Kristus on syntynyt – Siirtolan Emännän joulutervehdys

Kiitoksia kaikille ihanille ihmisille, joiden kanssa Siirtolan Emäntä on saanut olla tekemisissä viime vuoden aikana. Kiitoksia myös teille, tuntemani ja tuntemattomat, lukijani. Paras Emännän viime vuoden blogeista sai pitkälle yli tuhat lukijaa ja se oli tämä haasteeni Björn Wahlroosille.

Taakse jäävä vuosi, on ollut jälleen kerran paras vuosi, mitä Emännällä koskaan on ollut. Näin joulun kunniaksi ei voi muuta kun kiittää Luojaa mennestä ilon täyttämästä vuodesta. Ajatella, että jotkut pelkäävät vanhenemista, vaikka ainakin Emännän mielestä se on parasta, mitä elämässä tapahtuu.

Siirtolan Emäntä on siinä mielessä perinteinen nainen, että Joulu on hänelle Kristuksen syntymäpäiväjuhla. Emännän tavassa uskoa Kristus on keskeisin hänen sydämensä viisautta organisoiva symbolinen voima. Näin se on varmasti monella muullakin henkilöllä, vaikka he eivät sitä edes tiedosta; kristinuskon edustamat arvot ja uskomukset ovat sekä hyvässä että pahassa piilotettuna kulttuuriimme. Emäntä on entistä syvemmin viime vuosina tiedostanut, että Raamatun kieli on toisenlaista kieltä kuin tieteen kieli. Raamattu puhuu Emännälle myyttien ja symbolien kieltä. Se edustaa Emännälle yliyksilöllistä ja -historiallista ajatonta sydämen totuutta ja viisautta.

Emäntä on sitä mieltä, että Kristuksen syntymäpäiväjuhla muistuttaa meitä siitä, että meissä jokaisessa on sisällämme mahdollisuutena, sisäinen lapsemme, hän, joka vain odottaa täysimittaiseksi eettiseksi ihmiseksi kasvamistaan. Kristilliset symbolit edustavat Emännälle siis tietoisuutta organisoivia syväpsykologisia käsitteitä. Ne edistävät ihmisen puhkeamista eettiseksi itsekseen ja ne auttavat ihmistä vaikeissakin elämän tilanteissa merkityksellisyyden kokemuksina.

Emännän sisäinen lapsi aikuiseksi kasvaessaan ei moralisoi vähemmistön jäseniä. Hän rakastaa yhtälailla ateistia, muslimia, buddhalaista ja kristittyä, sillä maailma on täynnä laupiaita samarialaisia, joilla on myös paikka “paratiisissa”. Joku ei ehkä tavoita sisäistä rauhaa kristinuskon käsittein, eikä meillä ole mitään syytä pakottaa häntä tähän. Miekkalähetys on Emännän mielestä irvikuva kristillisestä rakkaudellisesta työstä. Emännälle lähetystyö ei siis merkitse sitä, että väkisin yritetään käännyttää ihmisiä kristinuskoon. Sen sijaan se merkitsee sitä, että kristitty oman elämänsä rakkaudellisella esimerkillä levittää keskinäisen välittämisen ja epäitsekkyyden viestiä. Emäntä uskoo, että kun ihminen tavoittaa Rakkauden tässä elämässä, voi hän tavoittaa pieniä palasia paratiisikokemuksista jo tässä elämässä. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun ihminen osaa pysähtyä hiljaisuudessa, äitimaan kohdussa, mietiskelyyn.

Emäntä ymmärtää hyvin, että monia kiinnostaa itämaiset uskonnolliset traditiot, koska valitettavasti kristinuskomme on autoritaaristen tulkintojen kautta menettänyt uskottavuuttaan. Voimme kuitenkin palauttaa kristinuskolle sen merkityksellisyyden, oman henkilökohtaisen mietiskelyn ja pyhien tekstien kanssa käymämme sisäisen dialogin kautta. Voimme yksilöinä, papit dialogikumppaneinamme, löytää uskon sielua muovaavan muodonmuutoksellisen voiman, joka kristinuskolla on joskus menneinä vuosisatoina ollut. Rukous ei ole Emännälle pelkkää lorujen ulkoa lukemista, vaan se on keskusteluja Jumalan kanssa. Se on sisimmässämme olevan lapsen, joka tietää mikä on oikein ja mikä väärää, Rakkaudessa aikuiseksi kasvamista. Emäntä ei millään muotoa väitä, että hän olisi esimerkki tällaisesta ihmisestä, mutta hänen ihanteensa on tällaiseksi Rakkauden täyttämäksi ihmiseksi kasvaminen. Kristus tiesi ja toteutti sen, mikä tekisi nykyihmisellekin hyvää. Hän ymmärsi, että antaminen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin ottaminen.

Kun olemme tehneet uskonnostamme tiedettä, on se menettänyt sen mysteerisen sielun muotoa muovavaa voimaa. Luulen, että tällä hetkellä elämme kristinuskossa aikaa, jossa uudet suvaitsevaisemmat tulkinnat elävät noususuhdanteessa. Harvat nykyihmiset ovat enää kiinnostuneita tulkinnoista, joissa homoja ollaan lähettämässä helvettiin tai “eheyttämässä” “normaaleiksi”. Emäntä uskoo, että olemme siirtymässä globaaliin dialogin kulttuuriin, jossa oivallamme, että voimme toteuttaa Rakkautta elämässämme monin erin tavoin ja monista eri uskonnoista ja viitekehyksistä käsin. Raamattua lakataan käyttämästä syrjittyjen vähemmistöjen lyömiseen tai toisen sukupuolen alistamiseen.

Uskon harjoittaminen ei ole siis Emännälle rationaalista toimintaa. Se on absurdia, paradoksaalista ja käsittämätöntä, ja juuri siksi sen avulla uskonharjoittaja voi tuntea itsensä täydellisen vapaaksi. Emäntä väittää, että kun ihminen hyväksyy itsessään olevan epärationaalisuuden, juuri tämä tunne on vapauttava. Elämme oikeastaan aika huvittavaa aikaa, tiede ja sen “varmat” tosiasiat ohjaavat maailmankatsomuksellaan vallanpitäjiä. Ja kuitenkin. Kun maailma katsoo avoimesti sielun silmin, voi kirkkaasti nähdä, kuinka “järjetöntä” elämää monet ihmiset länsimaisessa valtakulttuurissa elävät.

Siirtolan Emäntä nostaa kuitenkin sekä henkisyyden että taiteet materialistisen maailmankatsomuksen yläpuolelle. Eeettisyys ja estetiikka ovat Emännälle tärkeämpiä kuin luonnontieteellinen totuus, vaikka sekin on toki tärkeää. Esimerkiksi Emäntä toivoo mielummin itselleen eheää esteettistä lyhyempää elämää, kuin pitkää luonnotieteelliselle varmuudelle rakentuvaa epäesteettistä elämää. Toki tiede tuo hyviä asioita, järjen tasapainottavaa voimaa ja toki tarvitsemme materialistisen perustoimeentulon, jotta meistä voi tulla tiedostavia kansalaisia. Nykyinen materialistinen ahneutemme on epärationaalista, epäeettistä ja epäesteettistä, eikä se lisää onnellisuuttamme. Kun rakennamme itsellemme uuden arvojärjestyksen, meidän ei tarvitse olla vangittuna ahneuden, tiedon ja kontrollin maailmaan, vaan saamme juhlia jälleen uskontojen keskellä epävarmuutta. Samalla palautamme elämälle sen kiehtovan mystisyyden.

Tervetuloa Kristuksen syntymäpäivä! Luulen, että Sinua tarvitaan tällä hetkellä täällä maapallolla enemmän kuin koskaan. Mahtavaa, että synnyt aina joka joulu uudestaan sydämiimme.

Päätän tämän kertaisen pohdiskeluni jeesusteluun, eli lempirunooni (Oiva Paloheimo):

Jeesus-lapsi, poika herran
kulki metsätietä kerran,
hymyhuulin, avojaloin
-linnunpoika kämmenellään.

Siitä kulki kristittykin
mustissansa, ilmein mykin,
paheksuvin mielialoin
seudun synnit sydämellään.

Kohtasivat ohi astuissaan
tuntematta toistaan kumpikaan.

Rauhaisaa joulua kaikille!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Kristus on syntynyt – Siirtolan Emännän joulutervehdys

  1. Kiitos

    lukuisista mieltä lämmittävistä ajatuksista pitkin vuotta. Maailmanmenon kommentaarisi saavat monesti aikaan sen kuin joulu olisi joka päivä.

    Hyvää joulumieltä ja onnellista uutta vuotta sinullekin toivoo,

    Risto Ala-Kaila

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s