Masentavasta maailmasta kohti Eedeniä

Siirtolan Emäntä on viime aikoina voinut huomattavan paljon paremmin kuin joitakin vuosia sitten. Yksi hänen suurimpia oivalluksia oli, ettei hän ollutkaan masentunut vaan valtakulttuurimme on oikeastaan masentava. Hän on viime aikoina miettinyt, jospa onkin niin, että parantuakseen masennuksestaan, saattaa ihminen joutua sanoutumaan irti maailmankuvasta, joka rakentuu mm. masentaville arvoille ja kaiken kontrolloimisille.

Kaiken kontrolloivalla maailmallamme on nimittäin ilkeitä varjoja. Joillekin se synnyttää illuusion, että he ovat avuttomia ja heidän elämänsä on hallitsematonta. Toisille kontrollin tunne luo harhauskon siitä, että heidän täytyy kontrolloida kaikkea. He yrittävät epätoivoisesti hallita myös sellaisia asioita, jotka eivät ole hallittavissa. Mikä mielenkiintoisinta, molemmat nämä ovat masentuneisuuden merkkejä siis sekä avuttomuus ja kaiken kontrolloiminen.

Kun Emäntä tajusi nykyisen maailmankuvamme kontrolliharhan, alkoi hän eheytymään: Hän saavutti vihdoin tunteen oman elämäänsä ohjaamisesta. Emäntä on muuten jo pitkään vierastanut sanaa ”elämänhallinta”. Elämää kun ei voi hänen mielestänsä hallita, sen huomaa vaikkapa viimeistään silloin kun sairastuu syöpään, saa kolmenkymmenen vuoden työuran jälkeen yllättäen potkut tai kaatuu portaissa, ja joutuu pyörätuoliin loppuelämäksi. Sattuma nakkelee meitä, mutta voimme elämän sattumuksien keskellä olla oman elämämme ohjaajia.

Emäntä on pohtinut Siirtolassa kiikkustuolissaan leivinuunin lämmössä syvällisesti tätä kontrollin kysymystä. Hänen mielestänsä hallinnalle rakentuvan maailmankuvan ytimessä on materialistinen maailmankatsomus: Tämä tohtorinhattuisten tärkeitten ihmisten luonnontieteellisen vallankäytön maailma, joka on myynyt itsensä sateenvarjojärjestelmäksi kaikille elämänaloille. Sen sisällä sitten vallankahvassa olevat asiantuntijat ohjaavat arvovallallaan toisia kansalaisia – uusavuttomia. Asiantuntijat ovat tietämättään tai tieten tahtoen tehneet suuren osan kansaa ja joskus itsensäkin uusavuttomiksi, jotka tarvitsevat joka asian ratkaisemiseen erikoisalan asiantuntijaa.

Mitä kovempaa Emäntä kiikkuu, sitä enemmän hänestä tuntuu, että elämme totta tosiaan masentavassa asiantuntijoiden kulttuurissa, jossa emme suostu hyväksymään elämän ennustamattomuutta ja todellisuuden sumeutta. Emme hyväksy kultuurissamme sitä, ettei elämä kaikkine ilmiöineen mahdu luonnontieteellisen maailmankuvan sisään. Masentunut ihminen ja masentava kulttuuri eivät hyväksy elämän monimerkityksellisyyttä: maailmankuvien moninaisuutta ja niiden rikasta ihmeellistä tanssia. Se yrittää masentavasti mahduttaa kaikki asiat asiantuntijoiden masentaviin mittoihin ja taulukoihin. Juuri siksihän Emäntä aina kerta toisensa jälkeen muistuttaa lukijoillensa potkaisevansa aina välillä logaritmit helvettiin. Ja näinä hetkinä elämä maistuu elämältä!

Emäntä on pitkään myös miettinyt, että kulttuuri, jossa ihmisen arvo on rinnastettu suorittamiseen ja asemaan materialistisessa valtahierarkiassa, on oikeastaan aika primitiivinen. On kummallista, että ihan fiksujenkin ihmisten suusta Emäntä on kuullut ihmiskuntaa vahingoittavia uskomuksia: ”Usko nyt: Ihminen on ahne luonnostaan. Me olemme täällä taistelemassa ja kilpailemassa keskenämme. Evoluutio sen on osoittanut!” tai ”Se että, kasaan itselleni paljon omaisuutta, ei ole keneltäkään pois! Köyhätkin siinä sivussa rikastuvat.” Toki evoluutio on ihme, ja suurimpia ihmeitä on ihmistietoisuuden ihmeellinen evoluutio. Kun ihminen siirtyy suorittamisesta takaisin läsnäolon kulttuurin, hänen tietoisuutensa voi alkaa elää omaa suurenmoista evoluutiotaan, ja hän saa samalla kutsun takaisin Eedeniinsä. Mikä parasta, sinne ei tarvitse mennä Mercedeksellä vaan jotkut pääsevät sinne vaikkapa aasilla ratsastaen.

Me monet aikuiset ylpeilemme jälkeläisistämme, silloin kun he menestyvät; matkustelevat ympäri maailmaa, valmistuvat nopeasti ammattiin tai saavat hienoja arvosanoja. Toki tällainen menestys voi olla kiva juttu. Vielä mukavampi juttu Emännän mielestä olisi, että lapsistamme tulisi onnellisia eettisiä toinen toisensa huomioivia kansalaisia. Olisipa mahtavaa kun lapistani kasvaisi kypsiä tasapainoisia ihmisiä, jotka saavat iloa siitä, että he tuntevat juurevuutensa, kohtalon yhteytensä toinen toisiinsa, luontoon ja koko maailmankaikkeuteen.

Ihminen voi kasvaa onnelliseksi vaatimattomissakin aineellisissa olosuhteissa, kun hänellä vain tarjoutuu mahdollisuus toteuttaa omaa ainutkertaista ihmisyyden potentiaaliansa ja luovuuttansa mahdollisimman hyvin. Emäntä on jo pitkän aikaa sitten tajunnut, ettei akateemisuus tee ihmisestä välttämättä onnellista saatikka viisasta. Viisautta tuottaa sen sijaan kyky omakohtaiseen ajatteluun ja omista kokemuksista oppiminen, tiedon sisäiseen heijastamiseen. Ja onnellisuutta tuottaa monet pienet asiat, kuten toisten ihmisten auttaminen. Onnellinen voi olla vaatimattoman elämän keskellä elävä, joka on löytänyt tarkoituksen elämällensä. Emäntä uskoo myös, että onnellisuutta tuottaa enemmän mielekäs työ kuin paksu palkkapussi.

Toki Emäntä ymmärtää, että joillekin ihmisille tällainen ajattelutapa onnesta tuottaa pahaa mieltä. Onhan valtavirrassa paljon onnellisuusharhassa eläviä ihmisiä, jotka ovat rakentaneet egonsa jatkuvan suorittamisen ja oman omaisuutensa varaan. Tämä ei ole mikään ihme – onhan jota kuinkin kaikki viralliset instituutiomme materialistista elämäntapaa ihannoivan ajattelutavan läpitunkemia. Viimeisenä tämän materialistisen muodonmuutoksen on tehnyt Corporation University. Ahneudesta on tehty länsimaisessa kulttuurissamme hyve. Emäntä uskoo, että koettaa vielä aika, jolloin trendikkäät ihmiset kilpailevat siitä, kuka se vähiten tuhlaa maapallon uusiutumattomia luonnonvaroja.

Emännän mielestä nykyinen talous- ja asiantuntijakriisi kertoo tarinaansa siitä, että on syntymässä uusi virtuaalinen maailmankylä. Elämme muodonmuutoksen keskellä, josta syntyy uusi dialoginen kulttuuri ja horisontaalisempi vuorovaikutus. Ihmiset alkavat jälleen uskoa asiantuntijoiden rinnalla omaan arkijärkeensä ja intuitioonsa. He ottavat takaisin itselleen sen, minkä asiantuntijat ovat heiltä varastaneet: oman itseohjautuvuutensa. Vanhat hierarkkiset materialistisen maailmankatsomuksen valtarakenteet ovat sortumassa. Olemme aloittamassa maailmanlaajuista tasavertaisempaa dialogia keskenämme, jossa alamme kuuntelemaan myös muiden kulttuurien tavallisten viisaitten ihmisten, vaikkapa intialaisen köyhän naisen ääntä. Hänelläkin, sorretulla ja väheksytyllä, voi olla tärkeää sanottavaa meille.

Vaikka tiede on tehnyt meille paljon hyvää, on se ollut mukana luomassa ekologisesti kestämätöntä elämäntapaa. Nyt tarvitaan yhä enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat käyttää arkijärkeänsä ja irrottautua tieteellistä sekä länsimaisen tuhlailevan elämäntavan hybriksestä. Mikä parasta, Emännästä näyttää, että näitä heränneitä ihmisiä näyttää syntyvän ympärillä yhä enemmän. Kansa ei ole tyhmää. Näyttäisi siltä, että he ovat jopa viisaampia kuin heidän asiantuntijansa. Jokainen haluaa lapselleen hyvän maailman. Emäntä uskoo, että olemme siirtymässä parempaan aikaan. Tie ei varmasti tule olemaan helppo, mutta paluu Eedeniin on toivon tie. Saatamme vielä onnistua pelastamaan maapallon jälkeläisillemme.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Masentavasta maailmasta kohti Eedeniä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s