Tarinaa Kuumusta, Kuhmosta ja kuhmuista – Kuumun kyläjuhlat 9.7.2011

Vaikk’ onkin korpi aivan hiljaa
on se täynnä elämää
taas telkkä lentää järven pintaa
pöllö oksallensa jää.
Ja metsäpeura pellon laitaa
kulkee ylväin askelin
se kaikki on kuin suurta taikaa
olen hiljaa itsekin.

Tule kanssani Kuumuun
suo oottaa villi eräämaa
lähde rakkaani Kuumuun
sen luonto meille kukoistaa.
Tule kanssani Kuumuun
siellä paikka kaunein on
Lähde rakkaani Kuumuun
näet elokuisen kuutamon.

Näin kuvaa Jorma Rosendahl Kangasalta muutamalla sanalla ja musiikilla ytimekkäästi saman tunteen, mitä Siirtolan Emäntä on yrittänyt monissa blogeissaan epätoivoisesti kuvata.

Eilen meillä oli vihdoin, talvesta sakka suunniteltu, kylätoimikuntamme järjestämä, Kuumun kyläjuhla. Vieraskirjaan kirjaantui pitkälle toista sataa kävijää. Rosendahlit olivat eräät monista tapahtumaan osallistujista. Pariskunta majailee talvisin Tampereella. Aikoinaan he olivat hurahtaneet Lappiin. Kaveripariskunnan kanssa Rosendahlit ajattelivat, että olisipa mukava saada jokin pysähtymispaikka matkan varrelta. Niinpä he päättivät ostaa Juusola nimisen tilan, aivan Kuumun kylän keskustan tuntumasta. Eikä kuulemma ole enää sen jälkeen enää tarvinnut reissata Lappiin.

Paikalla oli myös Kuumun juurille kasvanut kirjailija Unto Heikura. Heikura tunnetaan paikallisesti ja myös muualla Suomessa romaaneistaan sekä näytelmäkäsikirjoituksistaan, jotka kuvaavat universaalisesti paikallista elämää menneinä vuosina. Heikura kuulemma syntyä tipahti äitinsä vatsasta navetan lattialle, jolloin hän sai otsaansa ensimmäisen kuhmun. Tämän jälkeen hän jaksotti kirjoittaessaan lapsuuden ja nuoruutensa elämää päähän saaduilla kuhmuillansa. Nykyisen lähimmän naapuritalomme isännällä oli kuulemma ansio olla yhden kuhmun aiheuttaja.

Luonto ja tapahtuma itsessään oli niin väkevä ja tunneta täynnä, joten Unto päätti pitää lyhyemmän version puheestaan (”No enpä oesi kyllä tuntenu, jos et oesi sanonu kuka out!”). Emäntä sai kunnian jututtaa onneksi Untoa hieman kahden kesken. Emäntää kun kiinnosti kovasti miten Unto luo tarinansa. Hänen kirjoitusprosessi olikin aika lailla samantapainen kuin Emännän oma sisäinen prosessi. Unto kertoi usein päättävän, mihin tarina kulloinkin johtaa, mutta se kuinka tähän päästään, on kuitenkin täysin luova prosessi. Unto visualisoi kirjoittamisensa shakinpeluuksi. Osan näytelmän henkilöistä Emäntä ymmärsi olevan Heikuran alterminuuksia. Etenkin näytelmiä kirjoittaessaan ja ohjauksessa mukana ollessaan Heikura samaistuu ja kokee elävästi roolihahmojensa sisäisen todellisuuden.

Emännällähän omat sisäisten ristiriitojen tuottamien altertiloilojen päämääränä oli oppia tuntemaan toinen toisensa ja näin muodostaa edes jotakuinkin sopuisa joukko. Hän visualisoi kirjoittamisensa tanssiksi, jossa saavutetaan yhteinen rytmi. Eheyttävässä prosessissa päämäärä on siis toinen kuin luovassa kirjoittamisessa, jossa hyvä tarina on kaiken keskiössä.

Ei muuten Kuumun kyläjuhlien vierailijoiden luovuus tähän loppunut. Kylätoimikunnan puheenjohtaja Asko Kinnunen siskon poikansa kanssa ja liperiläisen ystävänsä kanssa, esittivät elävää musiikkia suoraan aitan terassilta. Kinnusten suku kunnostautui muutenkin musiikin puolella. Ritva ja Kaarina vetivät karaokea tyylillä, josta näki, että perintönä hekin olivat saaneet rytmit ja sävelet vereensä. Kuumun Saha Oy:n toimitusjohtaja – tai rennommin Kinnu-Pekka – möreällä karhun äänellänsä hellyytti, vaikka aurinkolasit hieman sekoittivat sanoja. Ne kun kuulemma estivät näkemästä, mitä hän lauloi!

Kuumussa virtaa näköjään muillakin kuin Emännällä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s