Kuumun kuningatar pohtii, onko syntistä olla rikas?

Eilen päivällä, kun Siirtolan Emäntä paistoi kesäkurpitsapiirakkaa (pääsi hiukan palamaan pinnalta) ja teki tattikastiketta, hän mietti samalla erästä syvällistä kysymystä eli sitä onko synti olla rikas? Entä onko rikkaus lahja vai taakka? Tämä tuli hänelle mieleensä Hesarin jutusta Niklas Herlinistä, joka olisi näköjään valmis kiristämään rikkaitten verotusta. Tämä lämmitti kovasti Emännän sydäntä. On hienoa, etteivät kaikki rikkaat ole niin rakastuneita euroihinsa, etteivät he olisi valmiita antamaan omaa ylimääräistä kymmenystään kriisitilanteissa.

Onko synti olla rikas? Tämä on Emännän mielestä äärimmäisen vaikea kysymys. Siinä vaiheessa kun hän lisäsi vehnäjauhoja kastikkeeseen, pääsi hän ajatuksenjuoksussaan pisteeseen, jossa hän tajusi, ettei hän oikeastaan edes haluaisi olla rikas. Emäntä kantaisi nimittäin koko ajan syyllisyyttä siitä, etteivät ne rahat oikeastaan olisi hänen rahojaan, vaan ne ovat nyljetty köyhiltä. Sitä paitsi hänen ekologinen omatuntonsa ei antaisi hänelle lupaa hankkia esimerkiksi sähkösyöppöä kotielokuvateatteria tai lähteä joka talvi safarille. Emännän piirakka palaa tässä vaiheessa, kun hänen joku osansa naureskelee tälle tekopyhälle teeskentelylle ja hurskastelulle. Se nimittäin väittää, että globaalissa mittakaavassa Emäntä nimittäin on velkaisen kaksionsa ja kuhmolaisen metsätilansa kanssa jo äärimmäisen rikas. Hän kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen.

Mutta silti, onko ihan oikeasti synti olla rikas? Tekeekö raha ihmisen onnelliseksi? Eikö Leo Tostoi kokenut omaisuutensa vain rasitteksi? Hevoseton mies se onnellinen on? Kokeeko Niklas Herlin tai muut miljonäärit ikinä syyllisyyttä siitä, että he ovat rikkaita? Nukkuvatko kaikki miljonäärit onnellisena yöunensa ajatellen, ettei heidän omaisuutensa ole keneltäkään muulta pois?

Kun Emäntä katsoo Niklas Herlinin kuvaa ja keskittyy lukemaan hänen blogiaan, Emännälle tulee tunne, että Nikke saattaa olla ihan kunnollinen, hyvänsydäminen ja hyvää tahtova mies. Jos onkin niin, että ei ole välttämättä synti olla rikas, mutta ehkä ihmisen suhde rahaan voi olla joko terve tai sairas? Terve suhde rahaan on sellainen, että ihminen tajuaa, että se raha, joka hänelle on annettu, ei ole oikeasti hänen rahaansa. Se on annettu lainaksi vain hänelle, jotta hän käyttäisi sen viisaasti ja ihmiskunnan hyväksi lisäämään maailmassa olevaa viisautta, kauneutta ja rakkautta. Sairas suhde rahaan on puolestaan sellainen, jossa ihminen käyttää omaa omaisuuttaan oman egonsa jatkeen ja kaiken kukkuraksi tämä sairas tuhoaa ostokäyttäytymisellään hirveällä vauhdilla ympäristöään.

Emännän pikku pää ei ole muuten koskaan ymmärtänyt sitä logiikkaa, että oma rikastumisemme ei ole keneltäkään muulta pois. Voisiko joku selittää tämän yhtälön siten, että Emäntäkin ymmärtäisi. Sen jälkeen Emäntä saattaisi olla valmis hyppäämään takaisin oravanpyöräelämään. Emännän yhteenlaskun mukaan, se kun on pois sekä köyhiltä että tulevilta sukupolvilta. Ja se ahdistaa. Miksi Emäntä ei osaa laskea yhteen niin kuin tavalliset ihmiset?

On kymmeniä esimerkkejä viisaista miljonääreistä. 1800-luvulta tulee Emännän mielen omalaatuinen tanskalainen filosofi Sören Kierkegaard, joka kirjoitti, yleistä kummastusta niihin aikoihin herättänyttä, filosofiaansa, myyden muutaman kirjan elämänsä aikana. Hänen suurenmoinen filosofiansa olisi jäänyt varmaankin syntymättä ilman hänen miljoonaperintöänsä. Sittemmin hänet kun on tunnustettu sen vuosisadan yhdeksi suurimmista filosofeista. Voi tietenkin olla montaa mieltä siitä, rikastuttiko hänen filosofiansa maailmaa, mutta ainakaan hän ei pahasti tuhonnut luontoa kulutuskäyttäytymisellään. Joskus olemme muuten Isännän kanssa pohtineet, että alkoholisti, joka juo Kossupullon päivässä, elää huomattavasti ekologisempaa elämää yksiössään kuin meikäläiset. Onhan niitä tuoreempiakin esimerkkejä. Siis niistä hyvää tekevistä miljonääreistä. Mikäs se olikaan nimeltään se Microsoftin perustaja? Bill Gates? Hänhän on lahjoittanut miljardeja hyväntekeväisyyteen.

Gandhi oli köyhä ja hän teki paljon hyvää. Toisaalta miehestä kerrotaan vitsiä, jossa sanotaan maksaneen miljoonia Intian valtiolle ylläpitää hänen köyhyyttään. Köyhyys voi olla terveellistä tilapäisesti. Emäntä nimittäin on sitä mieltä, kaksi parasta asiaa, mitä hänen elämässään tapahtunut hänelle, ovat 1) vuosia kestänyt köyhyysjakso 90-luvun taitteessa laman aikana ja 2) syöpä. Hän muistaa loppuelämänsä ulosottomiehen ja sen häpeän, mitä hän tunsi, kun ei menestynyt aineellisesti siihen tapaan kuin muut. Se oli hyvin opettavaista aikaa. Emäntä selvisi sekä syövästä että köyhyydestä. Kaikki eivät selviä. Siksi Emäntä nykyään osaa nauttia terveenä olemisesta ja pienistä iloista, joita arki hänelle tuo.

Muutama viikko sitten saatiin muuten Kuumun maatilallemme, Siirtolaan, vesi päärakennuksen sisään. Kolme vuotta oltiin talvet kesät kantoveden varassa. Emäntä tuntee itsensä nyt pröystäileväksi Kuumun kuningattareksi, kun vesi tulee kraanasta keittiöön. Hmm… syntyikö tässä nyt uusi altertila Siirtolan Emännälle. Kuumun kuningatar?!?

Henkilökohtainen taloudellinen ahdiko teki sen, että Emäntä ei koskaan halua unohtaa sitä, että suuri osa maailman ihmisiä on köyhiä ja Suomessakin monet ihmiset ovat koko elämänsä taloudellisessa ahdingossa. Köyhyys on myrkkyä sielulle. Se synnyttää vihaa. Emäntä yrittää pitää loppuelämänsä mielessä, että sosiaalinen epätasa-arvo luo vihaa ja väkivaltaa, sekä se lisää kaikenkukkuraksi ihmisten sairastavuutta. Siksi hänen mielestään suurin teko, mitä hän ja muut ihmiset voivat tehdä omien ja kaikkien lasten paremman tulevaisuuden puolesta on se, että kaikin mahdollisin keinoin yritetään edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jonka suurin vihollinen on köyhyys ja tietty lisäksi myös tämä länsimainen tuhlaileva elämäntapa.

Emäntä ei usko siihen, että parempi maailma syntyy siten, että väkivaltaisesti sotien ja vallankumousten kautta yritetään tasata aineellista epätasa-arvoa. Ainakin Kuumun kuningatteren mielestä vihapuheet rikkaita ja hyväosaisia kohtaan, saatikka muita ryhmittymää kohtaan, ovat äärimmäisen vastenmielisiä. Emäntä muistuttaakin, että olisi hienoa, jos yhä useampi Herlin ja Kuumun kuningatar tajuaisi ihan itse, että omaisuuden jakaminen tuottaa enemmän henkilökohtaista onnea kuin sen kasaaminen. Täma olisi paras tapa osallistua degrowth liikkeeseen. Emäntä uskoo vapaa-ehtoiseen asenne muutokseen, valtion tasaustoimenpiteisiin ja sen lisäksi vielä porkkanamafiaan. Kuumun kuningatar hieman kyllä empii, haluaako hän todella lahjoittaa oman kuumulaisen kuningatarkuntansa muille. Tai edes osan siitä. Velkaisesta kaksiosta hän tiukan paikan tullen voisi kyllä luopua.

Emäntä uskoo myös ihmistietoisuuden evoluutioon. Kun ihminen pääse omassa tietoisuudessaan korkeille tasoille, oivaltaa hän tarvitsevansa vain perustarpeiden tyydytyksen onnelliseen elämään. Korkeilla tietoisuuden tasoilla ihminen kykenee suorittamaan oman päänsä sisämaisemissa ja lähiluonnossa suurenmoisia ekologisia seikkailumatkoja, jotka laajentavat ymmärrystä huomattavamman paljon enemmän kun päätön matkailu ympäri maailmaa. Emäntä on ollut huomaavinaan, että yhä useampi sivistynyt keskiluokkainen ihminen on kyennyt astumaan ulos materialistisen onnelan harhasta ja se on hyvä asia. Monen silmät ovat alkaneet nähdä arjen ja tavallisten, yksinkertaisten, ympärillään olevien kestävien asioiden kauneuden. Emäntä kun uskoo, että tämä onkin edellytys tulevien sukupolvien selviytytymiselle.

Tattikastikkeesta tuli oikein hyvää. Kuumun kuninkaalliset juhlivat pröystäilevästi ja söivät sitä oman pellon pottujen sekä suomussalmelaisen poron sisäfileen kanssa. Sivusilmällä kuningatar katsoi ihaillen hopeista uutta kiiltävää vesikraanaansa. Emäntä sen sijaan pohtii, mahdatko sinä hyväosainen Nikke, kärsiä koskaan samanlaisista omantunnon tuskista kuin pientalon emäntä täällä Siirtolan tilallansa?

Advertisements

13 kommenttia artikkeliin ”Kuumun kuningatar pohtii, onko syntistä olla rikas?

  1. Hieno pohdinta. Olen monessa kohtaa hyvin samaa mieltä.

    Sattumoisin olen asunut pari vuotta vuokralaisena talossa joka lukeutunee kaupungin arvostetuimpiin asuinpaikkoihin ja jossa suurin osa asukkaista omistavat kalliit asuntonsa. Missään en ole kokenut yhtä tylyä ja tiukkapipoista asennoitumista naapuriin. Johtuen ehkä siitä että olin vuokralainen enkä kuulunut omistajaluokkaan. Epäluuloisuutta, joka liikkeen kontrollointia ja pikkuasioihin puuttumista, ylikorostunutta pelkoa esim. siitä että ulko-ovi jää joltakulta auki ja talosta varastetaan kaikki mikä irti lähtee…huoh. Onneksi jäljellä on enää loppusiivouksen viimeistely tuossa ahdistavassa pelon talossa.

    Omaltakin kohdalta olen huomannut miten omaisuus lisää huolta. Sain viime kesänä isänperintöä, jonka ajattelin sijoittaa mummonmökin ostamiseen. Mummonmökkiä ei ole löytynyt eikä seurustelukumppanista sairautenmsa vuoksi taida edes olla yhdessä- ja maalla-asujaksi. Yksinkään en halua asua keskellä metsää, niin erakko en kuitenkaan ole. Joten perintörahaa on pikkuhiljaa kulunut aikuistuvien lasten, pienipalkkaisen itsen ja työttömän miesystävän tarpeisiin yllättävän suuri summa. Jokin osa minussa on sitä mieltä että hyvä että olen voinut auttaa näitä rakkaitani, hyvä että olemme selvinneet ilman kohtuuttomia vaikeuksia ja lainanottoa, jokin osa taas katkerasti suree hupenevaa säästötilin saldoa ja pelkää miten selviän tulevaisuudessa kun en ehkä kykenekään hankkimaan omaa asuntoa.
    Toinen tyttäristäni sanoi joskus kun tuskailin jotain vastaavaa : no höh, ainahan sulle on hyvin käynyt! Niinpä. Aina on selvitty ja rahaa riiittänyt perustarpeisiin jotain kautta.

    Onko synti olla rikas? Ei ole, mutta rikkauteen ja omaisuuteen voi kiintyä niin että siitä kiintymyksestä tulee synti, kaikista tärkein asia joka jättää taakseen lähimmäisen. Joka erottaa ihmisen itsestään, toisesta ja Jumalasta.

    Yhteiskunnallisesti asia on äärimmäisen tärkeä. Elämme jo yhteiskunnassa joka on jakaantunut rankasti hyvä- ja huono-osaisiin. Itsekin pienipalkkaisena yksinhuoltajan vuosikaudet kitkutelleena huomaan työssäni lukeutuvani selkeästi hyväosaisiin, kun kuuntelen millä summilla potilaani joutuvat tulemaan toimeen kenties vuosikausia. Ja tulemaan nöyryytetyiksi kerta toisensa jälkeen sossun ja Kelan luukuilla hakiessaan perustuslakiin kirjattuja oikeuksiaan säälliseen toimeentuloon. Tilanne on tietoisen poliittisen valinnan tuottama. Köyhyys jatkuessaan syrjäyttää ja sairastuttaa sekä henkisesti että psyykkisesti. Köyhiä tarvitaan luokkana, johon itseään verratessaan hyväosaiset voivat tuntea ylemmyyttä, paremmuutta ja onnistumista. Tämän ymmärtäminen on saanut minut kriisiin omassa auttajan työssäni. Toisaalta tiedän että teen tarpeellista työtä, toisaalta turhaudun ja haavotun myötätuntouupumuksesta ja tuulimyllyjä vastaan taistellessa.

  2. …ja vielä:
    Hidastaminen ja downshiftaaminen joka nyt on niin in, on sekin hyväosaisten etuoikeus. Miten siinä downshiftaa jos palkka juuri ja juuri riittää välttämättömään toimeentuloon. Asuttava tässä ilmastossa on ja lapsille taattava edes jonkinlainen mahdollisuus tasavertaiseen osallistumiseen kavereidensa lailla, ja se vaatii tänä päivänä aika paljon silkkaa rahaa.
    Vähällä rahalla selviäminen, mitä esim. sossu vaatii ja pitää kunniallisen ihmisen mittana, vaatii verkostoja, luovuutta ja kekseliäisyyttä, sanalla sanoen elämänhallintaa, jota monella syrjäytymisuhan riskissä elävällä vähäosaisella ei välttämättä paljoa ole. Sitten tulee apuun pikavippi, ja tie siitä eteenpäin onkin selvä. Pikavippiyhtiöitäkään kuin ei mitenkään, ei sitten millään keinoin, voi saada kuriin. Elinkeinotoimintaahan pitää tukea, vaikka se sitten selkeästi perustuisi köyhimpien riistämiseen.

    Huuh. Nyt alkaa mennä jo katkeran draivin puolelle Pikkukarhulla. Lopetan siis.

    1. Mä oon samaa mieltä kanssasi monesta asiasta. Itse asiassa silloin kun lapset olivat pieniä ja teini-ikäisiä ”downshiftaaminen” olisi ollut naurettava ajatus. Itse asiassa olimme 90-luvun lamassa sellaisessa ahdingossa, että kaikki voimat menivät siihen, että kestin arjen ja ulosottomiehen kolkuttelut. Eli on aika karseeta, että juuri tässä vaiheessa kun rahaa perhe/yksinhuoltaja tarvitsisi, ahdinko on usein suurin.
      Nyt kun lapset ovat aikuisia, voin kuitenkin valita millaista elämää haluan elää: Haluanko olla mukana oravanpyörässä, ostella kalliita kulutushyödykkeitä ja matkustella ympäri maapalloa, etsimässä elämääni seikkailuja vai haluanko itselleni runsaammin vapaa-aikaa. Tiedän olevani etuoikeutettu kun voin valita. On huomattavasti mukavampaa valita vaatimaton elämä kuin joutua elämään vaatimatonta elämää. Ja vaatimatonta ja vaatimatonta! Oikeasti uskon, että elän nyt keskellä korpea rikkaampaa elämää kuin koskaan. Olen nimittäin alkanut näkemään tavallisten yksinkertaisten asioiden kauneuden.
      Tsemppiä sinulle! T: Siirtolan Emäntä

  3. Hyvä alustus, Siirtolan emäntä. Hyvä koskettava kommentti, Pikkukarhu.

    Nykyisessä tilanteessa, missä raha ratkaisee, ei ole mitään mahdollisuutta elää hidasta elämää, ilman että menettää lopuksi kuitenkin rahallisesti. Jos on itse ollut niin onnekas kuin minä, että on hypännyt oravanpyörästä, köyhistellyt vuosikausia ja elänyt loppuajan perinnöllä, niin mitä jää lapsilleni. Heille jää minun jälkeeni kyllä perinnöksi valtavasti henkistä, hitaan elämän pääomaa, mutta mitä sillä tekee, kun ilman rahaa ei voi elää. Ilman sitä on suuressa vaarassa syrjäytyä. Olisiko sittenkin, rauhallisen ja kiireettömän maalaiselämän sijaan, ollut parempi pysyä työelämässä ja jättää lapsille arvokas asunto kaupungissa ja muhkea pankkitili Nordeassa? Voiko siis edes haaveilla maailmasta, missä ei-materiaaliset arvot olisivat kunniassaan?

  4. Idealisti puoleni minua uskoo, että lapsille on kuitenkin parempi perintö tämä esimerkki vaatimattomasta ja kohtuullisesta elämästä. Se on selvää, että pitkään tämä törsäkuluttava kulttuurimme ei kuitenkaan pysy pystyssä. Siksi on parempi opettaa lapset etsimään kestäviä onnen kokemuksia kohtuullisesta elämäntavasta. Uskotko, että aito onni tulee tavaroitten ostamisesta ja ympäri maailmaa matkustelemisesta?
    On muuten useita esimerkkejä siitä kuinka ”hulivililapsi” joskus jopa vuodessa tai parhaassa tapauksessa muutamassa kuukaudessa törsää tämän vanhempiensa elämäntyön. Lähes jokaisen suvusta on näitä esimerkkejä. Myös meidän suvussamme.

  5. Heini, tuli vielä mieleen, että mä epäilen vahvasti , että tämä ajattelumallisi on juuri se voima, joka ylläpitää oravanpyöräämme. Minä en ainakaan unelmoi perinnöistä. Unelmoin maapallosta, joka on elinkelpoinen myös tuleville sukupolville. Unelmoin, että lapseni saavat nauttia luonnosta, arjen kauneudesta ja yksinkertaisista asioista.

  6. Minä myös unelmoin, että lapseni ja nyt vielä lapsenlapseni, saavat nauttia luonnosta, arjen kauneudesta ja yksinkertaisista asioista. Unelmoin niistä jo yli 30 vuotta sitten, kun hyppäsin oravanpyörästä. Mutta minua masentaa ja ahdistaa, ettei sillä vaan tunnu olleen mitään merkitystä, kun mikään ei ole muuttunut piiruakaan parempaan vaan päinvastoin, paljon huonompaan.

  7. Onko mennyt huonompaan? Mulla on tunne, että ihmiset ovat yhä enemmän alkaneet tiedostaa tämän nykyisen elämäntavan kohtuuttomuuden. Entä nuoriso? Mulle on jäänyt takaraivoon myös se, että tutkimusteni mukaan suuri osa nuorisoa pelkää tätä vanhempiensa elämäntapaa, eivätkä he ole halukkaita tähän oravanpyöräelämään. Mulla on sellaisia vainuja nenässäni, että elämme ahneen elämäntapamme muutosvaihetta. Ainakin mun sydämessäni elää jo toivo paremmista ajoista, jossa ihmiset osaavat panna asioita uuteen tärkeysjärjestykseen.

  8. Ei se auta, että tiedostetaan, jos iso pyörä pyörii ja lopettaa pienet, ihmisenkokoiset yksiköt, kyläkoulut, kyläkaupat, kylät ja keskittää kaiken epäinhimillisiin, valtaviin laitoksiin, marketteihin ja keskuksiin. Minäkin uskon, että nuoret haluavat muutosta, mutta miten he voivat taistella tällaista kehitystä vastaan? Miten kukaan voi?

  9. Toki on huono asia, että maaseudulta on viety infrastruktuuri. Minun(kin) mielestäni siinä on ollut takana tämä ajatus, että ihmiset halutaan ”kuluttajaksi” ja ”oravanpyöränpyörittäjäksi” kaupunkeihin.
    Uskon kuitenkin, että ihminen on iisas ja kekseliäs. Tulevaisuudessa saattavat perheet vaikkapa keksiä uuden tyyppisen kiertokoulun, jossa hyödynnettään virtuaalista etäopetusta.
    Oravanpyörämme lakkaa pyörimästä, kun ihmiset eivät sitä enää pyöritä. Toki tämä tietää siirtymävaiheessa köyhyyttä ja väkivaltaa, ja tämä pelottaa. Mutta aineellisen kasvun rajat on ylitetty ajat sitten, eikä tällainen kulutuskäyttäytyminen voi jatkua. Uskon, että tämän tiedostaa yhä useampi. Siksi uskon, että selviytymisessä auttaa asenne, jossa ei siirrä tunteitaan materiaan. Me rikkaat tulemme olemaan suurimpia kärsijöitä, mikäli olemme liian rakastuneita omaan omaisuuteemme.

  10. Olen pahoillani, että olin niin kielteinen. Minua vaan huolestuttaa kovasti se, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kyllä minä uskon, että sillä on merkitystä, että hoidan syöpää sairastavaa miestäni, sairasta poikaani yhtenä päivänä viikossa, anoppiani ja lastenlapsiani niin, että he saavat olla kotona mahdollisimman pitkään. Kyllä sillä on merkitystä.

  11. Semmosta kai tää elämä on. Välillä sitä tipahtaa toivottomuuteen ja pessimismiin. On minunkin mielentilani vaihdelleet elämän varrella. En tiedä, mistä olen löytänyt nykyisen toivon kipinän elämääni. Haluan puhaltaa siihen, ja yritän ylläpitää sen tulta. Koen, että omassa elämässäni se on velvollisuuteni, koska haluan ylläpitää toivoa paremmasta myös lasteni elämässä. Uskon, että omalla elämänasenteellamme ja valinnoillamme on suuri merkitys tulevaisuuteemme. Silti sitä ei koskaan tiedä, tipahdanko taas jonakin päivänä negatiivisuuden syövereihin.
    Elämä on jatkuvaa ylämäkeä ja alamäkeä. Ainakin minun elämäni. Se on selvää, että silloin, kun joutuu ponnistelemaan joka päiväisen leivän saamisen kanssa, voi olla hankaluuksia löytää ”positiivista psykologiaa”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s