Kohti integratiivista ja esteettistä lääketiedettä nr. 5

Kun Emäntä lukee Dostjevskiä, tajuaa hän, ettei maailma ole muuttunut miksikään kirjailijamestarimme ajoista. Venäjällä tieteellinen maailmankuva ja uskonnollinen maailmankuva kilpailivat keskenään 1800-luvulla samaan tapaan kuin ne tänä päivänäkin tekevät. Ehkäpä elämän pyhyys voi aueta meille silloin, kun opimme katsomaan toista ihmistä, luontoa ja itseämme luonnon luomina pyhinä taideteoksina. Tälla esteettisellä tasolla voimme integroida nämä kaksi dogmaattista toisiinsa yhteenmittaamatonta näkemystä yhdeksi ainoaksi integratiiviseksi ymmärrykseksi.

Esteettinen integratio ei tietenkään tarkoita samalla sitä, että tapahtumat maailmassa olisivat sen jälkeen aina vain kauniita, ja me ihmiset omaisimme sitten vain jaloja ja pyytettömiä motiiveja. Jokaisessa meissä on pahuutta, alhaisuutta ja synkkyyttä, mutta olemme silti kaikki potentiaalisia elämän taideteoksia! Monikulttuurinen luovuus voi olla ratkaisu kollektiivisten tunteensiirtojemme vähentymiseen. Vastakohtaisuudet voivat olla esteettisyyden voimaa. Ehkä on mahdollista uuden integratiivisen ajattelun kautta päästä laajempaan kollektiiviseen tietoisuuteen, jossa saavutamme harmonisemman elämän suhteessa ihmisluontoon ja luontoon.

Päälle päätteeksi Apollon ärsytti minua siinä vaiheessa karkeuksillaan. Hän tuhosi kärsivällisyyteni viimeisetkin rippeet! Apollon oli minun märkähaavani, Kaitselmuksen minule lähettämä vitsaus. Olimme piikitelleet toisiamme yhtä mittaa usean vuoden ajan, ja minä vihasin häntä. Jumalani miten minä vihasinkaan Apollonia. Koko elämäni aikana en ole tainnut vihata ketään yhtä paljon kuin häntä, varsinkin tiettyinä hetkinä.Hän oli vanhemman puoleinen tärkeä mies ja harjoitti ohessa myös räätälin ammattia. Mutta jostakin syystä hän halveksi minua -suorastaan ylettömästi – ja suhtautui minuun sietämättömän ylenkatseellisesti. Fjodor Dostojevski – Kirjoituksia kellarista

Kun Siirtolan Emäntä on tehnyt ajatustyötään pirtinpöytänsä äärellä, on hän tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että me motivaatiorakenteiltamme monimutkaiset varjojemme seuraamat ihmiset olemme aivan varmasti jotakin paljon enemmän kuin akateemisten älypäitten luokittelut tai uskonnolliset paasaavat papit antavat meidän ymmärtää olevan. Ja jos lukija ei ole tätä aikaisemmin huomannut, Emäntä on ollut suoraan sanottuna käärmeissään siitä, että tämä akateemisten älypäitten kulttuuri on ollut ajamassa meitä kaiken numeroiksi hyödyntävässä ajatelussaan ekokatastrofiin. Toivon kulttuuri lähetee liikkeelle Emännän mielestä siitä, että luonnontieteellisen akateemisen tutkimuksen kapea-alainen kaiken mittaava ekologinen ja estettisesti ymmärrys oivalletaan. Sen tuottama tieto on toki äärimmäisen hyödyllistä, mutta meidän kliinikkojen sekä asiakkaittamme on hyvä oivaltaa tieteen ekologiset, eettiset ja esteettiset rajat. Emäntä miettii, että ehkäpä tämä rajantajumme kehittäminen on ekologisesti kohtuullisemman elämän ytimessä.

Kohti itseohjautuvaa ihmistä

Kun Emäntä miettii omaa elämänsä monimutkaisia merkityksiä, haluaa hän antaa sen paljon mielummin oman tyhmän tahtonsa ohjattavaksi, kun että hän antaisi tieteellisten auktoriteettien määrätä luonnontieteellisten tutkimusmetoidein hänen sairaus- tai identiteettitarinansa merkityssisältöä. Tulevaisuuden lääketieteen keskiössä Emäntä uskookin olevan itseohjautuvan ihmisen. Hän voi aktiivisesti itse yhdistää traditionaaliseen lääketieteeseen erilaisia täydentäviä hoitomuotoja, vaikkapa erilaisia luovia terapiamuotoja. Emäntä ei ole ainut joka näin uskoo ihmisen integroiviin kykyihin. Beverly Burns, integratiivisen lääketieteen erikoislääkäri Kaliforniasta (UCSF’s Osha Center) uskoo tähän samaan.

Emäntä ehdottaa, että tuemme entistä enemmän ihmistä ottamaan itse vastuuta oman terveytensä ohjaamista, jolloin hänestä voi muodostua arvotietoinen oman elämäntarinansa, myös terveystarinansa, rakentaja. Keskeinen ongelma tämän päivän tehokkaassa terveydenhuollossa on, ettei ihminen tule kohdatuksi ihmisenä, ja vaihtoehtoiset ja täydentävät terveydenhoidon muodot täyttävät tätä tyhjiötä. Materialistisesti ottaen tehokas terveydenhuoltomme on varastanut terveydenhuollon hoitosuhteesta sen eheyttävän ”lume-energian”, jolloin parantamisesta on tullut yhä teknisempää ja jopa pahoinvointia edistävää. Se että ihminen ei ole ”hoitomyöntyväinen” johtuneekin siitä, ettei asiakkaan ja lääkärin maailmankuvat ole kohdanneet. Esimerkiksi huono hammashygieniä voi johtua siitä, että ihmisellä on suurempia eksistentiaalisia kysymyksiä ratkottavanaan, jollon hänestä tässä elämäntilanteessa hammasvälien rassaaminen väliharjalla voi tuntua toissijaisellta. Suun terveyttä voisi tällaisessa tilanteessa auttaa enemmän pieni kuunteluhetki kuin ”näytä-tee-itse” -harjoitukset. Tämän päivän terveydenhuollonkulttuurissamme lääkäri mielusti ottaaa jo ajankin puutteen vuoksi asenne, ettei tällainen kuulu lääkärin tehtäviin, vaan ihminen on pirstottu eri asiantuntijoiden paloiksi. Siksi asiakas joutuukin itse integroimaan sen, mikä tiede on meissä pirstonut. Pidän hyvin luonnollisena asiana, että tällaisessä tilanteessa ihmiset turvautuvat perinteisen lääketieteen lisäksi täydentäviin ja vaihtoehtoisiin terveydenhuollon menetelmiin.

Integroivan omasta terveydestä vastuullisen ihmisen identiteetti, ja samalla hänen terveytensä itsehohjaus, muokkautuu dialogisessa suhteessa monitieteellisiin ja -kulttuurisiin terveydenhuollon ammattilaisiin sekä muihin tavallisiin viisaisiin ihmisen virkaa tekeviin ihmisiin. Itseohjautuva ihminen peilaa aktiivisesti kaiken informaation kokemukselliseen todellisuuteensa, jolloin tieto integroituu eheäksi ja se tukee ihmisen arvomaailmaa. Ilman tätä peilausta, tieto jää irralliseksi, se pirstoo ihmistä ja se voi lisätä ihmisen pahaa oloa ja sisäistä ristiriitaisuuden kokemusta. Meillä on valtava määrä monitieteellistä tietoa, joka voi tukea uuden itseohjautuvan ihmisen syntymistä. Tarvitsemme vain toimivaa verkostoyhteistyötä. Riittävän dialogisen valmennuksen kautta ihminen itse kykenee integroimaan sen, minkä luonnontiede ja valtakulttuurimme on meissä pirstonut.

Oletteko koskaan muuten ihmetelleet sitä, että vaikka luonnontieteilijöillä onkin niin valtavasti tietoa, niin miksi lääkärit tai hammaslääkärit, Siirtolan Emäntä mukaan lukien, emme kuitenkaan ole onnistuneet elämään yhtään sen erinomaisempaa ja terveempää elämää kuin muut ihmiset. Hammaslääkäreitten ja lääkäreitten korkeat itsemurhaluvut ovat tunnettu tosiasia. Samoin meistä moni ajautuu alkoholismiin ja erilaisiin stressiperäisiin sairauksiin. (Erään poikkeuksen tiedän; hammaslääkärin lapsilla on terveemmät hampaat kuin verrokeilla). Vaikka omaamme niin himskasti faktatietoa, emme välttämttä pysty elämään tervettä eheää itseohjautuvaa merkityksellistä elämää sen paremmin kuin muutkaan kansalaiset.Tämä on eräs näkökulma, joka pisti Emännän miettimään, että eheä terve elämä ei sijaitse pelkästään luonnontieteen materialistisen maialmankatsomuksen sisällä. Itseohjautuvan ihmisen tärkeimmät eväät löytyvät tehokkaasta informaation integraatiosta eikä pelkästä irrallisesta faktatiedosta.

Emme voi tutkia ihmisen tervettä eheää elämää vain yhdestä näkökulmasta. Terveys on moninäkökulmainen asia, ja Emännän mielestä tämän integraation voi ajatella tapahtuvan esteettisellä tasolla. Tällä tasolla erilaiset näkökulmat rikastuttavat toinen toisiaan, ja kun tutkija oivaltaa tämän tason olemassa olon, voimme puhua todellisesta terveyden tutkimuksesta (re-search). Jos tutkimme terveyttä vain kurinalaisen luonnontieteen avulla, elämme sen kylmässä epäesteettisessä anarkiassa. Älyllistä tietoa täytyy aina ruokkia uusilla luovilla mielikuvituksen tuotteilla. Siirtolan Emäntä ilmaisee asian näin: Kun ruokimme terveyskäsitystämme vain faktatiedolla, putoamme hyytävään ylirationaalisuuden kangistavaan, jääkylmään lammikkoon ja jos taas vaan pitäydymme mielikuvituksemme luomissa tuotteistamme, putoamme “huu-haan” vaaralliseen sudenkuoppaan. Tervehtymisprosessisamme joudumme tasapainoilemaan jatkuvsti näiden kahden vaarallisen ansan yläpuolella olevalla trapetsilla.

Kenties luulette että minä olen hullu? Sallikaa minun selittää. Minä myönnän: ihminen on enimmäkseen luova eläin, joka on määrätty pyrkimään tietoisesti päämäärää kohti ja harjoittamaan insinööritaitoa eli ikuisesti ja lakkaamatta raivaamaan itselleen tietä minne tahansa. Ja hänen halunsa välistä livahtaa sivuun aiheutuukin ehkä juuri siitä, että hänet on tuomittu raivaamaan tätä tietä, sekä mahdolliseksi lisäksi siitä, että niin tyhmä kuin välittömän toiminnan ihminen yleensä onkin, hän yhtä kaikki joskus päätyy ajatuksen, että tie näyttääkin miltei aian vievän minne tahansa ja että tärkeintä ei ole se, minne tie vie, vaan se että se vie jonnekin ja että siivo lapsi ei laiminlyö insinööritaitoa eikä antaudu turmiolliseen joutilaisuuteen, joka kuten tiedetään on kaikkien syntien äiti.

Niinpä niin. Emäntäkin on ollut huomaavinaan, että monen elämä johtaa minne tahansa, tai sitten voimme itse lähteä ohjaamaan elämäämme haluamaamme suuntaan. Silti se mihin loppujen lopuksi jodumme, ei ole koskaan varmaa. Saatamme tästä huolimatta huomata joutuneemme minne tahansa. Ainoa varma teleologinen päämäärä Emännän elämässä on Jumala, ja sekin varmuudesta hän on välillä epävarma. Voimme parhaimmillamme olla aktiivisia oman elämämme tarkoituksen etsijöitä ja erilaisten symbolisten merkitysten antajia. Voimme muuttua oman aidon itseytemme synnyttäjiksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s