Sielun vapaus on tietoisuutta

Siirtolan Emäntä on tullut siihen päätelmään, että elämme aikaa, jossa länsimaisten perheiden lapsista harva koskaan saavuttaa sitä elintasoa, mitä heidän vanhempansa ovat saavuttaneet. Tämä voi olla monelle vaikea asia. Samaistammehan helposti identiteettimme omaisuuteemme. Olemmehan tottuneet siihen ajatukseen, että aina uuden syntyvän sukupolven tulisi olla vauraampi kuin edellisen. Emäntä tarkoittaa siis AINEELLISTA elintasoa. Harva lapsista saavuttaa sitä materialistista elintasoa, joka meillä nyt on. Oikeastaan tämä aineellinen ”köyhtyminen” on Emännän mielestä hyvä asia. Me ihmiset joudumme tarkistamaan omia arvojamme. Yhä useampi on jo oivaltanut, että emme voi jatkaa luonnonvarojen haaskausta.

Maailmankylän uusi kansalainen joutuu rakentamana uuden identiteetin, sellaisen, jossa hän ei määrittele omaa identiteettiänsä omistamansa omaisuuden kautta. Hän joutuu ohjelmoimaan itsensä uudelleen siten, että hän kunnioittaa luontoa ja ihmisluontoa, myös muiden kulttuureiden ja vähemmistöjen ihmisluontoa. Jospa tämä uusi uljas kansalainen ei ole ”työholisti,” joka kuormittaa kovalevynsä siten, että hän menee rikki jo ennen aikojansa. Sen sijaan hän kenties on ihminen, jonka ei tarvitse kilpailla ja voittaa ollakseen arvokas. Uljas uusi maailmankansalainen tajuaa, että jo liian pitkään eläneessä Zeuksien, Ateenien ja Aresten sotaisassa kilpailuvaltakunnassa hän vie itsensä ja lapsensa ennen aikaiseen hautaan.

Uuden maailman kansalainen tajuaa, että maailma on epätäydellinen ja hän itse on haavoittuvainen. Elämä ei ole jotakin joka täytyy ansaita jatkuvalla puuhastelulla, vaan se on lahja, joka meille jokaiselle on annettu toteutettavaksi. Siirtolan Emäntä ei ole koskaan voinut hyvin maailmassa, jota asiantuntijat yrittävät kaikin mahdollisin keinoin kontrolloida kansalaisiaan. Ne ihmiset, joita hän eniten ihailee, eivät ole läheskään aina asiantuntijoita, vaan he ovat ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet eettistä autenttista itseään luodakseen maailmasta kauniimpaa ja parempaa. Tällaisia pieniä suuria ihmisiä on ihan lähelläkin… Ensimmäiseksi tulee mieleen kai viimeinen suomalainen kotoansa runonlaulannan oppinut mies ja itsekseen pienenä viulunsoiton opetellut Jussi Huovinen Kuivajärven vienalaiskylästä. Emännästä näyttää siltä, että hän on toteuttanut aktiivisesti aitoa itseyttään antamalla kulttuurista ja taiteellista muotoa kokemalleen. Pieni ihminen voi olla suuri, silloin kun hänen ponnistelujaan motivoi itsensä toteuttaminen eikä vain oman egonsa pönkittäminen.

Siirtolan Emäntä on oikeastaan hyvin mielellään vaikuttamassa yliopistojen ulkopuolella. Hänen silmissään yliopistot ovat kärsineet inflaation. Ehkä juuri siksi, että häneltä on kadonnut usko yliopistojen ja niiden tiedon erinomaisuuteen. Viimeinen pisara Emännän epäluottamuksen oli se, että näitä valtahierarkioita (epäterveine lieveilmiöineen) on alettu ohjaamaan ja johtamaan kaupallisin intressein. Voiko kohtuullisempaa ihmiskunnan elämää ohjata tällaiset insituutiot? Kuka voi tuotteistaa taloudellisesti hyödynnettäväksi sen, että ihmiset eläisivät inhimillisempää, kohtuullisempaa ja autenttisempaa elämää? Voiko kohtuullisempi elämä, säästäminen ja vähempi kuluttaminen olla kaupallisesti orientoituneitten yliopistojen intresseissä? Emäntää kiinnostaa enemmän sellainen tieto, jossa ihmiset kuuntelevat sydämen viisauttaan sekä toisiansa, ja oppisivat erottamaan egonsa tarpeet oikeista aidoista tarpeistaan. Ei sen puoleen, toki tällaisia ihmisiä on yliopistoissakin, mutta nykyinen yliopisto instituutiona ei Emännän mielestä istu tällaiseen kohtuullisemman elämän ajatukseen.

Todellinen sielun vapaus on tietoisuutta. Uuden ajan kansalainen tarvitsee dialogikumppaneita, jotka auttavat maailmankansalaisia kasvamaan tietoisuustaitoisiksi aidoiksi ihmisiksi. Egokeskeinen nykyinen kiireinen maailma tähtää asiantuntijoiden kontrolliin ja turvallisuuteen. On kuitenkin niin, että sielumme haluaa elää. Siihen tarvitaan tilaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Sielumme ei suostu siihen, että asiantuntijat varastavat sen itseohjautuvuuden.

Siirtolan Emäntä ei yhtään ihmettele, että tällaisessa maailmassa moni voi pahoin. Elääksemme tarvitsemme sielun vapautta – ja nimen omaan sielun! Yksi tämän maailman nurjia puolia on, että kaikki on kavennettu materialismiin, ja meiltä on varastettu sielumme. Ei ihme, että moni tuntee olonsa tyhjäksi, koska heille ei ole opetettu mitään muuta tapaa elää. Koulusta saakka meille opetetaan ”faktaa”, jota voidaan ”taloudellisesti tuotteistaa”. Ei ihme, että moni meistä kulkee maailmassa sieluttomana orpona ja juurettomina kuluttajana, jonka identiteetti on kutistettu siihen, kuinka hyvin hän palvelee herra Materiaa.

Siirtolan Emäntä on kuitenkin toiveikas. Hänestä maailmassa on merkkejä siitä, että ihmiset eivät enää halua elää ”resurssina”, ”kuluttajina” tai ”tapauksina”. Yhä useampi haluaa olla jälleen sielu, joka vaeltaa omalla ainutkertaisella polullaan elämän tarkoitusta etsimässä. Polku on aina enemmän tai vähemmän kivinen. Jokainen kohtaa sillä enemmän tai vähemmän kärsimystä, sairautta ja kuolemaa. Ja juuri siksi me tarvitsemme toisiamme, oppaita, jotka auttavat meitä löytämään tarkoituksen elämälle silloin, kun liikumme haparoiden pimeässä. Ollessamme yksin meidän sisäämme kasvaa liian helposti vihaa ja ahdistusta, ja saatamme lähteä tiedostamatta toteuttamaan varjomme itsekkäitä, joskus jopa demonisia, päämääriä. Siksi kenties, ettei meille ole kukaan opettanut muuta tapaa olla.

Tietoisuustaidot, ongelmanratkaisutaidot, luovuus ja läsnäolon taidot ovat tärkeitä taitoja, joita sydämenviisautta omaavat oppaamme voivat meille opettaa. Siirtolan Emännän mielestä ne ovat alkamassa olevalla aikakaudella huomattavasti tärkeämpiä taitoja kuin mitkään kaupallisesti hyödynnettävät faktat, vaikka nekin tärkeitä toki ovat. Leipää meillä vielä on, kun se vaan jaetaan oikeudenmukaisesti, mutta monien sielu näkee tämänhetkisessä maailmassa nälkää.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Sielun vapaus on tietoisuutta

  1. Kivaa että olet täällä taas! Erikoisia päiviä nämä… yhtäältä tulee yhä suurempaa uhkakuvaa, toisaalta yhä voimakkaampaa rauhoittavaa viestiä että kaikki pohjimmaltaan on, aina, niinkuin olla pitää. Hämmentävää! Tietoisuus ja sen vaaliminen on juuri siksi niin tärkeää, että mieli, tai ego, niin hirveän herkästi kiinnittyy ja lähtee mukaan kaikkeen mikä välittömässä havainnossa on uhkaavaa tai toiselta puolen, mikä lupaa pikavoittoja. Onnellinen on se, joka kaikesta maailman metelistä huolimatta koko ajan, edes vähän, kuulee sielunsa äänen.

  2. Täällä, missä muualla :D! Kirjat ja kirjoittaminen ovat sieluni lempi
    näyttämöjä. Metelistä kirjoitat. Olen samaa mieltä. Jatkuva häly ja monien äänien hektinen maailma voi olla kaaottinen todellisuus, jonka keskeltä voi olla haastavaa tavoittaa oman sielunsa ääni. Vastalääketä ovat mm. hiljaisuus, rauhallinen ympäristö, meditaatio, mietiskely ja rukous.

  3. Minä täällä taas yritän tosissani miettiä, mitä todella, aidosti haluan. Siltä, toivottavasti tietoisemmalta, pohjalta sitten järjestän elämääni uudelleen, jos tarvis.
    Kiitos blogistasi: siitäkin on ollut apua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s