Kohti integratiivista ja esteettistä lääketiedettä nr. 6

Vaihtoehtoisista ja täydentävistä terveydenhuoltomenetelmistä

Berverly Burnsin mukaan vuonna 1997 amerikkalaiset käyttivät enemmän vaihtoehtoisen terveydenhuollon palveluita kuin perusterveydenhuollon palveluita. Tämä Emännän mielestä tämä tuskin kertoo tarinaa siitä, että enemmistö amerikkalaisista olisi sivistymätöntä. Ehkäpä se kertoo pikemminkin kollektiivista tarinaa siitä, että terveydenhuoltopalveluiden asiakkailla on pluralistinen, moninäkökulmainen, kuva todellisuudesta. He kenties kokevat että traditionaalinen lääketiede ja täydentävä/vaihtoehtoinen lääketiede täydentävät toinen toisiaan.

Vaihtoehtoiset ja täydentävät lääketieteen muodot eroavat muuten siinä, että täydentäviä voidaan käyttää erityisesti paikkaamaan traditionaalisen lääketieteen puutoksia, kun taas vaihtoehtoiset lääketieteet omaavat kokonaisen oman erillisen maailmankatsomuksensa. Tällainen lääketiede (esim. homeopatiaa, kiinalainen lääketiede, ayuruvedalainen lääketiede, naturopatia) on täysin yhteen mittaamaton länsimaisen lääketieteen ennakkoehtojen kanssa. Emme voi pätevästi tutkia kiinalaista lääketiedettä länsimaisen lääketieteen ehdoin. Tutkimus on tällöin yhtä pätevää kuin että kiinalainen lääketiede tutkisi länsimaista lääketiedettä lähtien omista lähtökohdistaan.

Kiinalainen lääketiede ja länsimainen lääketiede puhuvat siis kahta eri kieltä, jotka ovat toisiinsa yhteen mittaamattomia. Esimerkiksi kiinalainen lääketiede ottaa huomioon kunkin ihmisen ainutkertaisen kokemuksen ja tarinan, kun taas länsimainen lääketiede on perinteisesti ollut painottunut yleisiin kaikille diagnostisen ryhmän ihmisille hyväksi todettuihin metodeihin. Jos esimerkiksi masentunutta ihmistä hoidetaan Kiinassa akupunktiolla, laitetaan neulat yksilöllisesti, ottaen huomioon potilaan ainutkertainen tilanne. Siksi lähtökohtaisesti on vierasta lähteä tutkimaan tätä menetelmää ”objektiivisesti” laittaen neulat kaikille potilaille samoihin akupisteisiin.

Amerikassa vaihtoehtoisia ja täydentäviä terveyspalveluita käyttävät eniten hyvin koulutetut naiset. Mikä on hyvin mielenkiintoista, integratiivisen lääketieteen uranuurtajat ovat yleensä postmenopauseiässä olevia naisia. Integratiivisesta lääketieteestä kiinnostuneita ihmisiä ei kiinnosta pelkästään biologinen terveys vaan ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi, myös siis ihmisen henkinen ja hengellinen kasvu. Emännän tekisikin mieli vetää tästä omahyväinen johtopäätös, että jospa meissä kypsissä naisissa on tällaista feminiinistä arkkityyppistä kokonaisvaltaista arkista äitikarhumaista hoivan viisautta, jota tieteellistekninen kylmä tieteellistekninen järki pelkää, mutta toisaalta kaipaa rinnalleen.

Monet meistä kypsistä naisita olemme oivaltaneet, että tiede ei ole mikään elämästä irrallaan oleva erinomaisuuden saarreke. Elämä on liian monimutkainen, salaperäinen ja kaunis, jotta sen voisi alistaa pelkäksi faktatiedoksi. Jospa asia on niin, että tässä maailmantilanteissa kaivattaisiin nyt tieteellisteknisen viisauden rinnalle matriarkan viisautta? Ainakin norsujen kohdalla on osoitettu, että norsumammojen viisaus voi pelastaa koko lauman!

Kiinalaisessa vanhassa viisaudessahan maailmassa on ollut aina kaksi vastakkaista voimaa, yö ja päivä, aurinko ja kuu, mies ja nainen. Kullakin vastaparilla on itsessään sisällä toinen, minkä vuoksi vastakohdissa ei ole kysymys pelkästään kahdesta vaihtoehdosta vaan jatkumosta. Ehkäpä juuri tällainen kollektiivinen uusi laajemman ymmärryksen ja tietoisuuden taso syntyy laaja-alaisen monikulttuurisen informaation integraation kautta. Siirrymme Emännän toivon mukaan aikaan, jossa hoiva, luovuus ja kokemusperäinen arkiviisaus nousevat tieteellisteknisen rationaalisuuden rinnalle. Kaikki viisaat miehet ja naiset kykenevät käyttämään sisällänsä olevaa vastapoolia (vrt. Jung anima/animus) uuden syvemmän ja ekologisemman ihmistietoisuuden saavuttamisessa. Ehkäpä juuri tämä maskuliinisen ja feminiinisen tiedon monikulttuurinen integraatio saattaa meidät uuteen kohtuullisempaan, esteettisempään ja ekologisempaan maailmaan.

Myös yhä useampi länsimainen ihminen haluaa tänä päivänä yksilöityä hoitoa. Ihmiset haluavat vuorovaikutteissuhteeseen painottuvaa terveyspalvelua, jossa he vaativat oman ainutkertaisen tarinansa huomioon ottamista. Ihmiset haluavat, että heidän tarinansa kuunnellaan. Näin ollen he eivät käytä täydentäviä/vaihtoehtoisia hoitomuotoja pelkästään sairauksien hoitoon, vaan myös niiden ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon. Erityisesti niissä korostuvat monien vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitomuotojen edut.

Jospa asia onkin niin, että tänä päivänä terveydenhuollon potilaamme ymmärtävät todellisuuden moninäkökulmaisen luonteen paremmin kuin monet meistä terveydenhuollon ammattilaisista? Valistuneina ihmisinä asiakkaamme yrittävät eheyttää itse tarinaansa moninäkökulmaisen todellisuuden kautta. Tässä tervehtymisessä he käyttävät hyväksi eväinänsä erilaisista vaihtoehtoisista, täydentävistä ja traditionaalisista terveydenhuollon menetelmistä saamiansa erinäisiä aineksia. Asiakkaamme ovat oivaltaneet itse sen , mitä me kaikki traditionaalisen lääketieteen edustajat emme ole oivaltaneet: länsimaisen lääketieteen tiedon rajallisuuden ja kapea-alaisuuden. Beverly Burns toi esille, että ainakaan Amerikoissa asiakkaat eivät läheskään aina kerro lääkäreille käyttävänsä vaihtoehtoisia/täydentäviä terveydenhuollonpalveluita. Burns kehottaakin meitä pysähtymään ja miettimään, mitä tämä kertoo meistä traditionaalisista biolääketieteen toimijoista.

Emännän resepti onkin, että bioääketieteilijä miettii jatkuvasti omaa maailmankuvaansa pätevyyttä ja sen suhdetta asiakkaisiin. Tieteenfilosofian alkeet auttavat jäsentämään oman empiirisanalyyttisen tietomme sijaintia tiedon maantieteessä. Sairasta kudosta ja kokemuksellista terveyttä kannattaa pohtia erilaisista filosofisista lähtökohdista käsin. Jos lääkärin ja asiakkaan todellisuuskuvat eivät kohtaa, olisi lääketieteilijän hyvä harrastaa itsetutkiskelua, ja miettiä, voisiko vuorovaikutuksen epäonnistuminen johtua kenties omasta jäykästä materialistisesta yksisilmäisestä maailmankatsomuksesta.

Luonnontiede ei ole yhtä kuin koko tiede. Ehkä tämänpäivän tieteen ongelma ei olekaan asiakkaan huonosta ”hoitomyöntyväisyydessä” vaan lääketietelijän joustamattomuudessa ja kognitiivisten rakenteiden jäykkyydessä. Onnistuneen hoidon ytimessä on onnistunut terveydenhuollonammattilaisen ja asiakkaan välinen vuorovaikutus. Yksisilmäinen asiantuntijoiden rakentama todellisuuskuva läpäisee Siirtolan Emännän mielestä tänä päivänä kaikki yhteiskunnalliset rakenteet, ja se luurannee juuri tämän poliittisen vaihtoehdottomuuden ytimessä. Toki tämä yksisilmäisyys ei pidä, eikä ole koskaan pitänyt paikkaansa, kaikkien lääketietelijöiden kohdalla. Lääkärit ovat epähomogeeninen ryhmä ihmisiä siinä missä muutkin ammattikunnat. Sen sijaan biolääketieteellinen tutkimus edustaa puhdasta yksisilmäisyyttä. Se edustaa usein hyödyllistä tietoa, joka on kuitenkin irrotettu ajasta, yksilöstä ja kulttuurista. Jotta tällä biolääketieteen tiedolla on myönteinen vaikutus potilaan terveyteen, täytyy se kyetä integroimaan osaksi potilaan tarinaa. Monet taitavat kliinikot lienevät kautta aikojen, ehkä tiedostamattomastikin, oivaltaneet todellisuuden moninäkökulmaisen luonteen.

Tämä biolääketieteellinen yksisilmäisyys ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö terveydenhuollon ammattilaisen olisi velvollisuus saattaa parhaalla mahdollisella tavalla biolääketieteellistä tietoa asiakkaan tietoon. Biolääketiede pitää kurissa vaihtoehtoisten ja täydentävien terveydenhuoltomenetelmien terveyttä vahingoittavia muotoja. Asiakkaan käsitys tervehtymisestä ja eheytymisestä on, ja saakin olla, toisenlainen kuin hänen lääkärinsä. Biolääketieteen tieto on räätälöitävä vuorovaikutussuhteessa sopivalla tavalla osaksi asiakkaan ainutkertaista ajallista tarinaa. Ehkä kaikkien ihmisten tavoite ei ole elää mahdollisimman pitkään ja lääkärin neuvomalla tavalla ”terveesti”.

Joku voi aivan perustelllusti väittää, ettei tällainen kaiken objektisoiva ja kaiken mittaava ulkokohtainen biolääketieteellisten arvojen ohjaama elämä ei ole enää inhimillistä elämää. Itseasiassa Siirtolan Emännänkin mielestä tämän päivän biolääketiedettä ohjaa aivan liian paljon kaupalliset intressit ja jatkuva uusien tarpeiden luominen. Myös Beverly Burns tuo tämän esille: Länsimaiden terveydenhuolto ylikuormittuu erilaisista järjestelmämme aiheuttamista stressisairauksista.

Eikö meidän terveydenhuollon ammattilaisten olisi eettisyyden nimissä ohjattava asiakkaitamme vähemmän kuormittavaan esteettisempään elämäntapaan? Hitaampi elämä, ihmisten lepo-aktiviteettirytmiä kunnioittava elämä parantavat ihmisen elämän laatua ja vähentävät sairauksia. Onneksi tänä päivänä vaikuttaa siltä, että statussymbolit muuttuvat. Taidamme jo kadehtia niitä ihmisiä, jotka uskaltavat lisätä elää vaatimattomammin, lisäävät vapaa-aikaansa ja päättävät hypätä pois itseään sairauksilla ruokkivasta järjestelmä. Jatkuvaan aineelliseen kasvuun rakentuva elämäntapamme on ollut paradoksaaliset sairautta tuottavaa! Mitä tehokkaampi järjestelmä on, sitä enemmän se ruokkii myös itse itseään. Ennen työtä tehnyt terveydenhuollon henkilö siirtyy palveluiden asiakkaaksi ja ehkä ennen aikaiselle eläkkeelle.

Voimme todella vahvasti kyseenalaistaa, onko se ”esteettinen kirurgia”, jota lääketieteellinen ”estetiikka” tänä päivänä edustaa, muuta kuin kaupallisten intressien ohjaamaa toimintaa, jossa pyritään muokkaamaan länsimaisen eliitin ihanteen mukaista ikuisesti nuorta kehoa ja naamakerrointa ihmiselle. Joku voi täysin perustellusti väittää, että tämä itsemme jatkuva neuroottinen numeroiksi mittaaminen ja ulkoisiksi rasististen ihanteiden muodoiksi ohjaama elämäntapamme on barbaarista. Emännästä on häpeä, että lääketiede on kulkenut tällaisen luokittelevan yhteiskunnan, vääristyneiden ulkonäköihanteiden ja elämäntavan lippulaivana. Tätä samaa on paljon pohtinut ruotsalainen filosofi Fredric Svaenaeus. Hän on myös kyseenalaistanut tämän pillerikulttuurin (Tabletter för känsliga själor), jossa jos jonkinlaista persoonallisuuden ominaisuutta aletaan muokkaamaan kemikaalein vastaamaan länsimaisen kulttuurin ihanneluonteista ”kaunista” ja työhön itsensä hukuttavaa ihmistä. Ujoudestakin ollaan tekemässä lääketieteellistä sairautta ja ”hankalat” persoonat sopeudutetaan valtakulttuurin sairaisiin arvoihin pillerein.

Harvalla on kiireisen työelämän lomassa aikaa pysähtymiseen ja omien aitojen arvojen sisäiseen kuuteluun. Itsensä kuuntelu kun vaatii hiljentymistä ja pysähtymistä.

Pillereitä toki voi Emännän mielestä voi joskus käyttää ihmisen itseohjatuvuuden tukemiseen. Joissakin ihmisen yksilöllisen pahoinvoinnin muodoissa pillereillä voi olla olennainen ihmisen elämänlaatua kohentava vaikutus. Erityisesti rankoissa elämäntilanteissa ne voivat pelastaa ihmisen elämälle. Lääkkeet ovat joskus hyviä renkejä, mutta ne ovat huonoja isäntiä. Niiden ei pitäisi Emännän mielestä korvata sitä yhteisöllistä ja henkistä/hengellistä tukea, jonka ihminen tarvitsee itseohjautuvaksi kasvamiseen. Hetkittäin Emännän sielua vaivaa tämä karmea epäillys meidän muokkaamisesta lääkkein kiltteiksi kuluttajiksi ja ahkeriksi työntekijöitä. Yritetäänkö meitä tabletein sopeuttaa materialistiseen ekologisesti kestämättömään elämäntapaan? Ei, eihän se näin voi olla, eihän?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s