Kiitos sinulle, Martti Lindqvist!

Edesmennyt Martti Lindqvist on eräs niitä teologeja, jonka ajatukset ovat vahvistaneet Siirtolan Emännän halua kuulua kirkkoon. Toki Emäntä voisi hengellisyyttään harjoittaa kirkon ulkopuolellakin, mutta hän kokee olevan hyvä asia, että luterilaisen seurakunnan sisällä on laaja-alainen kirjo erilaisia ja eri mielipiteitä omaavia ihmisiä. Siirtolan Emäntä on huomannut, että kirkon ovet ovat laajat. Sitä paitsi onhan äärimmäisen helppoa hukuttaa itsensä samanmielisten seuraan, mutta suurempaa luonteenlujuutta vaatii pysyä erimielisten ihmisten joukossa. Emäntä kokee olevansa edelleen kirkon sisällä marginaalissa olevia ihmisiä, mutta se mikä tänään on siellä, saattaa jo huomenna olla keskiössä. Muutos on jo meneillään, uskoo Emäntä. Sen huomaa jo papiston kannanotoista. Tilanne on tietysti huolestuttava silloin, mikäli kaikki marginaalissa olevat ihmiset eroavat kirkosta

Emännän hengellisyys näyttäisi olevan samassa karsinassa Martti Lindqvistin kanssa. Hänen kirjoittaa Elämän sylissä -kirjassaan, että

Kirkko on täällä siksi, että elämä ennen kuolemaa olisi mahdollista.

Martti perustelee kirjassaan teesejään kymmenellä alateesillä.

1.      Kirkon tehtävänä on vaalia uskomisen mahdollisuutta ja antaa sille rakennuspuita. Ihmisen oikeus muodostaa oma uskonkäsityksensä, sisäistää se ja noudattaa sen vaatimuksia on ihmisoikeuksien silmäterä.

2.      Kirkon tehtävänä on puolustaa viimeiseen asti ihmisen oikeutta olla uskomatta. Usko ei merkitsisi mitään, ellei olisi epäuskon mahdollisuutta. Samankin ihmisen elämässä usko voi elää vain epäuskon mahdollisuuden kumppanina.

3.      Kirkon tehtävänä on palvella jokaista ihmisen nimeä kantavaa. Se on olemassa kaikkia varten. Kirkko ei ole kannattajiensa linnake ulkopuolisia ”vihollisia” vastaan.

4.      Kirkon tehtävänä on pitää auki niitä kanavia, joita pitkin rakkaus voi hakea kekseliäitä muotojaan ja kulkeutua ihmiseltä ihmiselle.

5.      Kirkon tehtävänä on paljastaa tinkimättä ihmiseen kohdistuva riisto, epäoikeudenmukaisuus ja viha. Se on täällä siksi, että ihmisen sortajalla olisi huono omatunto.

6.      Kirkko on täällä siksi, että elämä saisi kukoistaa monimuotoisuudessaan, kokeilevuudessaan ja vaihtelevuudessaan. Koijärvenkään linnut eivät ole sille yhdentekeviä.

7.      Kirkko on täällä siksi, että kärsimyskin voisi muuntua tuhovoimasta toiveikkaaksi kasvumahdollisuudeksi.

8.      Kirkon tehtävänä on luoda maaperä rauhalle, joka ei perustu vahvemman oikeuteen eikä kauhun tasapainoon. Sen on oltava osoittamassa, että pysyvä rauha on eloonjäämisen ja todellisen ihmisarvon välttämätön edellytys.

9.      Kirkon tehtävänä on osoittaa ihmiselle mahdollisuus aavistaa jotain Jumalastaan ja löytää yhteys Hänen kanssaan.

10.  Kirkko on täällä siksi, että syylliseksi tullut elämä ei jäisi ilman suojelua. Ainut syy olla tappamatta tappajaa on hänen ihmisarvonsa, jota hänen itsensä ei tarvitse ansaita.

11.  Kirkon tehtävänä on olla synnyttämässä ihmisyhteisön kasvusolukkoa. Kurottautuessaan kohti toisiaan ihmiset voisivat löytää itsensä keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja palvelussa.

12.  Kirkon tehtävänä on saattaa kouriintuntuvaksi sovinnon mahdollisuus siellä, missä vihan on polkenut rikki elämän taimet. Julistaessaan sovintoa ihmisen ja hänen Jumalansa välille se myös tekee ihmisestä ihmisen ystävän.

Emäntä kiittää sinua, Martti. Olet eräs niistä syistä, minkä vuoksi Emäntä edelleen haluaa kuulua kirkkoon, vaikka on toki niitä muitakin syitä. Tärkein niistä on tietysti tämä Siirtolan emännän sisällä ristiriitaisia tunteita herättävä arvoituksellinen elävä ja kuollut Kristus.  Emännän kirkkoon kuulumisen merkittävin syy olet siis Sinä Kristus-lapsi, uuden elämän symboli ja Sinä ristiinnaulittu Kristus, ihmisen muodonmuutoksen mahdollisuuden tarjoaja. Perukan Emäntä kun kantaa paljon mieluimmin Sinun ristiäsi sydämessään, kun Diorin merkkiä laukussaan.

Siirtolan emäntä hyväksyy sisäisessä todellisuudessaan sen, että on päiviä, jolloin hänet valtaa suuri epäusko. Tällöin koko kristinusko näyttää suurelta parodialta, ikivanhalta järjettömältä näytelmältä. Silloin emännän sisäisessä näytelmässä jyrää Tuomas. Toisina päivänä puolestaan Siirtolan emäntä tuntee sydämessään, että esi-isillämme on ollut paljon viisautta, kun he ovat valinneet Sinut Kristus rinnalle kulkijakseen. Oikea elämä on suurta ristiriitaista paradoksaalista näytelmää ja Sinä olet sen suurin paradoksi. Oikea usko voi elää vain epäuskon kumppanina. Niinhän se Martti teeseissään kirjoittaa. Emäntä on sitä mieltä, että Raamatun viestiä ei ole oikein ymmärretty, jos kirjaa käytetään vähemmistöjen päähän lyömiseen. Kirkon tehtävä on palvella jokaista ihmisen nimeä kantavaa.

”Kuka meistä voi ottaa Jumalan aseman ja lähteä osoittamaan toisia ihmisiä enemmän syntisiksi kuin toista?” kysyy Emäntä ja hän jatkaa:  ”Minulle on vain yksi ainut tuomari, ja se on tuo yläkerran Ukko. ”

”Siis ainakin symbolisesti. Uskonto on tärkeimpiä vertauskuvallisen ikuisen viisauden siirtäjiä,” jatkaa puheenvuoroa  Simone, eräs nyt parhaillaan Emännän näyttämöllä olevista ystävistä.

Oli miten oli, Siirtolan Emäntä haluaa olla osa moniulotteista luovaa kapinaa, joka on jo lähtenyt liikkeelle kirkkoinstituution reuna-alueilta. Emäntä ei halua, että kirkko on jäykkä, autoritaarinen joustamaton vanhoillisuuden pesäke, joka jakaa ihmisiä syntisiin ja vähemmän syntisiin. Regine on opettanut Siirtolan emännälle, että usko on intohimoista subjektiivisuutta.

Regine muistuttaa Siirtolan emäntää Sören Kierkegaardin ajatuksista:”Muistathan: Usko on jatkuvaa epävarmuutta. Se vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki.”

Niin, Sören Kierkegaard on myös yksi niistä, jonka vuoksi Siirtolan Emäntä uskoo. Hänhän vihasi autoritaarisia kirkollisia instituutioita, joita hän piti Jumalan pilkkana. Emäntä muistuttaa, että kirkko kaipaa henkilökohtaisiin intohimoisiin tulkintoihin kykeneviä ihmisiä, kuten Martti Lindqvist ja Sören Kierkegaard, mutta Jumalan kanssa kun olet kasvot vastakkain, olet aina yksin.

Kuten Emäntä on joskus aikaisemmin blogissaan jo huomauttanut, hän ymmärtää päivä päivältä paremmin ortodoksista Pyhimys-perinnettä. Emäntä on siis sitä mieltä, että paljon hengellistä viisautta voi välittyä ihmisille Pyhimysten ja heidän tarinoittensa kautta. Pyhimykset voivat auttaa meitä tulemaan osaksi iätöntä ja kuolematonta tietoisuuden ketjua, uutta luovaa ajatusten dialektiikkaa.

”Ehkä Anna ja hänen ystävänsä voivatkin rakentaa omaan sisäiseen näytelmäänsä Pyhimysten maailman, ”tuumii Emäntä.

Niinpä niin. Ehkäpä sisäisiä Pyhimyksiä  ja Raamattua peileinään käyttäen Siirtolan Emäntä voi rakentaa itselleen sisäisen bibliodraamansa, ja sen dialektiikassa, vuoropuhelussa, syntyvän kristillisen henkilökohtaisen elämänkatsomuksen ja hengellisyyden. Siirtolan emännän sisäisen teatterin ensimmäisiä pyhimyksiä voisivat olla vaikka: Isä Sören ja Isä Martti.

”Ei hullumpi idea,” toteaa Emäntä lopuksi. ”Aikuisten elämä on aivan liian vakavaa! Onni kun ei löydy järjen avulla vaan leikin avulla.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s