Siirtolan Emäntä – Perussuomalainen Kuhmosta?

Elämme kummallisia aikoja. Siirtolan Emännästä tuntuu siltä, että yhä useampi pieni ihminen on vieraantunut nykyisestä yhteiskunnallisesta järjestelmästä. Siihen kai tämä perussuomalaisten suosio perustuu? Ihmiset haluaisivat kiinnittyä johonkin varmaan ja turvalliseen menneeseen aikaan, missä asiat olivat yksikertaisia, turvallisen yksiselitteisiä.

Emäntä epäilee, että tavallinen kansalainen tuntee itsensä turvattomaksi tässä monikulttuurisessa ja -arvoisessa, pirstoutuneessa, traumatisoivassa maailmassa. Vanhat ideologiset totuudet kerta toisensa jälkeen osoittautuvat toimiviksi teorioissa kirjoissa, mutta käytännön elämässä toimimattomiksi. Ehkä siksi perussuomalainen halua paeta mielikuvaan vanhasta, turvallisesta, kotoisasta Suomesta, jossa asiat olivat vielä hyvin. Silloin kauan sitten, mies oli vielä mies, akka akka, ryssä ryssä, homo homo ja neekeri neekeri. Emäntä tietää, että perussuomalaisia on ideologialtaan kirjava sekähedelmäsoppa, joten heitä on vaikea tietysti lokeroida yhteen lokeroon. Ehkä juuri se kertoo tarinaansa nykyisestä pirstoutuneesta todellisuuskuvastamme.

Siirtolan Emäntä on joistakin asioista samaa mieltä Timo Soinin kanssa. Hän nimittäin uskoo, että on suuri riski nykyisen EU-järjestämämme romahtamiseen Sen instituutiot kun edustavat vanhaa hierarkkista savupiippukulttuuria ja sen yhdelle totuudelle rakentuvaa materialistista maailmankatsomusta.

Kulttuurimme luoma vauraus sekä tieteellistekninen kehitys instituutioineen eivät sinänsä ole tietenkään vain huono asia. Aineellinen perusturva kun luo pohjaa ihmisen turvallisuuden tunteelle. Se mikä on ongelmallisesta länsimaisessa elämäntavassamme on se, että olemme ajat sitten ruvenneet elämään muitten kustannuksella, köyhän ihmisen ja lastemme kustannuksella. Rakennamme onnemme vain fyysisen todellisuuden varaan. Samalla olemme mitätöineet henkisyyttä ja muita kulttuureita luulemalla olevamme tieteellisteknisen kehityksemme kanssa jotenkin erinomaisempia ihmisiä.

Siirtolan Emäntä on tuntenut luissaan jo pitkään, ettei materialistinen hyvinvointi ja tieteellistekninen kehityksemme ei ole tehnyt meistä onnellisia kansalaisia. Ihminen länsimaissa, kaiken aineellisen hyvinvoinnin keskellä, voi huonosti. Mitä enemmän olemme tuottaneet terveyspalveluita, sitä enemmän on syntynyt koko ajan lisää niiden käyttäjiä. Emäntä uskoo, että se johtuu hyvinvointimme kiinnittämisestä liikaa ulkoisiin materialistisiin vauraussymboleihin ja olemme irrottaneet itsemme arkisesta ”tässä ja nyt” elämästä. Sairastumme itse rakentamassamme oravanpyörässä fyysisiin ja psyykkisiin stressisairauksiin. Olemme vieraantunut itsestämme ja elämästämme. Tietokoneet ja kännykät ym. vempaimet ovat opettaneet meitä entistä tehokkaammin kiinnittämään huomiomme johonkin muuhun kuin tähän hetkeen. Emme ole läsnä olevia omassa elämässämme.

Ihmiset sitkuttelevat jossain tulevaisuudessa, vatkuttelevat onnetonta menneisyyttään tai ovat ihan vain teknisten laitteittensa avulla irrallaan nykytodellisuudesta, peleissä ja erilaisissa virtuaalisissa todellisuuksissa. Olemme unohtaneet, että henkinen kasvumme, taitomme elää läsnäolevaa arkea, luo aineettomasta hyvinvoinnista vähemmän riippuvaista hyvinvointia. Meistä on tullut sokeita arjen kauneudelle.

Siitä mistä Emäntä on täysin eri mieltä Soinin kanssa, on se, että maailmanlaajuinen elämäntapakriisimme olisi syy käpertyä sisäänpäin, erota järjestelmästä ja palata vanhaan perussuomalaiseen turvalliseen ja nostalgiseen menneisyyteen, jossa ei tarvinnut pelätä muukalaisia. Emäntä kun uskoo, että meidän kaikkien eurooppalaisten ja maailmankylän kansalaisten kohtalo on erottamattomasti kudottu toinen toisiinsa. Emännän mielestä on siis sekä moraalisesti että käytännöllisesti katsottuna huono ja lyhytnäköinen ajatus sulkea itsensä muun maailman ulkopuolelle. Emme voi palata vanhaan, vaikkakin voimme arvostaa globaalin kulttuurin lisäksi myös lokaalista kulttuuria.

Perussuomalaiset ovat selkeästi oivaltaneet Emännän mielestä kuitenkin jotain tärkeää: Vanhat ideologiat eivät enää vastaa pirstoutunutta todellisuutta. Elämme nyt kenties suurta globaalia kulttuurin muutoksen aikaa. Jotkut puhuvat horisontaalisesta vallankumouksesta. Ruohonjuuritasolla tapahtuu myönteistä yhteiskunnallista muutosta, jossa tavalliset ihmiset ympäri maailmaa alkavat ymmärtämään, että suurin poliittinen teko on on tavallisen kansalaisen oma eettinen ja ekologinen elämäntapavalinta. Transmodernismi versoaa yhteisestä ekologisesta ja eettisestä päämäärästä.

Suomalaiset, muiden maailmankansalaisten mukana, ovat kadottamassa uskoamme tieteellisiin ja valtiollisiin auktoriteettein, joiden arvo on viime vuosikymmeninä kärsinyt inflaation. Jotkut pakenevat nationalismiin, mikä on erittäin huolestuttava asia. Toiset ovat alkaneet uskomaan, enemmän kuin lääkäriin tai ministeriin, omaan tietoisuuteensa ja sen tuottamaan omakohtaiseen henkilökohtaiseen viisauteen. Ehkä olemme löytämässä kollektiivisesti itseohjautuvuutemme?

Kun etsimme omaa onneamme, meidän on katsottava samalla muukalaista silmästä silmään ja annettava hänen sielunsa koskettaa sieluamme. Keltainen, musta, valkoinen, muslimi, buddhalainen, ateisti, kristitty, kaikki me olemme samanlaisia ihmisiä. Kaikki me etsimme onnea pieneen elämäämme, ja välttelemme kärsimystä. Meidän on ymmärrettävä, että tämä, monien vieroksuma muukalainen maassamme, on aivan samanlainen pieni kärsivä ihminen kuin Timo Soini tai Siirtolan Emäntä. Hänellä on omat ongelmansa, suuremmat tai pienemmät, hänellä on omat vikansa ja puittensa, jotka eivät ole jotakin meidän puutteistamme poikkeavaa ja erillistä.

Pitkällä tähtäimellä muukalaisen onni ja meidän onnemme ovat toisistansa riippuvaisia. Kun uskallamme koskettaa sielullamme omaa ja toisen ihmisen kärsimystä, huomaamme, että emme ole toisistamme erillisiä ihmisiä vaan olemme kaikki samaa maailmanlaajuista yhteisöä. Meidän ei tarvita siirtää negatiivisia tunteitamme muukalaiseen.

Käytännössä Siirtolan Emäntä uskoo, että tulevaisuudessa aineellista vaurauttamme tullaan tasaamaan niille, joilta sitä puuttuu. Ainakin näin tapahtuu, jos haluamme minimoida väkivaltaiset yhteydenotot. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus kun tuottaa väkivaltaa. Aineellisen kasvun rajat on jo ajat sitten ylitetty. Sen ymmärtämiseksi ei tarvitsi tiedettä, vaan sen sanoo ihan Emännän maalaisjärki. Emme ole kuunnelleet vanhaa viisautta, että kannattaisi panna aina sukanvarteen jotakin säästöön. Sen sijaan kansakuntamme, muiden länsimaisten kansakuntien joukossa, on elänyt ”hulivilipojan” elämää. Martat kautta aikojen ovat osanneet hyödyntää kaiken: lumpuista on tehty mattoja, tähteistä ruokia, kahvipaketeista laukkuja. On suurta epärealismia kuvitella että aineellisen hyvinvointimme kasvu jatkuu niin kuin ennenkin. Joudumme opettelemaan marttojen taitoja – elämää kohtuullisemmin ja kierrättämällä kaiken.

Olemme Siirtolan Emännän mielestä tuomitut kärsimykseen, mikäli takerrumme kiinni aineellisiin hyvinvoinnin symboleihimme. Meillä suomalaisilla, etenkin vaurailla suomalaisilla, joita sekä Siirtolan Emäntä ja Timo Soini molemmat edustavat, on varaa, mistä jakaa Suomen ja muiden maiden köyhille. Mikä parasta, pitkällä tähtäimellä tämä ei kuitenkaan vähennä onnemme määrää, koska voimme samanaikaisesti rakentaa hyvinvointimme rikkaammalle henkiselle elämälle, sen aineettomille aarteille.

Suurin tämän päivän länsimaisen ihmisen ongelmista on Emännän mielestä se, että liian moni ihminen samaistaa hyvinvointinsa pelkästään materiaan, elämän fyysisiin puitteisiin. Lisäksi pelkäämme muukalaisia. Ruokimme nationalistisia tunteitamme erilaisilla urheilukilpailulla, jotka voivat olla parhaimmillaan rajoja rikkovaa tervettä leikkiä. Urheilu voi yhdistää kansakuntia, mutta se voi myös jakaa kansakuntia. Rahalla, voiton tahdollamme, ja naama rypyssä käydyllä kilpailuhengellämme olemme tehneet tästäkin leikistä liian vakavaa.

Tästä kehityksestä ei pidä Siirtolan Emännän mielestä tietenkään syyttää perussuomalaista, vaan itse olemme luoneet länsimaissa järjestelmän, jossa onnellisuus samaistetaan pelkästään materialistiseen hyvinvointiin ja kilpailuun. Meille on opetettu asenne: Ihminen on perusluonteeltaan kilpaileva, ja vain omaa henkilökohtaista etua etsivä. Mitä kylvät sitä niität. Jo koulunpenkillä meitä aivopestään ajatukseen, että ihminen pitää saada nopeasti mukaan työelämään pyörittämään aineellisen kasvun pyöriä. Työn teko sinänsä on hyvä asia, mutta ehkä olisi hyvä muistaa, että työnteko voi tuottaa muutakin arvoa kuin vain rahaa. Aika, erityisesti läsnäolon aika, energia, ennen kaikkea rakkaus ovat arvoja, joita voimme työssämme tavoitella. Tapa, jolla olemme suhteessa työhömme, voi olla elämää rikastuttava, olemme sitten rekkakuskeja tai lääkäreitä.

Ei, Siirtolan Emäntä ei ole perussuomalainen Kuhmosta. Hän on paikallisten ihmisten tarinoiden keskellä viihtyvä maailmankylän kansalainen Kuhmon perukasta, Kuumusta. Niin kauan kun perussuomalaiset antavat tilaa nationalistisille, rasistisille, homofobisille ja sovinistisille ajatuksille, hän ei ole perussuomalainen. Hän on mielummin maailmaa syleilevä kukkahattupäinen Emäntä, joka uskoo paikallisen ja globaalin kulttuurin väliseen avoimeen, toisiaan rikastuttavaan, yhteistyöhön.

Totta puhuen, Siirtolan Emäntä ei ole tiennyt enää pitkään aikaan, ketä hän äänestäisi. Ei ole olemassa nimittäin poliittista ideologiaa, joka hänen näkemystään edustaisi. Siksi hänen tärkein poliittinen tekonsa on hänen oma elämäntapavalintansa, josta siitäkin löytyy vielä paljon kehittämistä ja parantamisen varaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s