Murusia Mielenterveysseuran järjestöpäiviltä

Uusina Kuhmon Mielenterveysseuran jäseninä osallistuimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Suomen Mielenterveysseuran järjestöpäiville.Teemana päivillä oli ”Syrjäytyminen ja mielenterveys”.

Minkälaisia asioita päiviltä tarttuu mieleeni? Päivillä keskustelua herättää kovasti ajatus siitä, että voidaanko terveyden- ja sosiaalihuollon palveluita käyttäville asiakkaille siirtää vastuu palveluiden valinnasta. Tämähän näyttäisi olevan tuore poliittinen suuntaus. Tosiasia kuitenkin on, että juuri nämä ihmiset, jotka kaikkein eniten apua tarvitsevat (heikko-osaisemmat, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset, vanhukset), ovat kaikkein heikoimmassa asemassa tekemään tämän kaltaisia valintoja. Monessa tapauksessa järkevien valintojen teko edellyttää hyvinvoivaa ihmistä, joka on tietoinen kaikista valinnanmahdollisuuksistaan. Tämä uuden suuntauksen takana oleva yhtälömme on siis lievästi sanoen nurinkurinen. Se lisää entisestään kansalaisten jakautumista kahdenkerroksen väkeen. Syrjäytyneitä sysätään entistä syvemmälle syrjään.

Kovasti päivillä pähkäillään kysymystä, onko Suomi edelleen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Sosiaalinen eriarvoisuus ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat kun ovat vain vuodesta toiseen kasvaneet. Tilastojen mukaan suomalainen kansalaisen perusturva on pienentynyt kovaa vauhtia. Talouslama on entisestään syventänyt eriarvoisuutta. Köyhyystutkija Jouko Karjalainen korostikin, että paras terveyttä edistävä ja kuolleisuutta vähentävä toimenpide, olisi lisätä kansalaisten perusturvaa, pienentää tuloeroja ja lisätä veroprogeressiota. Työllistäminen, ja vielä sellainen työn tarjoaminen, josta maksetaan oikeaa palkkaa, on parasta väkivallan vähentämistä. Nietzscheltä aforismi ”Työ on paras poliisi” kannattaa pitää mielessä. Meidän on pidettävä huoli siitä, että emme päästä irti hyvinvointivaltiostamme, sillä tuloerojen kasvaessa kansalaisten luottamus vähinee, naisen asema heikkenee, mielenterveysongelmat lisääntyvät, yksilön elinaika laskee ja lapsikuolleisuus lisääntyy.

Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota huomiota jo aikaisemmin sekä myös  näillä päivillä siihen ilmiöön, että on  yhteiskunnallisia ongelmia, joita pyritään siirtämään yksilön ongelmiksi. Olen kirjoittanut jo aikaisemmin masennuksesta, joka suinkaan aina ei ole yksilön vika, vaan se voi kertoa myös kulttuurimme ongelmista.  Jouko Karjalainen toi esille, että on syntymässä uusi syrjäytynyt nuorisoluokka, ei-sukupolvi (tällä hetkellä n. 60000 nuorta). Näillä nuorilla ei ole työtä, ei koulutusta eikä minkäänlaista harjoittelupaikkaa. Nuorisotyöttömyytemme on edelleen nelinkertainen verrattuna muuhun kansaan. Kyse on ensisijaisesti yhteiskunnallisesta ongelmasta, josta kärsivät yksilöt. Huono politiikka aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä ja paljon kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle. Luultavasti moni näistä nuorista muutaman vuoden kuluttua  on terveydenhuollon jonossa, joissa hoidetaan heidän ”masennustaan”.

Mieleterveysseuran alustuksessa Jukka Heinonen kiinnittää huomiomme  siihen, että ihmisten velkaantuminen on edelleen lisääntynyt. Erityisesti huomioitavaa on, että kulutusluotot ovat lisääntyneet. Ennen velkaantuminen oli ikään kuin ”epänormaalitila”, josta pyrittiin pois. Nykyään velassa oleminen on luonnollinen tila. Sekä velananto että -otto tapahtuu kevytmiellisesti. Luottotietojen mukaan joka 11. aikuinen on menettänyt luottotietonsa (= 305000 ihmistä) ja 221 000 henkilö Suomessa on ulosottovelallisia. Erityisen ongelman muodostaa niin kutsutut ”pikavipit”, joiden korko on keskimäärin 400 %. Rikollisen korkeista koroista kärsivät nimenomaan ne ihmiset, jotka muutenkin ovat heikoimmassa asemassa. Jälleen kerran lyötyä lyödään lisää, ja yhteiskunnallisia ongelmia siirretään yksilöiden ongelmiksi. Onneksi tällä hetkellä on ilmassa kehitystä, jossa pyritään lisäämään luotonantajan vastuuta. Mielenterveysseura on mukana Omille jaloille- projektissa , jossa pyritään auttamaan pahasti velkaantuneita ihmisiä.

Päivillä kiinnitetään huomiota siihen, että kun ihminen hakee apua, joutuu hän luovimaan kovin hajanaiselle kentälle. Erityisasiantuntijoittemme luoma apuverkosto on edelleen hyvin pirstaloitunut. Tarvimme siis tälläkin saralla entistä integrodumpaa yhteistyötä. Tarvitsemme järjestelmän, joka auttaa kokonaisvaltaisesti asiakastaan. Asiakkaat kärsivät usein ongelmiensa lisäksi häpeästä ja syyllisyydestä. Osa asiantuntijoista oli myös huolissaan kuntoutusajattelun teknistymisestä; ihminen kun ei ole tilastonumero, jota keskimääräisyydet paljoakaan auttavat. Sen sijaan hän on järjestelmämme inhimillinen tekijä, jolla aina on oma tarinansa. Tarvitsemme siis luonnontieteellisen ihmiskuvan rinnalle laajemman ymmärtävän ihmiskuvan.

Moni kiinnitti huomiota myös politiikan vaihtoehdottomuuteen. Todellisista ongelmista ei keskustella, vaan sen sijaan piilossa suljetuissa kabineteissa tehdään hiljaisia päätöksiä, jotka hitaasti murentavat hyvinvointivaltiotamme. Vaikuttaa myös siltä, että vapaa-ehtoisjärjestöille yritetään vaivihkaa lykätä uusia tehtäviä.  Kaikissa tapauksessa tämä ei suinkaan ole huono asia, mutta näistä siirroista tulisi käydä vapaata ja avointa julkista  keskustelua.

Montaa muutakin erinomaista alustajaa saimme kuulla, mm. Olavi Kaukosta A-klinikkasäätiöstä, sekä koskettavia kokemuspuheenvuoroja (Anneli Moberg ja Seija Laine). Tarja Heiskanen ja Outi Ruishalme Mielenterveysseurasta alustivat aihetta tulevasta kirjastaan ”Hyvä ja paha yksinäisyys”, joka aiheena on sen verran mielenkiintoinen, että varmaankin palaan siihen vielä myöhemmin!

Uteliaana jäämme odottamaan millaisia uusia tuulia syntyy uuden puheenjohtajamme Pentti Arajärven puhaltamina.

Kiitos keskusjärjestölle hienosti järjestetyistä päivistä ja terveiset Seuran jäseniltä, Siirtolan emännältä ja isännältä Kuhmon perukasta!

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Murusia Mielenterveysseuran järjestöpäiviltä

  1. Oman kokemukseni mukaan apua tarvitsevien ihmisten omaa asiantuntemusta tilanteestaan ja avun tarpeestaan aliarvioidaan turhaan. Sen sijaan että ammattilaiset päättäisivät asiakkaidensa puolesta, mitä nämä tarvitsevat, heidän tulisi paitsi antaa tietoa näille, myös kuunnella, kuunnella ja kuunnella, ja auttaa valintojen teossa. Mutta jos taustalla vaikuttaa valmis ohjeisto ja budjetti, jonka rajoissa toimitaan, on selvää, että ihmiset eivät saa sitä mitä he tietävät tarvitsevansa ja oikeasti myös tarvitsevat, vaan sen, mitä koneistolla on tarjota.

    1. Ihan hyvä pointti. Kysymys on kuitenkin siitä, että ennen valintaa ihmisen tulisi kyetä peilaamaan mahdollisiman monen eri asiantuntijan näkemyksiin ongelmiaan. Lienee valitettavasti aika utopistinen ajatus, että tänä päivänä joku päihdeongelmainen tai pahasti masentunut tulisi monipuolisesti valistetuksi monipuolisesti erilaisista mahdollisista tavoista puuttua asiaan. Terve omaaloitteinen ja itseohjautuva asiakas pystyy hakemaan itsekin paljon tietoa netistä, mutta entä esimerkiksi vakavasti masentunut ihminen? Ihanne tilahan tietysti on, että kaikista ihmistä tulee itseohjautuvia, mutta eikö huonoista lähtökohdista lähtevä asiakas tarvitse roppakaupalla tukea, saavuttaakseen itseohjautuvuuden tilan? Entä onko keksiverto kansalainen itseohjautuva? Mielestäni ei. Ei vielä. Mielestäni ihannetila olisi, että jo kouluissa pyrittäisiin kasvattamaan itseohjautuvia asiakkaita. Minulla on sellainen luulo (pitäneekö paikkansa?),että koulu on edelleen liian tietopainotteista. Mielestäni ideaalisen peruskoulutuksen tulisi auttaa ihmistä integroimaan ja käsittelemään kaikenlaista tietoa, tarinoita, tunteita, uskonnollisia merkityksiä. Tieto on tänä päivänä irrallista, eikä se läheskään aina integroidu viisaudeksi. Ideaalinen tilanne on, kun trauman kierteet onnistuttaisiin mahdollisimman hyvin katkaisemaan jo nuorena, ja ihmisistä tulisi mahdollisimman itseohjautuvia. Kirjoittaa nainen, joka liikkuu enemmän abstraktioiden kuin käytännön maailmassa…:D

  2. Leena Eräsaaren sanoin:

    Hyvinvointivaltion kuluttaja on
    valistunut, valikoiva – ja hänellä on varaa maksaa
    Sen hän ei ole
    väsynyt, luottamuksensa menettänyt – eikä köyhä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s