Kohti integratiivista ja esteettistä lääketiedettä nr.2

Kellari-ihmisen opastuksella kohti lääketieteellistä estetiikkaa?

Integratiivisesta ja esteettisestä lääketieteestä kiinnostuneille lukijoille Emäntä tarjoaa satunnaisina välipaloina pätkiä Fjodor Dostojevskin kirjasta ”Kirjoituksia kellarista”. Myöhemmin luultavammin myös muista hänen teoksistaan. Miksi ihmeessä? Siksi, että tämä loistava kirjailija kuvaa kellari-ihmisen sanoilla erinomaisesti sitä ajatonta ihmistä, joka vastaa Emännän käsitystä omasta itsestä sekä hammashoitoasiakkaista. Ihmiset eivät ole tänä päivänä pianonkoskettemia, niin kuin he eivät sitä olleet Dostojevkinkään aikaan, eikä he ole olleet sitä koskaan. Eheyttävän vuorovaikutuksen näkökulmasta kukaan potilas ei ole pelkkä toimenpiteiden objekti, vaan ainutlaatuinen yllätyksiä täynnä oleva arvoituksellinen ainutkertainen ihminen.

Syytäkää hänen (ihmisen) ylitseen kaikkea maalista hyvää, upottakaa hänet kokonaan onneen, kuin veteen, niin että kuplia vain nousee onnen pintaan, tehkää hänet taloudellisesti niin tyytyväiseksi, ettei hänellä ole enää muuta tekemistä kuin nukkua, syödä piparkakkuja ja huolehtia maailmanhistorian keskeytymättömyydestä, niin siinäkin hän on ihminen ja silkkaa kiittämättömyyttään, häpäisemisen haluaan tekee jonkun törkeyden. Hän riskeeraa jopa piparkakkunsa ja tieten tahtoen toivoo kaikkein turmiollisinta roskaa, kaikkein epätaloudellisinta mielettömyyttä, vain sotkeakseen turmiollisen mielikuvitustekijänsä kaikkeen tähän positiivisen järkevyyteen. Juuri mielikuvitukselliset haaveensa, kaikkein alhaisimman typeryytensä hän haluaa pitää itsellään, vain todistaakseen itselleen (ikään kuin se olisi niin kovin välttämätöntä), että ihmiset ovat yhä ihmisiä eivätkä pianon koskettimia ja että vaikka niillä soittelisivatkin omakätisesti itse luonnon lait, soitteleminen uhkaisi mennä niin pitkälle, että, että ilman kalenteria ei enää saa halutakaan mitään. Enemmänkin: jopa siinä tapauksessa, että hän todella osoittautuisi pianon koskettimeksi ja sen todistettaisiin hänelle peräti luonnontieteiden avulla ja matemaattisesti, hän ei vieläkään tulisi järkiinsä vaan tahallaan tekisi jotakin vastakkaista, silkkaa kiittämättömyyttään. Vain pysyäkseen kannassaan. Mutta siinä tapauksessa, ettei hänellä olekaan keinoja, hän keksii hävityksen ja kaaoksen, keksii kaikenmoisia kärsimyksiä ja sittenkin pysyy kannassaan! Hän sinkoaa kirouksen maailmalle, ja koska vain ihminen pystyy kiroamaan (se on hänen etuoikeutensa, joka oleellisimmin erottaa hänet muista eläimistä), hän pelkällä kirouksellaan taitaa saavuttaa päämääränsä eli todella vakuuttuu siitä, että hän on ihminen eikä pianon kosketin! Jos te sanotte, että senkin voi lukea taulukosta, kaaoksen ja pimeyden ja kirouksen, niin että pelkkä ennalta laskemisen mahdollisuus estää kaiken ja järki perii voiton, niin siinä tapauksessa ihminen tulee tahallaan hulluksi, vain ollakseen järjetön ja pysyäkseen kannassaan! Minä uskon näin, minä vastaan tästä, sillä ihminenhän ei näytä todellisuudessa muuta tekevänkään kuin joka hetki todistelevan itselleen, että hän on ihminen eikä nappula! Hän tekee sen oman nahkansa kustannuksella mutta todistaa kumminkin. Vaikka elämällä luolassa mutta todistaa silti. Ja kuinka tämän jälkeen voisi olla tekemättä syntiä, kehaisematta, että tätä ei vielä ole ja että haluaminen toistaiseksi riippuu piru ties mistä…

On kiehtovaa, kuinka luonnontiede kehittyy ja muuttuu, mutta ihminen on ja pysyy samanlaisena vuosisadasta toiseen. Emännän sielua riipaisee, miten tyhjentävästi Dostjevski osasi jo sataviisikymmentä vuotta sitten kuvata, millaista on ihmisen kutsitaminen pelkäsksi asiantuntijoiden numeroksi.

Igor Volginin (Dostojevskin viimeinen vuosi) Dostojevskin tuotantoa yhdistävä ajatus on yksinkertainen. Elämää ei kukaan saa ilmaiseksi. Emme saa sitä mekaanista tietä. Ihmisen persoonallisuus ei siis koskaan ole täydellinen, se on elämän läpi kestävä prosessi, joka vaatii väsymätöntä henkistä itsellistä työtä. Ihmisen on ponnisteltava jatkuvasti, jotta hänestä muovautuisi ihminen. Onni ja terve elämä eivät löydy ihmisen ulkopuolelta. Sen sijaan ne ovat Emännän mielestä molemmat muuttuvia suureita, jotka riippuvat toki myös geeneistämme, mutta ennenkaikkea ihmisestä itsestään ja hänen tietoisuudestaan.

Dostojevskin ”Kirjoituksia kellarista” on muuten Emännän lempikirjoja. Ehkä juuri siksi, että kellari-ihminen taisi olla tällainen hänen sukulaissielunsa. Tämä siitä huolimatta, että hänellä oli palvelija eikä hän joutunut häärimään pienessä pirtissä samanlaisten arkiaskareiden parissa kuin mitä Emäntä joutuu tekemään. Kellari-ihminen oli yksinäinen mies. Tässä suhteessa hän oli smantapainen kuin Emäntä. He molemmat tunsivat elävänsä voimakkaimmin juuri sisäisessä maailmassaan, kirjoittaessaan ja lukiessaan. Kellari-ihminen kävi häpeäänsä voimanlähteenä käyttävää vimmaista ja epätoivoista taisteluaan maailmaa vastaan, vähän samaan tapaan kuin Emäntä tekee. Tarkemmin ajatellen Emäntä on täsmällisemmin ottaen sitä mieltä, että hän käy perukassa, susien ja oravien keskellä, yksinäistä taisteluaan kirjoittaen, päämääränään esteettisempi, eettisempi ja ekologisempi maailma. Dostojevski oli pöyhkeän dogmaattisen tieteen vastustaja, älymystön pilkkaaja ja ikuinen Jumalan etsijä, joten ei ihme että Emännälle hänen teoksensa maittavat rönttösten lomassa.

Jos Siirtolan Emäntä saisi määrätä kaksi kirjaa lääketieteilijöille reflektoitavaksi, ne olisivat Fjodor Dostojevskin ”Kirjoituksia kellarista” sekä Leo Tolstoin ”Ivan Iljitsin kuolema”. Kirjojen lukemisen jälkeen Emäntä käskisi opiskelijan kirjoittaa, millaisia sisäisiä tunteita kirjat herättivät hänessä, mitä mieltä hän oli sen ajatuksista ja oliko kirjoissa minkälaisia eettisiä opetuksia. Reflektoiva kirjallisuuden lukeminen integroi tehokkaasti meihin hiljaista kokonaisvaltaista ajatonta tietoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s