Elämme tietoisuustaitojen noususuhdannetta

Eilen oli se päivä, jolloin Anna pääsi livahtamaan odottamatta mielennäyttämölle, kun Siirtolan Emännän arkiminä teki hammaslääkärin työtään. Ensimmäistä kertaa Anna nimittäin opasti hammashoitopotilasta mindfulness-meditaation saloihin. Kyseessä oli stressaantunut hampaitaan narskutteleva potilas.

On se vaan kummallista miten ajat muuttuvat. Kaksi kymmentä vuotta sitten joogassa kävijöitä pidettiin New Age hörhöinä ja tänä päivänä joka toinen äijäkin joogaa. Elämme parhaillaan suurta tietoisuustaitojen noususuhdannetta. Se mikä tänään tuntuu monien mielestä oudolta, onkin huomisen arkea.

Siirtolan Emännän mielestä oli oikein hyvä, että Anna onnistui tekemään tämän uuden valtauksensa hammashoidon kentällä. Potilaskin suhtautui avoimen uteliaasti opastukseen. On nimittäin sen verran paljon näyttöä jo meditaation vaikutuksista, että tietoisuustaitoharjoitukset tulisi ottaa mukaan stressin hoitoon, hammaslääkärin työkalupakin vakiovarusteeksi. Rapakon takana Standfordissa, UCLA:ssa ja Havardissa meditaatio on ”inn”. Toki meditaatio ei korvaa välttämättä purentakiskoa, mutta sen kautta joissakin tapauksissa voidaan johdatella ensisijaisen ongelmansa äärelle. Liian usein hammaslääkärit ja lääkärit joutuvat hoitamaan ongelmien seurauksia.

Tänä päivänä suuri osa kansaa kärsii stressin oireista, ja meditaatio on mitä mahtavinta stressin vastalääkettä. Ei tarvitse muuta kuin viisitoista minuuttia keskittyä hengitykseen, antaa mielen rauhoittua, ja ajatusten tulla ja mennä kuin pilvet taivaalla. Aina kun ajatus tulee, kannattaa se tiedostaa arvottamatta, ja päästää siitä sitten irti, ja palauttaa mieli jälleen hengitykseen. Kuulostaako helpolta? Ihmiselle, joka ei ole tottunut ohjaamaan tietoisuutta, kymmenen minuutin hengitysmeditaatio voi olla yllättävän vaikea harjoitus.

Emännän sielun silmissä kymmenen vuoden kuluttua, joka puolella on hitaita kävelijöitä, jotka harjoittavat näin tietoisuutaitojaan. He kävelevät hitaasti meditoiden, aistit auki, tunnustellen jokaista askeltaan. Jokaisella askelella päämäärättömälle retkelle jalanjäljet jättävät taakseen rauhaa ja iloa.

Pikaruokalat ovat Emännän visiossa kuolleet. Sen sijaan hidasruokaloissa ihmiset syövät hitaasti, jokaista suupalaa maistelen. He näyttävät olevan kuin hahmoja hidastetusta filmistä. Liikepalaverit aloitetaan rauhallisesti, kymmenen minuutin hiljaisella hetkellä. Hammaslääkärin ja lääkärin vastaanotolla lääkärit kuuntelevat hitaasti ja läsnäolevasti potilastaan. Heidän tavoitteenaan ei ole enää tehdä mahdollisimman paljon toimenpiteitä. Sen sijaan hitaat lääketieteilijät yrittävät keskittyä siihen, että heidän tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän niitä. Ihmiset harjaavat hampaitaan läsnäolevasti. He aistivat miltä harjanliike tuntuu suussa ja ikenen reunoissa.

Kuulostaako oudolta? Siirtolan Emäntä uskoo, että kymmenen vuoden kuluttua kaikki tämä on totta yhä useammalle ihmiselle. Olemme siirtymässä uudelle aikakaudelle.

PS. On sitä kuhmolaisetkin osanneet mietiskellä ennen kuin edes ”mindfulnes” harjoitukset nousivat trendiksi. Isännän isävainaja laski vaikeina aikoina, vaimonsa kuoleman jälkeen, keräämiään puolukoita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s