin mitä ”tavallinen elämä” edustaa. Supervirtaustilat ovat äärimmäisen terapeuttisia kokemuksia.

Myös keskustelu, dialogi, voi vetää ihmisen virtauksen tilaan. Tällöin sosiaalisen vuorovaikutustilanteeseen osallistujat yhdessä tuottavat spontaanisti uutta ymmärtämystä keskustelunaiheesta. He ovat toisilleen peileinä. Kyseessä voisi olla tällöin interpersonaalinen virtaustila. Uskon, että ihminen voi itse toimia itselleen peilinä. Hän voi integroida ”varastaa” itseensä näkökulmia toisilta ihmisiltä, jolloin hän voi itse lähteä tuottamaan uutta oivallusta todellisuudesta perspektiivien välisessä leikissä, kuten minä tein omassa sisäisessä teatterissani. Teen toisista ihmisistä sisäisiä peilejäni. Kaappaan itseeni aineksia toisista ihmisistä. Olin intrapersonaalisessa flowtilassa.

Hypnoterapeuttina ajattelen tällä hetkellä niin, että ehkä itsehypnoosi olisi juuri tällainen luova flowtila, jossa toiminta automatisoituu, ja prosessissa ihminen itse kykenee käyttämään hyväkseen omia sisäisiä peilejään. Prosessi voi olla sellainen, että sitä ohjaa tietoinen minä, tai sitten se voi olla tällainen vapaa kelluva neutraali itsehypnoositilaa, jota tietoinen minä ei juurikaan ohjaa, vaan prosessia ohjaa enemmän tai vähemmän tietoiset egokeskukset, peileinä toimivat mielentilat. Minun oma sisäinen prosessini muistutti enemmän tätä ensimmäistä. Sisäistä teatteriani ohjasi sisäinen terapeuttini Anna, joka teki etukäteen joitakin tietoisia suunnitelmia seuraavan sisäisen teatterin näytöksen ohjaamiseen. Muuten prosessi eteni virtaustilassa spontaanisti, kaikki annan etukäteissuunnitelmat eivät suinkaan todentuneet vaan prosessi eteni ikään kuin itsestään haluamaansa suuntaan. Tietoinen minäni tutustui automaattisesti flow-tilassa syntyneeseen tekstiin ensisijaisesti jälkeenpäin. Kadotin tuntikausiksi yhteyteni ulkoiseen maailmaani ja olin täysin uppoutuneena automaattisen kirjoittamiseeni. Onnistuneessa hypnoottisessa asiakkaan ja terapeutin välisessä suhteessa, syntyy virtaustila yhteisenä jaettuna kokemuksena. Siinä syntyy siis dynaaminen laajempi vuorovaikutuksellinen flowtila. Sen syvyys riippuu sekä vuorovaikutussuhteeseen liittyvästä luottamuksesta (=raportti), että asiakaan hypnoosialttiudesta. Tässä dynaamisessa tilassa on asiakkaan itsensä mahdollista terapeutin ja hänen välisessä vuorovaikutuksessa muuttaa esimerkiksi jäykkiä ja toimimattoja kognitiivisia rakenteitaan.

Sonja Lyubomirsky kehoittaa meitä jokaista etsimään toimintoja, jotka tuottavat meissä flowkokemuksia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s