Kuka on naulattu ristiin Golgatalla?

Kuka on ristiinnaulittuna Golgatalla? Jospa siinä roikkuu kärsivänä ja verisenä mies, jonka haluamme nähdä. Minkälaisen miehen Siirtolan Emännän tahto ristille luo?

Emäntä tahtoo nähdä ristiinnaulittuna rakkauden täyttämän Jumalihmisen, joka on uhrannut itsensä yhteisen suuremman hyvän eteen. Hän haluaa nähdä androgyynin, rauhaa tavoitelleen anteeksiantavan Kristuksen, joka saavutti elämässään korkeimman ja puhtaimman, epäitsekkään, tietoisuuden tilan.

Emäntä on sitä mieltä, että Jeesus oli kummallinen, tavallisuudesta poikkeava ihminen, pystyessään täydellisesti astumaan oman egonsa ulkopuolelle jo varhaisessa elämänsä vaiheessa. Ehkä juuri siksi Hän oli ainutkertainen Jumalihminen, joka on toiminut nyt kaksituhatta vuotta miljoonien ihmisten omien sisäisten kamppailujen esimerkkinä ja kärsimyksestä nousevan uuden tietoisuuden symbolina.

Tällaisia pyhiä miehiä on harvassa, pohtii Siirtolan Emäntä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuulee tietoisuudestaan äänen ”Niin kuin olet jo aavistanut, en ole ainut!”. Ääni kuuluu mieleen piirtyvältä epäselvärajaiseksi, kuultavalta ja hauraalta hahmolta. ”Buddha, Mohammed ja jotkut harvat muut ihmiset ovat kyenneet saavuttamaan samaan”, jatkaa Emännän sisäisen valtakunnan Jeesus.

Kun Emäntä oikein pinnistelee ja ponnistelee, muuttuu Kristuksen kuva yhä todellisemmaksi ja todellisemmaksi. Pyhä mies lausuu hiljaa, mutta selvästi: ”En ole missään tekemisessä kristinuskon kanssa, joka erottaa ihmisiä ja kulttuureita toinen toisistaan. Luuletko, Kati, että olen luonut tällaisen kristinuskon? En halua ola keppihevosina uskonnoille, joita käytetään alistamisen välineenä. Vuosisatoja kristinuskoa on käytetty lyömäaseena naisia, vähemmistöjä ja muiden uskontojen tai yhteisöjen jäseniä kohtaan.”

”Miksi sitten elit?”, kysyy Emäntä suoraan Kristukselta. ”Kyllä sinä sen jo tiedät. Elin ja kuolin siksi, että kuljettaisimme eteenpäin rakkauden ja välittämisen viestiä, jotta yhdistäisimme eri taustaisia ihmisiä ja luontokappaleita toinen toisiinsa ”

Siirtolan Emäntä katselee varovaisen uteliaasti yhä selvemmiksi muodoiksi piirtyviä Kristuksen levollisia, rauhallisia ja viisaita kasvoja. Emännän käsi tavoittelee miestä, mutta Jeesus väistää. Kyyneleet pyrkivät Emännän silmiin. ”Voi, miksi et anna minun koskettaa sinua? ”, suree Emäntä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Emäntä tajuaa, että hän ei voi koskaan koskettaa Pyhyyttä, mutta Pyhyys voi sen sijaan yllättäen koskettaa häntä. Joskus tällaiset ”lectio divene” -tyyppiset keskustelut saattavat johtaa Pyhän yllättävään kosketukseen. Yksin, yksin olet ihminen, vaan joskus odottamatta voit tuntea jumalallisen käden kosketuksen. Sen voi tuoda tullessaan erilaiset arkiset ja vähimmän arkiset keskustelut luonnon, toisten ihmisten tai sisäisen maailman edustajien kanssa. Niinä mystisinä hetkinä olet osa kaikkeutta.

Emäntä ja Kristus jakavat pienen miellyttävän dialogisen hetken keskenään. He keskustelevat monista kysymyksistä maan ja taivaan alla. He jutustelevat arkisista asioista: Perussuomalaisista, vaaleista, mämmistä, susien jäljistä ja vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyöstä kun tulee puhe, Emäntä kertoo oppineensa, että vapaaehtoistyö voi tuottaa hedonistista altruistista mielihyvää. Kristus vahvistaa, että ihminen voi vähentää omia tarpeitaan ja hän voi siirtyä tilaan, jossa antaminen on tärkeämpää kuin ottaminen. ”Vain siten voit saavuttaa mielenrauhan tässä ja ikuisuudessa,” opastaa Kristukseni.

Keskustelu jatkaa monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kristus huomauttaa muun muassa seuraavaa: ”Myönteinen muutos on meneillään luterilaisenn kirkon sisällä. Huomasitko, Kati, arkkipiispan kannanoton tänään YLEssä. Hän sanoo haastattelussa seuraava:…´Kun me sanotaan isä meidän, niin me ei ajatella, että isä meidän suomalaisten, tai isä meidän luterilaisten. Ei edes, isä meidän kristittyjen. Vaan isä meidän kaikkien ihmisten ja se on semmoinen perustava lähtökohta, jolla ihmiseen tulee suhtautua.´ Ehkä minäkin voin jonakin päivänä tuntea itseni jälleen kristityksi!”

”Kyllä huomasin arkkipiispan haastattelun! Olen oivaltanut, että tämä ”Isä meidän” on juuri rakkaus. Arkkipiispamme tapaisten suurisydämisten ihmisten takia kuulun vielä kirkkoon. Minulla olisi vielä yksi kysymys, joka liittyy ekologiaan. Miksi annoit meille luonnon hallittavaksi. Tämä materialistinen elämäntapa voi johtaa meidät hirveään tuhoon!”, Emäntä hihkaisee jo hieman kiihtyneenä. ”Kati, sinulla on vielä paljon oppimista. Ehkä eniten voisit karsia tuota julistamistasi ja paatoksellisuuttasi. Saatat ärsyttää sillä monia ihmisiä. Sitäpaitsi ekologisessa elämäntavassasi on paljon parantamisen varaa, etkä ole paheistasi, kuten ahneudestasi vapaa. Muista, että Jumala ei antanut luontoa ihmiskunnalle pelkästään hallittavaksi vaan myös varjeltavaksi”, sanoo Kristus, ja jatkaa ”…kun ihminen toteuttaa aitoa itseyttään, ei hän tuhoa elämäntavallaan luonnon monimuotoisuutta, sillä luonto on osa meitä kaikkia. Tämän päivän ihminen on luonnon alistamisessaan ja hyödyntämisessään itsetuhoisa. ”

Emäntä tajuaa, että hänen sisäisen maailman Kristukselta katosi lopullisesti Golgatalla huoli omasta itsestänsä. Jumalan poika uhrasi elämänsä aikana kaikki omat henkilökohtaiset tarpeensa meidän muiden ihmisten elämän takia. Antaessaan kaiken, Kristus ei kuitenkaan menettänyt mitään, vaan hän sai lahjaksi kaiken. Hän saavutti symbolisella pääomalla kärsimyksen kautta täydellisen paratiisitilan.

Kun Emäntä tarkkailee levollista Kristuksen hahmoa sisäisessä maailmassaan, hän kuulee miehen kuiskaavan vielä jotain. Pyhän miehen rauhallinen, yhä hiljaisemmaksi kaikkoava ääni muistuttaa Emäntää, että ainut tie ikuiseen elämään, on irtaantuminen omaa etua etsivästä egosta. Ihminen ei ole Kristuksen mukaan perusluonteeltaan itsekäs. Ihmisen perusluonto on rakkaudellinen, ja se ilmenee toisista ja luonnosta välittämisenä. Tämä nykyinen itsekkyys on vain uskomus, jonka kuluttamiselle rakentuva kulttuurimme on sisällämme iskostanut, jotta hukuttaisimme aidot tarpeemme ulkoisiin aineellisiin symboleihin.

”Pidä oma ristisi tukevasti olkapäälläsi, ja seuraa minua,” sanoo ääni yhä kauempaa. Olen antanut itseni ristillä, sen vuoksi, ettei kenenkään tarvitsisi rusentua oman ristinsä alle saatikka itse naulata itseään omaan ristiinsä,” sanoo Emännän Kristus.

Kristus huiskauttaa kättään hymyillen hyvästiksi ja hän astuu kultaisesta portista sisään Taivaaseen. Siirtolan Emäntä iloitsee suunnattomasti näistä yhteisistä keskusteluhetkistä. Ovat ne totta tai suurta illuusiota, sisäisistä keskusteluista hän on löytänyt kadoksissa olleen toivon elämäänsä. Yllättäen ovi vielä raotetaan ja Jeesus huutaa: ”Kati hei, yksi asia vielä! Opettele pitkäjännitteisemmäksi. Innoissasi julkaiset näitä blogejasi sellaisina luonnoksina, jotka sisältävät vielä aivan liian paljon kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Lue ennen julkaisua teksti vielä muutaman kerran ääneen läpi. Se auttaa! ” Kristus iskee silmää, ja taivaanportti kalahtaa uudelleen kiinni. Mutta ei lopullisesti, sen Emäntä tietää.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Kuka on naulattu ristiin Golgatalla?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s