Kohti integratiivista ja esteettistä lääketiedettä nr. 1

Nyt on käynyt niin onnettomasti, että Valtaojan ja Pihkalan kirja on tilapäisesti kadonnut. Se voi olla unohtunut Emännän Helsingin kimppakämppään tai sitten se on Kuhmon vuokrahuoneen kirjaröykkiöissä tai ehkäpä jossain täällä Siirtolassa. No, toisaalta oikeastaan on mukava leputella aivojansa virtuaalisen pirtinpöydän äärellä keskustellen keskustellen tällä kertaa David Aldridgen kanssa. Hän on sosiologi, joka on kirjoittanut erinomaisen kirjansa integratiivisesta ja esteettisestä lääketieteestä. Emäntä palannee vielä Valtaojan ja Pihkalan kanssa saman virtuaalisen pirtinpöydän ääreen, mutta hetkeksi hän nyt vaihtaa keskustelukumppaniansa.

Ekologia, eklektisyys ja lääketieteteilijöiden valta

Emäntä heijastaa tässä ”blogissa” omaa eklektistä ajatteluansa mm. David Aldridgen ajatteluun. Siirtolan Emäntähän on eklektinen persoona siinä mielessä, että hän määrittelee jatkuvasti omaa identiteettiään ja terveyttään dialogisesti suhteessa ympäröivään kulttuuriin ja siinä erilaisiin vaihtoehtoisiin viitekehyksiin. Kuten jotkut tietävät, hän on käyttänyt apunaan prosessissaan mielentilojaan tai altertilojaan, jotka edustavat siis Emännän mielenosia; erilaisen maailmankuvan omaavia vaihtoehtoisia näkökulmia todellisuuteen. Siirtolan Emäntä edustaa oikeastaan tämänhetkistä suht eheää Kati Sarvelan itseyttä, mutta toki hänessä samalla taustalla vaikuttaa aina hänen sisäisen teatterinsa mielikuvituksellinen sisäinen eri mielentilojen eli näyttelijöiden leikki.

Eklektisyyden lisäksi Emäntä pitää integratiivisessa lääketieteessä tärkeänä käsittettä ekologia, uudelleen määrittelynä. Hänelle ekologia ei ole pelkästään ”ympäristötiedettä”, vaan ekologia merkitsee sekä luonnon että oman ihmisluonnon kanssa sopusoinnussa elämistä. Emäntä tuntee elävänsä oman itsensä kanssa sopusointuista elämää, silloin kun hänen mielikuvitusta, erilaisia filosofisia suuntauksia, uskonnollisia myyttejä ja tieteellistä tietoa hyväksi käyttävät määrittely-yritykset tuottavat näkemyksiä, joiden arvomaailman kanssa Emäntä tuntee toimivansa omaa luontoa toteuttaen. Emäntä haluaa olla tutkiva ja luova mieli, joka kuin norsu posliinikaupassa ylittää erilaisten tietoperinteiden rajoja. David Aldridge korosta, että ekologisessa ihmisen hoitamisessa otetaan huomioon potilas kulttuurisena yksilönä, eikä mitään hänen tarpeitaan mitätöidä. Kärsimyksellä ja kivulla on yksilössä biologiaa paljon laajempi ekologinen olemus, eikä esimerkiksi ihmisen hengellisiä tarpeita tulisi mitätöidä.

Tieteellisellä tiedolla on kuitenkin oma tärkeä paikka ihmisen terveyden määrittelyssä, koska se ankkuroi mielikuvituksen ja luovuuden tuottaman aineksen todellisuuteen. Emännän tieteellinen ajattelu ei kuitenkaan rajoitu luonnontieteelliseen tietoon, vaan hän käyttää hyväksi integratiivista, eri tieteen perinteistä yhdistelemällä kokoamaansa tietoa sekä myyttisiä tarinoita. Emäntä kokee, että lääketieteellisessä tiedekunnassa hänen silmilleen pistettiin silmälasit, joiden kautta näki vain yhden ulottuvuuden todellisuudesta. Emäntä tänä päivänä eklektisesti yhdistää erilaisia kulttuurisia uskomuksia oman itsensä sekä oman toiminnan kannalta ekologisesti, vaihtaen toistuvasti itse omia silmälasejaan. Kaikki ihmisen terveyden kannalta olennainen tieto ei ole määrällisesti mitattavaa tieteellistä tietoa.

Eikö elämä ole aina fiktion ja faktan yhteenkietoutumista? Siksi kai kaunokirjallisuudessa ja runoudessa fakta sekä fiktio kietoutuvat kuin rakastavaiset toinen toisiinsa. Myös sairaudet ja kärsimys inhimillisinä kokemuksina ovat keskeinen osa maailmankirjallisuutta ja sen tarinaperinnettä. Emännän mielestä juuri tämän vuoksi ihmiset voivat oppia sairauksista henkilökohtaisina kokemuksina paljon enemmän kirjallisuudesta kuin patologian kirjoista.

Kun ihminen rakentaa omaa tarinaansa, uudelleenmäärittelee itseään, on se tavallisesti myös poliittista toimintaa. Ihminen kasvaessaan ainutlaatuiseksi yksilöksi kun joutuu kyseenalaistamaan vallitsevia normatiivisia uskomuksia. Ihmisen itseksi kasvaminen on samalla myös poliittista. Ihminen siirtää oman itsensä ohjauksen ulkoisilta auktoriteeteilta itselleen. Siirtolan Emäntä suhtautuu tällä hetkellä hyvin kriittisesti siihen, että yhteiskunnallinen valtavirta-ajattelu määrittelee ihmisen terveyttä konsumerismin ehdoin. Hänelle siis oman terveyden määrittely on juuri tätä pollittista toimintaa, jossa hän ottaa itselleen oikeuden valita ne merkitykset, joiden avulla hän edistää omaa ja potilaittensa terveyttä. Emäntä hoitaa omaa sisäisen ristiriitojen tuottamaa ahdistusta tällä hetkellä mielummin kirjoittaen kuin napostelemalla masennustablettaja. Potilaistaan hän pyrkii kuuntelemaan, kiireestä huolimatta, parhaan kykynsä mukaan. Jokainen potilas on oma ainutkertainen tarinansa. Ennen vanhaan Emäntä otti vastaan passiivisesti kulttuurimme normatiiviset luonnontietteellisten auktoriteettien dominoimat terveyskäsitykset. Nykyään hän on aktiivinen omien terveyskäsitystensä luoja.

Emännän mielestä esteettisestä näkökulmasta kaiken kulttuurin tulisi palvella ihmisen tietoisuuden kehittymisestä kauniiksi osaksi yliyksilöllistä todellisuutta. Luonnon, mukaan lukien toisen ihmisen pahoinvointi, tulisi Emännän mielestä tuntua omassa kehomielessä tuskana. Henkinen kulttuuri, joka mahdollistaa ihmisen persoonallisen ajattelun, mielikuvituksen ja vapaan tunneilmaisun, on esteettisen lääketieteen ytimessä. Ihmistä tuetaan antamaan omalle persoonalleen hekilökohtaista ja yhteisöllistä hyvinvointia edistävä muoto ja itseilmaus. Harva kykenee toteuttamaan itseään työssään. Nykykulttuurissamme on monella vielä rajoitetusti vapaa-aikaa, ja läheskään kaikki eivät ehdi tai jaksa käyttää vapaa-aikaansa oman ainutkertaisen minuutensa ilmaisuun. Ei ihme, että tänä päivänä monet puhuvat ylimärräisen aineellisen hyvän vaihtamisesta lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Meidän ei tarvitse kerätä pelkästään aineellista pääomaa itsellemme, vaan lisääntyneen vapaa-ajan kautta voimme hankkia itsellemme symbolisia pääomakasautumia.

Aristoteles aikoinaan sanoi spartalaisista, että heidän valtionsa taantui, koska he eivät ymmärtäneet käyttää vapaa-aikaansa järkevästi. He hankkivat itselleen valtaa ja rikkautta, mutta samalla heidän henkinen sivistyksensä taantui, eivätkä he kyenneet enää käyttämään näitä aineellisia välineitä omaksi hyödykseen. Emännän mielestä länsimaiseen kulttuuriin sisältyy sama riski. Kaikesta tieteteellisteknisestä kehityksestä huolimatta hänestä näyttää siltä, että kokonaisvaltainen viisautemme ei ole edistynyt.

Aldridge muistuttaa Emäntää siitä, että terveys, uskonto ja taide ovat metafyysistä aktiviteettia, joka tapahtuu toisella tasolla kuin fyysinen todellisuus. Tällä hän siis tarkoittaa sitä, että ne ovat erilaisia tyylejä valita jäsennystapoja asioille. Terveys on ajallista ja sen sijaintipaikkana on keho. Vaikka olemme perinteisessä mielessä ”sairaita” (esim. rintasyöpä), voimme kuitenkin muodostaa ”sairaudesta” terveen esteettisen uskomusjärjestelmän, eikä meidän tarvitse alistua pelkästään siihen symbolisen fyysiseen merkitykseen, jonka biolääketiede antaa sairaudellemme ja terveydellemme.

Meidän on hyvä muistaa, että diagnoosit ovat aina samalla myös vallankäytön välineitä, joilla ihmistä kontrolloidaan. Kun terveyden laajempi ulottuvuus ymmärretään, vammainen ihminen voi olla paljon ”terveempi” kuin joku nk. terve ihminen. Biolääketiteen kapea-alainen ”terveyskäsitys” vaikuttaisi olevan luotu materialistisen normatiivisen maailmankatsomuksen palvelijaksi. Siksi valtaapitävien auktoriteettien terveysmääritelmiä ei kannata ottaa vastan ”absoluuttisina totuuksina”, vaan ihmisen on hyvä ymmärtää niiden kulttuurinen luonne. Kun muutamme omaa käsitystämme terveydestä, on se siis samalla myös poliittinen valinta, jossa meistä tulee aktiivisia oman terveytemme määrittelijöitä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Emäntä olisi kiitollinen siitä syöpähoidosta mitä hän on saanut Jyväskylän keskussairaalassa. Siellä oli erinomaiset hoitotiimit, ja Emäntä sai hyvää hoitoa ja palvelua. Emäntä siis ajattelee tänä päivänä, että hän otti vastaan kiitollisena tilapäisesti biolääketieteen tavan määritellä Emännän sairautta, ja mitä luultavammin hän hyövyi suuresti tästä määrittelytavasta. Mutta Emännän sairaudella, rintasyövällä, ei ollut kuitenkaan pelkästään tätä biolääketieteellistä ulottuvuutta, vaan tälle sairaudelle hän kykeni löytämään myös muita elämän onnellisuuden ja harmoonisen elämän kannalta jopa tärkeämpiä merkityksiä. Näitä vaihtoehtoisia merkityksiä voimme työstää esimerkiksi vertaistukiryhmissä tai itsekseen esimerkiksi itseanalyysin avulla, niin kuin Emäntä mielenteatterissaan teki. Aktiivinen merkityksenanto on holistinen silta kehon ja maailman välillä. Emännällä tämä aktiivinen merkityksenanto oli tiedostamattoman ja tietoisen mielen välistä näkökulmilla leikkimistä, mutta on muitakin tapoja liittää keho osaksi maailmaa.

Luonnontieteemme ylikorostaa järkeä. Myös Antiikin kreikkalaisten mielestä ajatus eli järki oli ihmisen aateluuden merkki. Järkevä ihminen oli kuitenkin ainoastaan hän, joka tunsi myös kauniin ja hyvän. Kreikassa järkevällä ihmisella oli siis esteettisen järki. Meidän empiirisanalyyttiselle tieteenperinteelle rakentuva esineellistävä, todellisuudesta irroitetettu tieto, ei edusta Emännän mielestä millään muotoa esteettistä tietokäsitystä. Kun kehitämme ihmisen esteettisiä taitoja, autamme häntä vapaampaan, eettisiempään ja monipuoliseen omien voimavarojensa käyttöön.

Tämän päivän biolääketiede määrittelee ihmistä ensisijaisesti konsumerismin valtaapitävän materialistisen hierarkisen maailmankatsomuksen ja kulutuskulttuurin ehdoin. Kuten on ollut puhetta, merkityksenantotavat ovat samalla vallankäytön tapahtumapaikkoja. Meitä luokitellaan biolääketieteen keskustelukäytäntöjen sisällä terveisiin ja sairaisiin, ja erilaiset kaupalliset intressit hyötyvät näistä luokitteluista. Muun muassa vakuutusyhtiöt käyttävät diagnoosejamme hyväksi luokitellen meitä valtakulttuurin kannalta ”toivottavien” ja ”epätoivottavien” luokkaan, sen mukaan kuinka hyvin palvelemme normatiivista materialistista kulttuuria.

Biolääketieteen käytännöt määrittelevät samalla oikeastaan meidän henkilökohtaisen markkina-arvon. Sen merkityksenannon kautta me olemme hyödynnettävissä konsumerismin ehdoin. Joskus Emännältä näyttää jopa siltä, että huolestuttavasti olemme mitätöimässä vammaisia, vanhuksia, syrjääntyneitä, koska he eivät ole kulutuskulttuurimme hyödynnettävissä. Yrjö Engeström radikaalisti kutsuukin näitä huonosti hyödynnettäviä ihmisiä järjestelmän ”roskapotilaiksi” (vrt. roskaposti). Kärjistäen Emäntä esittääkin, että yksityinen terveydenhuolto hyödyntää konsumerismia palvelevan hyvän ihmismateriaalin, sen, joka voidaan palauttaa oravanpyörään pyörittämään taloutta. Roskapotilaat, järjestelmään osallistumiskyvyttömät tai –haluttomat, sen sijaan tukkivat järjestelmän, etenkin terveyskeskukset. Tämä Emännän kritiikki ei kohdistu yksittäisiä terveydenhuollonammattilaisia kohtaan, koska järjestelmän sisällä on myös lukemattomia laajasydämmisiä kuuntelutaitoisia ihmisiä. Sen sijaan se kohdistuu biolääketieteellisiä intstituutioita ja niiden takana vallitsemaa paradigmaattista köyhyyttä kohtaan.

Emäntä on tajunnut, että voimme antaa sairaudellemme ja terveydellemme myös luonnontieteistä poikkeavia toisenlaisia merkityksiä, joiden kautta terveysmääritelmässämme tapahtuvaa muutosta seuraa sisäinen muodonmuutos, jolla on myös poliittinen vaikutus. Kun muutamme terveyskäsityksiämme, alamme kiinnittää huomiota luontaisiin tarpeisiimme, kuten itsemme toeuttamiseen ja lepo-aktiviteetti rytmiimme. Emännän oman tervehtymisprosessin keskeinen elementti oli, että hän palautti luovuuteensa avulla itselleen oman itsensä määrittelemisoikeuden. Emäntä päätti aktiivisesti itse ryhtyä kirjoittamaan oman elämänsä tarinaa. Ja tänä päivänä Emäntä uskoo, että juuri näiden uusien merkitystenantojen avulla hän voi liittää kulttuuriset ja fysiologiset ilmiöt toinen toisiinsa. Hänen ei tarvitse alistaa omaa kehoansa vain itsensä eikä asiantuntijoiden arvottavan silmän objektiksi. Keho voi olla sen sijaan monta muuta asiaa, yhtenä niistä keho voi olla sielumme koti, jota rakastamme.

Emäntä uskoo, että lääketieteellinen kliinikko, siinä missä muukin tutkija, voi saavuttaa ymmärryksen asteen, jossa hierarkisuus (esim. ylilääkäri-roska-asiakas) asetelma rikkoontuu. Hän saavuttaa tällöin asiantutijaroolinsa lisäksi tasa-arvoisen kahden ihmisen välisen inhimillisen vuorovaikutussuhteen asiakkaaseensa. Immanuel Kant on kirjoittanut ”Minä olen itse tutkija, vieläpä tutkija oman viehtymekseni nojassa. Tunnen tiedonjanon koko polttavaisuudessaan ja tunnen kiihkeätä levottomuutta päästäkseni tietämään enemmän sekä iloa jokaisesta edistymisestä. Oli aika, jolloin uskoin kaiken tämän voivan olla ihmiskunnan kunnian, ja minä halveksin roskaväkeä, joka ei tiedä mitään. Rosseau on ohjannut minut oikealle tielle. Tuo häikäisevä etevämmyys häviää. Opin kunnioittamaan ihmisiä ja pitäisin itseäni paljon hyödyttömämpänä kuin halvinta työmiestä, ellen uskoisi, että itse tämä katselmus voi vaikuttaa ihmisyyden oikeuksien tehostamiseen.” (Rosseau og hans Filosfi). Ehkä vain noviisi tuntee ylemmyyttä. Kokeneella kliinikolla tieto kypsyy nöyryydeksi.

Emäntä uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi ihminen ei suostu olemaan passiivinen terveyspalveluiden käyttäjä ja asiantuntijoiden määrittelyiden kohde, vaan hän haluaa olla kulttuurissaan aktiivinen oman itsensä ja terveytensä määrittelijä. Emäntä uskoo, että juuri tämä tulee olemaa tulevaisuuden itseohjautuvien eettisten yhteisöjen ytimessä. Uusi ”homo ludens” leikkivä hminen kykenee aktiivisesti heijastamaan merkityksiä omaan emotionaaliseen ja kognitiiviseen kokemusmaailmaan. Tämä henkilökohtainen heijastustoiminta on myös eettisen toiminnan ytimessä. Tällainen ihminen ei ota vastaan passiivisesti totalitaarisia totuuksia, vaan hänelle mahdollistuu aito ekologinen toiminta.

Terveyden ja sairauden ei tarvitse olla Aldridgen mukaan toistensa vastakohtia. Sen sijaan ne voivat olla rinnakkaisia keskustelukäytäntöjä. Terveytemme sijaintipaikka on keho, mutta itse terveys ei sijaitse kehossamme, vaan se on pikkemminkin esteettinen elämys. Terveys ei ole sitä, ettemme ole sairaita. Emäntä ei halua, että hän olisi siksi terve, että hänellä olisi terve keho. Hän sen sijaan haluaa löytää elämän, jossa hän tuntee kehonsa kodikseen ja jossa hän voi sen kanssa harmoniassa, sen puutteista huolimatta, elää mahdollisimman täyttä luovaa omaa potentiaalia vapauttavaa elämää. Me voimme aktiivisesti olla valitsemassa terveen roolia tekemällä asioita, jotka tuottavat henkilökohtaisen merkityksenannon kautta meissä hyvää oloa. Tällaisenä hyvänolon tuovien prosessien ei tarvitse olla hedonistista individualisestista mielihyvän tavoittelua, vaan tutkimusten mukaan esimerkiksi yhteisöä hyödyttävä tuo ihmiselle mielihyvää. Tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi vapaaehtoistyö tai taide. Meidän ei tarvitse ottaa pureskelematta vastaan asiantuntijoiden konsumerismia palvelevia merkityksiä terveydestämme.

Emännän ajatukset ovat aika lailla synergiassa Aldridgen kanssa. Biolääketieteellä ja sen asiantuntijakulttuurilla on hyödyllinen, mutta kovin kapea käsitys terveysilmiöistä. Osa ihmisen terveyttä on estetiikkaa siinä mielessä, että hänelle mahdollistuu oman itsensä toteuttaminen. Emännällä oli syöpä, ja koskaan ei tiedä, tuleeko uusia kehollisia ongelmia, mutta Emäntä halua elää mahdollisimman pitkään biolääketieteellisistä sairauksistaan huolimatta terveen ihmisen elämää. Tällä Emäntä tarkoittaa sitä, että hän haluaa aktiivisesti luoda kokemuksellista itseään ja suhdettaan maailmaan uudestaan ja uudestaan.

Kun kehumme biolääketieteen käytännöissä eteläeurooppalaista terveellistä ruokaa, unohdamme samalla, että syömistapahtuma on tässä kulttuurissa sosiaalinen miellyttävä kokonaisvaltainen elämys, johon voi liittyä myös hengellisiä käytäntöjä. Tällä syömistapahtuman kokonaisvaltaisella estetiikalla on varmasti merkityksensä ihmisen terveyteen. Toinen esimerkiksi voisi olla nuorten tupakanpolton aloittaminen. Voidaan ajatella, että päätös tupakanpolton aloittamisesta ei ole yleensä älyllinen päätös, vaan tapa opetellaan täyttämään elämässä olevaa esteettistä tyhjiötä. Valtakulttuuristamme, erityisesti lääketieteestä, on ollut kadoksissa estetiikka. Terveyden voidaan ajatella olevan siis myös esteettinen elämys eikä pelkästään sairauden puuttumista. Biolääketieteen kannattaisikin Emännän mielestä kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä he kutsuvat esteettiseksi lääketieteeksi. Kosmeettinen kirurgia ei ole Emännän mielestä esteettistä lääketiedettä.

Emäntä ei ole tietenkään sitä mieltä, että biolääketiede kannattaa heittää laivasta laidan yli. Ei, sillä on paljon hyvää annettavaa ihmiskunnalle ja se on antanut miljoonien ihmisten tarinoille onnellisia käänteitä. Hammaslääkäri olisi melko avuton ilman hammaslääketieteen tuottamaa tietoa. Sen sijaan meidän olisi osattava sijoittaa biolääketieteen merkitys elämän onnellisuus- ja terveyskartassa uuteen dialogiseen monikultturiseen ja -tieteelliseen yhteyteen. Aidossa potilaskeskeisessä kulttuurin tavoite on tukea ihmistä tulemaan aktiiviseksi eettiseksi, esteettiseksi ja poliittiseksi toimijaksi, oman itsensä tietoiseksi aktiiviseksi määrittelijäksi.

Biolääketiede ole elämän onnellisuuden kannalta suinkaan ainoa ja eikä välttämättä joka tilanteessa tärkeinkään terveydellinen merkityksenantaja. Siirtolan Emännän mielestä erityisesti joissakin psyykkisissä ongelmissa, sairauksien ennaltaehkäisyssä ja sairauksien jälkihoidossa saattaa olla monessa tilanteessa huomattavasti parempia keskustelukäytäntöjä kuin luonnontieteellisen viitekehyksen sisällä oleva.

Emäntä uskoo, että osa tämä päivän yhteiskunnan henkistä pahoinvointia johtuu juuri siitä, että meidät on yritetty ahtaa asiantuntijoiden luonnontieteellisiin ihmisluontoa kapeuttavaan yksisilmäiseen keskustelukäytäntöön. Olemme pirstoneet maailman ja sen mukana itseytemme. Eräs lääketieteilijän ja hänen potilaansa maailmankuvaa integroiva tiedon alue tulevaisuudessa voi olla lääketieteellinen estetiikka. Se voi toimia apuvälineenä, jotta voimme jälleen kutoa itsemme osaksi maailmaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s