Ajatuksia Sonja Lyubomirskyn onnellisuusaktiviteeteista nr. 6

9) Kyky nauttia elämän iloista

Onnellisella ihmisellä on läsnäolontaitoja eli hän osaa nauttia tästä hetkestä ja osaa iloita siitä kokonaisvaltaistesti. Omalla kohdallani tämä on ehkä ollut kaikkein haastavinta ja sitä se edelleenkin joskus on. Viihdyn välillä liiankin hyvin kirjoittavassa virtaukseni tilassa, joten emotionaalisesti voisin ehkä joskus olla useamminkin läsnä esimerkiksi puolisolleni. Onneksi talossa on isäntä, joka tarpeen tulleen osaa herättää minut transsistani.

(Asiaankuulumaton välihuomautus: Kun Miitta-täti puhui, että ihmiset puhuvat liikaa itsestään, tunsin sydämen piston itsessäni. Minähän jatkuvasti puhun itsestäni! Tarkemmin kuitenkin ajateltuani olen sitä mieltä, että itsestä puhuminen tai kirjoittaminen on peilaavan, reflektiivisen oppimisprosessin ytimessä. Jotta tieto yhdistyy, integroituu, viisaudeksi, tulisi meidän mielestäni peilata kaikki tieto omaan henkilökohtaiseen tunnepitoiseen kokemusmaailmaamme. Kun siis peilaan omia kokemuksiani Sonja Lyubomirskyn lähestymistapoihin, yhdistän tässä prosessissa samalla uutta ymmärrystä itseeni. Näin hänen tiedostaan tulee osa omaa käsitteellistä todellisuuttani. On tietysti täysin eri asia, jos ihminen loppumattomasti ruikuttaa omaa kohtaloaan tai kerjää jatkuvaa myötätuntoa, kuin se, että hän on reflektiivisen oppimisen imussa. Mielestäni tämän päivän ongelma on se, että tieto jää itsestä irralliseksi, jolloin se ei muutu viisaudeksi. Aion siis jatkossakin jatkaa tätä peilaamistani!)

Luulen, että olen löytänyt lisää läsnäolontaitoja täällä luonnon keskellä. Väitän, että jokainen voi oppia niitä. Pystyn istumaan nuotion äärellä tuntikausia, ilman, että minulla olisi levoton olo, halu vaikka päästä äkkiä päästä tietokoneen ääreen tai johonkin muuhun paikkaan. Haluan tehdä luontoon retkiä, joilla kykenen irrottautumaan muista, etenkin aivojen aktiviteeteista ja kykenen iloitsemaan kokonaisvaltaisesti juuri siitä hetkestä, kohtaamisesta luonnon kanssa. Pystyn myös marjastamaan läsnäollen, siten, että mieli on tyhjä. Sisäavaruuttani rikkovat vain satunnaisesti tulevat ja menevät ajatukset kuin pienet meteorit. Pystyn nykyään nauttimaan hetkestä ilman, että tuli olisi koko ajan takapuolen alla, niin kuin joskus nuorempana.

Lyubomirsky kehoittaakin meitä opettelemaan arkisten, jokapäiväisten, yksinkertaisten asioitten nauttimista ja arvostamista. Elämän suurten hetkiemme ei tarvitse olla kalliita elämyksiä. Uskon, että aikaisemmin minulla oli jatkuva halu paeta itseäni johonkin tuleviin mahdollisiin elämyksellisiin tarinoihin. Tätä tein, esimerkiksi hakeutumalla pysähtymättä toistuvasti erilaisiin joskus kalliisiinkin elämyksiin, kuten kulttuuritapahtumiin, ravintolailtoihin ja loputtomiin ulkomaanmatkoihin. Olen löytänyt laadukkaamman ja pienimuotoisemman elämän Kuhmosta.

Toki vieläkin joskus haluan harrastaa kulttuuria. Ulkomaanmatkailusta, etenkin lentokoneella, pääsääntöisesti kieltäydyn nykyään ihan puhtaasti ekologisista syistä. Ja toisaalta säästyypähän sekin raha, ja saan lisäaikaa kirjoittamiselle! Tarinoita itselleen voi nimittäin rakentaa  huomattavasti halvemmin ja ekologisemmin.

Sonja Luybomirskyn mukaan intensiiviseen ja jatkuvaan onnellisuuteen liittyy hetkestä nauttiminen. Ne ihmiset, jotka kykenevät nauttimaan nykyhetkestä, kärsivät vähemmän masennuksesta, stressistä, syyllisyydestä ja häpeästä. Me voimme oppia myös oman elämämme tarinassa painottamaan niitä myönteisiä hetkiä, joita elämässämme on tapahtunut. Vaali aika ajoin nostalgisia tunteita. Voimme onnistua korostamaan ja muistelemaan niitä iloa tuottaneita hetkiämme tieten tahtoen, mikä tuottaa mielihyvää meille jälkeenkin päin. Elämä voi näyttää parempia puoliaan, kun kykenemme muistelemaan myönteisiä tapahtumia elämässämme ja kykenemme rakentamaan itsellemme positiivisia mielikuvia. Harjoittamalla mielikuvitustamme voimme mennä vaikkapa Kiinaan tai satumaailmaan, milloin vaan ekomatkailemaan.

Mikä mielenkiintoista, Sonja Lyubomirsky muuten mainitsee onnellisista hetkistä ja kirjoittamisesta saman, minkä minäkin olen lukenut useammasta lähteestä. Onnellisista hetkistä toistuvasti kirjoittaminen voi älyllistää kokemuksen siten, että siihen liittyvä mielihyvän tunne vähenee ja joskus jopa voi herätä syyllisyydentunteita. Eli perusperiaate on, että ikävistä asioista kannattaa kirjoittaa, mutta iloisista kannattaa vain nauttia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s