Tietoisuustaidot hammaslääketieteen ammattilaisen työssä, osa 3

Mindfulness-meditaatio auttaa meitä ohjaamaan tietoisuuttamme. Siirtolan Emäntä on huomannut hammaslääkärin työssään, että hyvin helposti ajatukset ohjautuvat työntouhussa ikään kuin itsestään minne sitten sattuvat kulloinkin eksymään. Tällöin sisätodellisuutemme on ”automaattipilotin” ohjauksessa. Tämä voi haitata suoritustamme. Onhan hammaslääkärin työssä esimerkiksi tietyt vaikutusajat liimoille ja paljon kaikkea muuta, joka vaatii jatkuvaa tietoisuutemme läsnäoloa. Itsestään selvää pitäisi olla, että paljon tarkkaavaisuutta tulisi ohjata siihen, kuinka potilas reagoi hoitoomme. (Emäntä muuten käyttää nykyään mielellään sanaa ”potilas”, koska sen etymologia juontaa kärsimykseen ”pati”. Potilas on hän joka kärsii, ja hänen kärsimystään meidän tulisi lieventää). Tietoisuustaitoisuuden kehittyessä ajatusten automaattinen ohjaus vähenee, ja hammashoitohenkilökunnan jäsen kykenee paremmin itse ohjaamaan omaa tietoisuuttaan sinne minne kulloinkin sen on toivottavaa ohjautua.

Emännälle tuleekin mieleen mukava pieni tietoisuustaitoharjoitus meille hammashoitotyötä tekeville ihmisenviranhaltijoille: Harjaa hampaat tietoisuustaitoisesti. Keskität siis huomiosi täysin siihen, miltä harja ja sen harjakset tuntuvat suussa ja ikenissä. Jos huomio eksyy muualle annat ajatusten tulla ja mennä, mutta palautat aina huomiosi keskipisteen takaisin suuhun.

Jotta pysymme kiinni ajan hengessä, monitieteellisen tiedon integraatiossa viisaudeksi, tarvitsemme terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat itsensä tiedostavia, tietoisuustaitoisia, yksilöitymisprosessiaan edenneitä ihmisiä, jotka uskaltavat luottaa omaan sisäiseen viisauteensa. (Välillä Emäntä muuten miettii, josko hän olisi kuitenkin mielummin hammashoidon amatööri – hän joka RAKASTAA työtään. Amatöörihän juontaa etymologisesti rakkauteen). Jos ajattelemme vain faktoja, irrotamme itsemme tunteitamme ja kokemuksellista todellisuudestamme. Tarvitsemme toki tilan, jossa kykenemme katsomaan asioita objektiivisesti, etäisesti. Tarvitsemme Emännän mielestä ehdottomasti myös toisenlaisia tiloja, jotta voimme oppia näkökulmilla leikkimistä, ja toiseen samaistumista. Näkökulmilla leikkiminen ja mietiskely (= tietoisuustaidot) ovat Emännän mielestä eettisen ja itseisarvoisen hammashoitohenkilökunnan työn ytimessä. Tietoisuuden laajenemisen kautta oman ajattelun keskus siirtyy egosta sen ulkopuolelle ja ihmisen työntekoa alkaa ohjata ensisijaisesti työn arvo itsessään, yhteishyvä eikä niinkään omaneduntavoittelu.

Oman tieteellisen perinteen kritiikki, sen perusteiden filosofinen ymmärrys sekä jatkuva työnohjaus tulisi sisältyä lääketieteen perusopetukseen ja arjen työrutiineihin. Liian monet ammattilaiset eivät osaa kuunnella itseään, vaan he mieluimmin luottavat luonnontieteellisen auktoriteetin, hammaslääkärille tuikitarpeelliseen ja tärkeään ääneen, mutta valitettavan yksipuolistavaan, ääneen. Onhan esimerkiksi monilla ihmisillä, joilla on purukalusto huonossa kunnossa, ensisijainen ongelma jossain muualla kuin hampaissa. Mikäli hammaslääkärillä ei ole terapeuttista koulutusta, voi hammashoidon ammattilainen kuitenkin olla aina läsnä itselleen ja potilaalleen sekä kunnioittaa toista ihmisenä, millä sinänsä voi olla jo myönteinen vaikutus oman ja potilaan kokonaisongelman ratkeamiseen. Distraktoituneella, objektiivista etäisyyttä jatkuvasti potilaaseensa pitävällä, kiireisellä ammattilaisella ei tällaista terapeuttista dialogista suhdetta potilaaseensa ole.

Mikäli terveydenhuollon ammattilaisella ei ole kykyä oman tieteenperinteensä kritiikkiin, voimme puhua indoktrintuneista, yhteen maailmankatsomukseen ”aivopestyistä” terveydenhuollon ammattilaisista: He ottavat oman tieteenfilosofisen näkökulman itsestäänselvyytenä vastaan, eivätkä he kykene näkemään oman tieteenperinteensä rajoja. Tietoisuustaidot ovat erinomaista vastalääkettä tähänkin. Ihminen tajuaa, että hänen mieleensä voi juontua spontaanisti hyvinkin tärkeitä asioita, vaikka niistä ei ole olemassakaan ”faktatietoa”.

Tarkkaavainen Siirtolan Emäntä on ollut huomaavinaan, että perfektionistinen lääketieteellinen valtakulttuuri, jossa virheitä hävetään, edesauttaa terveydenhuollonammattilaisia ”lakaisemaan virheet piiloon”. Tämä on eräs tapa vahvistaa egon valheellista naamiota. Tutkimusten mukaan tällöin lääkärillä tai hammaslääkärillä on ehdollinen itsensä hyväksyntä; hän on vain arvokas silloin kun kykenee täydellisiin suorituksiin. Tällaista naamiota on raskasta kantaa, ja siksi kai perfektionistinen ihminen kärsii usein myös masennuksesta, ahdistuksista ja huonosta omanarvontunnosta (2008, Pffifferling – Healing the Perfectionsit Surgeon). Emäntä luki eräästä amerikkalaistutkimuksesta, että potilaat harvoin nostavat oikeusjuttuja (hammas)lääkäriään vastaan, mikäli hän on kommunikoinut avoimesti ja alusta alkaen myöntänyt virheensä.

Siirtolan Emäntä ei oikeastaan ihmettele, kun hän on kuullut useammasta suusta sanonnan, että lääkärit luulevat olevansa hierarkiassa Jumalasta seuraavia. Hammaslääkäreitä ei taideta rankeerata ihan näin korkealle jumalasteikossa. Toki Siirtolan Emäntä on sitä mieltä, että on hyvä, että kaikki me pyrkisimme työssämme laatuun. On olemassa tervettä perfektionisimia, jossa ihminen asettaa itselleen korkeat tavoitteet, mutta kuitenkin hän samalla kykenee hyväksymään epäonnistumisensa. Tällainen terveydenhuollon ammattilainen kykenee hyväksymään itsessään olevan inhimillisen epätäydellisyyden. Tietoisuustaidot ovat Lovasin (2008) erinomaista vastalääkettä perfektionistiselle lääketieteelliselle valtakulttuurille.

Siirtolan Emäntä on huomioinut jo mukavan määrän näyttöä siitä, että tietoisuustaitoja omaava henkilö on sekä parempi terveydenhuollonammattilainen sekä elämäänsä tyytyväisempi, onnellisempi yksilö. Tietoisuustaitojen harjoittamisen kautta irrallinen tieto integroituu kokonaisvaltaiseksi viisaudeksi. Siirtolan Emäntä neuvookin hammaslääketieteen professoreja ynnä muita opettajia opettamaan hammashoidonammattilaisille tietoisuustaitoja jo perusopinnoissa. Eikä näin tulisi tehdä pelkästään potilaiden edun vuoksi, vaan ihan sen vuoksi, että terveydenhuollonammattilaiset jaksaisivat tehdä pitempiä työuria. Dialogisessa suhteessa potilaaseen oleminen tuottaa molemmille osapuolille myönteisiä terveysvaikutuksia.

Sekä ihmisenä että terveydehuollon ammattilaisena kehitymisen ytimessä on, että opimme ohjaamaan ja laajentamaan tietoisuuttamme. Tietoisuustaitoinen hammashoidon ammattilainen on oman, yhä rikkaamman sisäisen teatterinsa, taitava ohjaaja. Hän uskaltaa olla työssään oma itsensä, hän on tunneilmaisutaitoinen eikä hänen tarvitse piiloutua jonkun egonsa rakentaman naamion taakse leikkimään ”ammattilaista”.

JK. Jos olet kiinnostunut mindfulness-mietiskelystä, kannattaa syventyä Jon Kabat-Zinnin ajatuksiin. Mielenteatteri -mallissaan Kati Sarvela soveltaa integratiivista hypnoterapiaa ihmisen yksilöitymisen, henkisen kasvun, apuvälineenä. Hän yhdistää ajatuksia mm. Egostate-terapiasta, psykodraamasta ja Carl Jungin aktiivisesta mielikuvituksesta. Sarvela korostaa, että ihminen voi hyödyntää terapeuttista tietoa oman mielenterveytensä edistämiseen esimerkiksi kirjoittaen ja näytellen. Yksilöitynyt ihminen on oman elämänsä asiantuntija.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s