Kohti integratiivista ja esteettistä lääketiedettä nr. 9

Syömishäiriöiden on huomattu olevan huomattavasti tavallisimpia länsimaisessa kulttuureissa kuin muissa kulttuureissa. Tämä ei tietenkään ole mitenkään kummallista, päinvastoin, Emännän mielestä tämä on itsestään selvää. Erään tutkimuksen mukaan kun kulttuuri länsimaistuu, ja alhaisesta elintasosta tulevat naiset alkavat saavuttaa ”tasa-arvoa”, niin samalla myös syömishäiriöt, erityisesti anoreksia lisääntyvät. Tasa-arvon Emäntä pistää siksi lainausmerkkeihin, että hänen mielestään tämä länsimainen tasa-arvo käsitys on rakentunut materialistiselle, feministit sanoisivat että vieläpä patriarkaalisille, arvoille. Aito tasa-arvo kun lähtee liikkeelle siitä liikkeelle, että annetaan arvo myös naisellisille hoivan ja välittämisen arvoille. Näitä ei mitata määrällisillä tehokkuusmittareilla vaan laadullisilla mittareilla.

”Tasa-arvoiseksi” tuleminen kulttuurissamme merkitsee siis sitä, että ihminen imee itseensä materialistisen maailmankatsomuksen, hän muuttuu kuluttajaksi ja hän alkaa esineelistämään kaiken ympärillänsä materialistisen oman henkilökohtaisen hyödyn välineeksi. Tämän esineellistyksen kohteeksi joutuu myös naisen oma keho. Tutkija Walter-Vanderdyckenin mukaan sairaloiselle hoikkuusihanteelle rakentuva kulttuurimme olisi asetettava selkeään oikeaan suhteeseen kulutukselle rakentuvan länsimaisen kulttuurimme kanssa (Sociocultural fight against the fattness – Implications for Eating Disorders and Obesity).

On tietenkin hienoa, että lääketiede kehittyy, ja pystymme hoitamaan sairauksia, joita ei ennen ole pystytty hoitamaan. Kuinka moni tulee ajatelleeksi, kuinka sairautta tuottavaa tämä nykyinen teknistynyt materialistinen luonnosta vieraantunut elämäntapamme on? Onko meidän tällaisessa tilanteessa syytä iloita ”lääketieteemme edistyksen voittokulusta” ? Siirtolan Emännän iloa laimentaa suuresti se, että monien sairauksien esiintyminen on teknistyneen stressaavan elämäntapamme seurauksena samanaikaisesti räjähdysmäisesti lisääntynyt.

Ottakaamme vaikkapa esimerkiksi rintasyöpä. Tilastojen mukaan esimerkiksi Britanniassa rintasyövän esiintyminen on lisääntynyt kolmessakymmenessä vuodessa selvästi yli puolella. Esiintyvyys oli v. 1979 syöpätapauksia 75/100 000 henkilö, ja vuonna 2008 124/100 000 henkilöä. Lisäys on huima. Voimmeko siis vilpittömin mielin iloita sairauden hoidon riemuvoittokulusta (kuolleisuus vähentynyt neljänneksen), kun samanaikaisesti elämäntapamme seurauksena esiintyvyys ja hoitojen kokonaiskustannukset ovat lisääntyneet huimasti? Osa taloudellisesta kasvusta johtuu siis tästä, että pyöritämme koko ajan suurempaa ihmiskärsimykselle rakentuvaa oravanpyörää. Sytostaatteja, lääkkeitä ja lääketieteellistä tekniikkaa tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän. Kuinkahan monta prosenttia mahahaavoista, korkeista verenpaineista, sydänongelmista, syövistä, depressiosta jne. mahtaa olla seurasta teknisestä statusstressille rakentuvasta elämästämme? Toki, kun jatkamme samaan tapaan, saamme nauttia tulevaisuudessakin yhä suuremman rahan pyöristyksestä terveydenhuollossa. Töitä ja potilaita riittää alalla yhä enemmän niin kauan kun emme kyseenalaista sairautta tuottavaa elämäntapaamme.

Siirtolan Emäntä miettii, että pitäisikö meidän löytää nyt jokin täysin uusi poliittinen ideologia, jota lähdemme ”lanseeraamaan”? Tämän päivän politiikka tuntuu hänen mielestään pelkästään vanhentuneelta materialistiselta teatterilta. Emäntä ei tunne vetoa yhteenkään puolueeseen. Emäntä uskoo, että muutos lähtee tällä kertaa liikkeelle kaikista sivistyneistä kansalaista, emännistä, isännistä, puusepistä, bussikuskeista, opettajista, lääkäreistä, insinööreistä, ekonomeista jne., jotka ymmärtävät elämäntapamme nurinkurisuuden. Ei tarvitse omata suuria älynlahjoja tajutakseen, että aineelliselle kulttuurille ja arvoille rakentuvalla elämäntavallamme ei ole pitkällä tähtäimellä minkäänlaista tulevaisuutta. Me vahingoitamme nykyisellä elämäntavallamme itseämme sekä luontoa.

Ehkä muutos kulttuurissamme lähtee luultavasti liikkeelle siitä, että ihmiset yhdessä päättävät lähteä elämään kohtuullisempaa elämää. Hän uskoo, että yhä useampi haluaa elämäänsä enemmän elämänlaatua, enemmän vapaa-aikaa, parempaa oman itsen toteuttamismahdollisuuksia sekä vähempää kuluttamista ja pienempää ekologista selkäreppua. Kuka ei haluaisi säästää elinkelpoista ja monimuotoista maapalloa lapsilleen? Suurin poliittinen vaikutus voi olla omilla elämäntapa- ja kulutusvalinnoilla. Yritämme muuttaa omia kulutusvalintoja ja elämäntapoja sellaisiksi, että olemme yhä vähemmän osallisia sairalloisessa elämäntavassa, jossa tuhoamme luontoa ja omaa ihmisluontoamme.

Emäntä on huomannut ilokseen ympärillä taloustieteilijöitä, jotka osoittavat kiinnostusta vähäosaisia ja luontoa kohtaan. Monet liike-elämän merkkihenkilöt ja yritykset tekevät hyväntekeväisyyttä ja ottaa huomioon entistä enemmän ympäristöarvoja. Tarvitsemme ekologian huomioivia, kohtuullisuudelle ja sosiaaliselle vastuullisuudelle rakentuvia yrityksiä, jotka eivät yritä ensisijaisesti vain maksimoida voittojaan ja luoda uusia luontoa kuormittavia tarpeita, vaan yrittävät myös maksimoida työntekijöittensä ja asiakkaittensa elämänlaatua.

Emäntä on myös ilolla kiinnittänyt huomiota siihen, että länsimaissa lääkärit ovat alkaneet entistä avoimemmin tajuamaan monien ongelmiemme moninäkökulmaisen kulttuurisen luonteen. Hyvänä suomalaisena esimerkkinä voisi tästä olla vaikkapa Voimalassa haastateltu kipulääkäri Pirjo Lindfors. Olemme palaamassa aikaan, jossa lääkäri alkaa jälleen ymmärtää kärsimyksen luonteen. Kärsimystä kun ei hoideta pelkästään lääkkeillä, vaan siihen tarvitaan myös toisen ihmisen kohtaamista ja merkitysten vaihtoa. Olemme samalla siirtymässä ehkä vihdoin aitoon potilaskeskeiseen aikaan, jossa potilas itse on paras itsensä asiantuntija. Toivon mukaan on nousemassa uusi lääkärisukupolvi, joka ymmärtää, että kärsimyksen lieventymisessä onnistuneessa lääkäri-potilas vuorovaikutussuhteella on valtavan suuri merkitys. Etenkin kroonisissa taudeissa lääkärin terapeuttisen parantajan rooli korostuu.

Lääketieteellinen kulttuuri voi ikään kuin astua yhden askeleen taaksepäin, ja lääkäristä tulee jälleen ”parantajalääkäri”, joka hyödyntää lääketieteellistä tietoa ja samalla yhdistää kliiniseen työhönsä terapeuttisia kokemuksellisia taitoja sekä omaa persoonaansa. Tällainenhan hyvä lääkäri on kai aina ollutkin, mutta viime vuosikymmenenä on biolääketieteellinen asiantuntijuus ylikorostunut. Paras lääkäri on Emännän mielestä sekä potilaansa lääketieteellinen asiantuntija että dialogikumppani, ihmisenviranhoitaja. Ehkä Hippokrates oli oikeassa, kun hän joskus lausahti, että lääkärin on tärkeämpää tietää minkälaisella ihmisellä on sairaus kuin tietää mikä sairaus on milläkin ihmisellä. Luulen, että sekä lääkärin että potilaan elämänlaatu paranevat huimasti, kun heille jälleen annetaan tilaisuus mahdollisuus kohdata toisensa ja kuunnella toinen toisiaan. Tällaisella työskentelytavalla on valtava merkitys myös lääkärin omaan hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Huomasitteko muuten uutisissa, kun YLE:n kirjeenvaihtajamme kertoi, mistä Japanin tsunamialueella monet ihmiset unelmoivat. Moni heistä oli sanonut, että parasta mitä heidän elämässään voisi sillä hetkellä tapahtua olisi se, että he saisivat takaisin pienen arkisen yksinkertaisen elämänsä. On kummallista, että moni meistä tarvitsee shokkihoitoa, ennen kuin tajuaa, mikä elämässä on tärkeää. Jos ollaan rehellisiä, näin kävi Emännällekin. Vasta syöpäkokemuksensa jälkeen hän alkoi nähdä arkisten pienten asioiden kauneuden. Hän löysi jälleen ne samat silmät, jotka hänellä oli ollut päässään lapsena. Sen jälkeen elämästä onkin tullut huomattavan paljon mukavampaa. Hänen ei tarvitse enää matkustella ympäri maailmaa, ei tarvitse kerätä itselleen statussymboleja, ei tarvitse kerjätä hyväksyntää eikä asemaa hierarkiassa. Sitä saa olla ihan oma vajaavainen hävytön itseytensä ja sitä voi toteuttaa omaa luovuuttaan omassa aineellisesti suhteellisen vaatimattomissa, mutta elämänlaadullisesti hulppeissa elämänpuitteissa. Tällä hetkellä maksamme Emännän mielestä aivan liian kallista hintaa hyvinvoinnistamme inhimillisenä kärsimyksenä ja luonnon pahoinvointina. Vähemmän voi olla tulevaisuudessa enemmän.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s