Mikä ”Vallatkaa Wall Street” -kampanjassa mättää?

Amerikkalainen psykologian emeritusprofessori Ervin Satub moittii puheenvuorossaan, että ”Vallatkaa Wall Street” -kampanjaan osallistuvilla puuttuu yhteinen toiveikas visio. Hänen mukaansa sellainen voidaan kuitenkin vielä rakentaa.

Siirtolan Emäntä on Satubin kanssa samoilla linjoilla. On mahdollista rakentaa visio uudesta välittämisen kulttuurista, jossa ei aseteta köyhiä ja rikkaita vastakkain, vaan kaikki ihmiset saadaan puhaltamaan yhteiseen hiileen. Jotta tällainen onnistuisi, täytyisi tapahtua arvomuutos. Se voisi lähteä liikkeelle ihan vaikka Maslowin tarvehierarkian sisällön syvällisestä oivaltamisesta.

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkinen järjestys on seuraava:
1.Fysiologiset tarpeet
2.Turvallisuuden tarpeet
3.Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4.Arvonannon tarpeet
5.Itsensä toteuttamisen tarpeet

Näistä ensimmäinen on perustavin ensisijaisin tarve ja viimeinen korkein tarve. Elämme kummallisessa kulttuurissa. Tämän hetken peruskansalainen ponnistelee päivittäin saavuttaakseen jotakin, jota hän ei oikeasti tarvitse. Asia on Siirtolan Emännän mielestä ihan vain niin yksinkertaisesta, että kun ihminen ponnistelee jonkin sellaisen eteen, jota hän ei oikeasti tarvitse, ei hän saa sitä koskaan sitä kyllikseen. Tälle ajattelumallille rakentuu koko oravapyöräelämämme. Jos näin jatkamme, tulemme ihmiskunnan tuhon kynnyksellä huomaamaan ettemme voi syödä rahaa.

Siirtolan Emäntä, miettii mahtaako olla niin, että ihmiset on oikein koulussa opetettu rakentamaan identiteettinsä materialistiselle ajattelumallille ja sen kilpailuhierarkioille. Miljoonat länsimaiset ihmiset sitten aikuisina elävät kestämätöntä elämäntapaa ja ponnistelevat saadakseen merkkituotteita itselleen, etelänmatkoja ja muita statussymboleja, asioita joita he eivät edes onnellista elämää elääkseen missään nimessä tarvitse.

Meidän ei Siirtolan Emännän mielestä tarvitse terveemmässä kulttuurissa tehdä muuta kuin palata perusasioiden äärelle. Ryhdymme tiedostamaan entistä enemmän, mitä ihminen oikeasti tarvitsee elääkseen onnellista elämää. Niin yksinkertaista se on. Meidän on yhdessä mietittävä lastemme tulevaisuutta, huolehdittava että mahdollisimman monen ihmisen perustarpeet – fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet tulevat tyydytettyä. Tätä kautta ihmiset voivat saavuttaa itselleen sen arvonannon mikä hänelle kuuluu, ja hän voi ryhtyä toteuttamaan omaa itseään itselleen luonnolliselle yhteisöä hyödyntävällä tavalla.

Uuden välittämisen kulttuurin ytimessä on terve yhteisö, jossa ketään ei jätetä osattomaksi. Tällaisessa yhteiskunnassa annetaan arvo luovuudelle ja vapaaehoisille ryhmätoiminnoille. Meillä on olemassa kaikki se tieto, mikä tarvitaan terveen yhteisön rakentamiseksi. Sellaisessa yhteisössä ihmisarvo ei ole yhtä kuin saavutetut materialistiset symbolit tai asema hierarkiassa. Sen sijaan parhaimmillaan ihmisen identiteetti ja oman itsen arvo lepää oman ainutkertaisessa luonnossa ja tämän luonnon toteuttamisessa. Ihminen tulee melko vähälläkin materialistisella tarpeilla, kunhan hänen kaikki Maslowin hiearkian tarpeensa tulevat tasapainoisesti tyydytetettyä. Tämän hetkinen aineellisille identiteettisymboleille rakentuva länsimainen valtakulttuuri on absurdi, koska se on pahoinvointia tuottavaa, eikä pelkästään köyhille vaan myös rikkaille.

Siirtolan Emäntä on samaa mieltä Ervin Satubin kanssa. Ihmiset tarvitsevat yhteisiä toivorikkaita unelmia paremmasta maailmasta. Siirtolan Emäntä uskoo, että meillä kaikilla ihmisillä, rikkailla ja köyhillä, on syvällä sisimmässämme yhteinen visio, ja se on se, että haluamme planeettamme olevan elinkelpoinen ja turvallinen lapsillemme myös tulevina vuosisatoina. On ilmiselvää, että tämän saavuttakseemme meidän on luovuttava aineellisesti tuhalailevasta elintavastamme. Emäntä uskoo, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua länsimaisen ihmisen tämänhetkistä ahnetta ja itsekästä elämäntapaa kauhistellaan. Emäntä kuitenkin toivoisi arvomuutoksen tapahtuvan vapaaehtoisesti ilman väkivaltaa.

Väkivallaton tie on mahdollinen, meillä on olemassa historiallisia esimerkkejä tällaisista väkivallattomista teistä (Martin Luther King, Gandhi). Meidän ei tarvitse oikeastaan tehdä paljoa muuta kuin sanoutua irti statusstressistä. Voimme yksinkertaisesti lakata kadehtimasta rikkaita, kun huomaamme, että perustarpeet tyydytettynä ihminen voi elää arvokasta palkitsevaa elämää vähemmällä itsensä uhraamisella. Lastemme kannalta olisi varmasti parempi jos ryhtyisemme kilpailemaan ”köhyäilystä”. Yhä useampi ihminen lakkaa uhraamasta itseään materian alttarille ja kieltäytyy pitämästä tuhlailevaa tapaa elää tavoitteellisena.

Ihminen ihmisenä tarvitsee ennen kaikkea perustarpeittensa tyydytystä sekä kokemusta itsensä vapaasta ilmaisusta ja työnsä merkityksellisyydestä eikä niinkään ”paksua palkkapussia”. Epäilemättä, ongelmia tulee, kun yhä useampi lakkaa kilpailemasta keskenään ja alkaa kuunnella itseään. Kaikki yhteiskunnaliset instituutiomme kun ovat rakennetut epäterveelle jatkuvan kasvun ajattelumallille: Ajatukselle toinen toisensa kanssa kilpailevasta ihmisestä. Siirtolan Emäntä on sitä mieltä, että vielä suurempia ongelmia tuleville sukupolville tulee, jos jatkamme ahnetta oman arvomme materiaan samaistavaa elämäntapaamme. Vallatkaa Wall Street kampanja tarvitsisi Emännän mielestä käytännönläheisiä teoreetikkoja, jotka ohjaisivat ihmistä väkivallattomalle tielle. Emme ole maapallolla kilpailemassa keskenään vaan olemme täällä tekemässä yhteistoimintaa.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Mikä ”Vallatkaa Wall Street” -kampanjassa mättää?

  1. Tuo kilpailumentaliteetti pitaisi voida kaantaa sellaiseksi, etta kilpailemme siita, kuka osaa saada ymparistonsa kokemaan elamansa miellyttavammaksi. Siina sivussa kylla omakin olo paranee huimasti.

  2. Just näinkin minä ajattelen. Uskon, että koko ajan businessalallakin arvostetaan enemmän hyviä ”tiimipelaajia”, jotka pyrkivät kehittämään kestäviä tuotteita ja aineellisesti vähemmän kuluttavaa elämänlaatua, eivätkä vain volyymiä huonoilla kertakäyttötuotteilla. Ilmassa on jo mielestäni uuden ajan meinikiä.
    Haluan uskoa, että yhä useammat ihmiset pyrkivät saamaan aikaan hyvää ympärilleen eivätkä niinkään hae statussymboleja itselleen. Saaminen, antaminen ja vilpitön uhrautuminen (omasta vapaasta tahdosta tehty uhrautuminen) vapauttavat yhteisöllistä hyvänolon energiaa, joka kertaantuu. Meidän on mielestäni sisäistettävä, että vanhus ja vammainen eivät ole vain kulu ja meitä vain taloudellisesti rasittava yhteisön osa, vaan heistä välittäminen voivat olla myös oman elämänlaatumme parantajia. Kun ihminen antaa, hän aina myös samnalla saa antamansa jonakin päivänä takaisin. Hyvä kiertää.
    Mä luulen, että ihmiset tajuavat, että jos sosiaalinen eriarvoisuus edelleen lisääntyy, lisääntyy myös väkivalta. Ei ole kovinkaan riemullista sulkea itseään ja omaisuuttaan porttien taakse piiloon ryöstäjiltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s