Siirtolan Emännän toive vuodelle 2012

Kun Emäntä sulki silmänsä ja kuunteli millaisia ääniä hänen sydämestään kuului, löysi hän sieltä toiveensa ensi vuodelle.

Emäntä toivoisi ensi vuonna yhä useamman aikuisen kykenevän jälleen leikkiin. Asiantuntijuudelle rakentuvasta kulttuuristamme kun on tullut liian vakavaa. Leikki rikkoo yksipuoliseksi jäykistyneen normaalin egomme rakenteita. Se kehittää sydämellä katsomisen taitojamme. Kun sotkemme mielikuvituksemme leikillä meihin iskostetun maskuliinisen järjen monologin, rikkomme vanhoja rakenteita ja kykenemme kenties muuttamaan niitä normeja, joita kulttuurissamme tällä hetkellä sovelletaan. Voimme siis leikin avulla kyseenalaistaa, mikä käyttäytyminen on ”kunnollista”, mikä ”normaalia”, mikä ”sairasta”, mikä ”toivottavaa” ja mikä ”hyvää”.

Tämän päivän koulutusjärjestelmämme aktivoi meissä yksipuolisen yltiörationaalisen egon, joka yliarvostaa yhden sortin rationaalisuutta – materialistista, maskuliinista, teknistä, individualistista ja kilpailevaa sellaista. Tällaisen yksipuolisen egon kasvattaminen on sekä ihmisluonnon että luonnonsuojelun kannalta tuhoisaa. Meidät on siinä sivussa opetettu pönkittämään omaa egoamme asiantuntijoiden valtahierarkioiden yksipuolistavien symbolein. Emäntä luulee, että yhä useampi ihminen on parhaillaan tajuamassa, kuinka vapauttavaa on luopua statusstressistä ja on estetiikkaa lähteä etsimään sydämensä katsella egollensa muita vähemmän luontoa kuormittavia kunniamerkkejä. Alain de Bottonin mukaan suurin yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuutta ylläpitävä voima on statusstressi; ihmisen jatkuva oman aseman ja omaisuuden vertaaminen läheisten ihmisten vastaavaan.

Siirtolan Emäntä on sitä mieltä, että on olemassa monenlaista viisautta. Sen jo oivaltaa, kun pohtii sanan ”con-scious”, tietoinen, etymologiaa. Con -etuliite viittaa sanaan ”yhdessä” ja ”scious” tietämiseen. On siis monenlaista tietämistä, ja ymmärrys – ihmistietoisuus – kasvaa yhdessä tietämisestä, erilaisten näkemysten vuorovaikutuksessa. Joustavalla ja monipuolisella muuntautumiskykyisellä merkityksillä leikkivällä uskomusjärjestelmällämme onkin valtava tietoisuuttamme laajentava voima.

Tämän päivän todellisuus on yksipuolistunut. Liian moni uskoo kapea-alaisesti ja yksipuolisesti asiantuntijoihin. Uskomme ensisijaisesti vain luonnontieteellisten asiantuntijoiden faktoihin, tieteellisiin tosiasioihin, ja heidän määrittelemiin normeihinsa. Toinen mielenkiintoinen käsite onkin juuri tämä ”normi” ja ”normaali”. ”Norma” merkitsee alunperin puusepän neliötä, ja normaliter tarkoittaa suoraa viivaa. Onko siis ”normaali” ihminen sellainen ihminen, joka käyttäytyy suoraviivaisesti markkinatalousjärjestelmän luonnontieteellisten asiantuntijoiden sääntöjen sisällä? Normaali ihminen on vain hän, jonka ajatukset sijoittuvat vain heidän asettaman luonnontieteellisen viitekehyksen asettaman neliön sisään?

Emäntä toteaa, että hän on ilmeisesti ”epänormaali”. Hän kun ei ajattele ”normaalisti”. Sen sijaan Emäntä on sitä mieltä, että olemme täällä laajentamassa ymmärrystämme näkökulmien välisessä leikissä sekä lisäämässä toistemme ja luonnon kokonaisvaltaista hyvinvointia. Voimme muuttaa yhteisöllistä todellisuuttamme, kun kieltäydymme uskomasta, että ihminen on perusluonteeltaan järkevä, ”normaali” eli vain esimerkiksi kilpaileva ja omaa etuaan ajatteleva. Ihminen voi olla myös leikkivä ja toisistaan välittävä. Elämän esteettiset ja eettiset arvot eivät ole kutistettavissa ”normeihin”. Emännän tietoisuuden maantieteessä luonnontieteellinen maailmankatsomus ja sen asiantuntijat ovat vähemmän tärkeämmässä paikassa kuin aikaisemmin. Sen yläpuolelle on tullut oman sydämen viisauden moninäkökulmaisen esteettisen ja eettisen äänen kuunteleminen ja sen äänen voi kuulla oman mielikuvituksen avulla.

Emäntä toivoo, että kansalaiset tajuavat entistä selkeämmin, etteivät ihmiset ole oikeassa elämässä suinkaan ”järkeviä” toimijoita. Miksi järkevät ihmiset käyvät mielettömiä sotia, alkoholisoituvat, viiltelevät itseään, tupakoivat, hankkivat omaisuutta enemmän kuin ikäpäivänä tarvitsevat. Jospa ne ovatkin käyttäytymistapoja, joita saattaa syntyä silloin kun meidät on ”normalisoitu” ja elämämme estetiikka rajoittuu ”normaalien” kylmien valtavirtanormien varaan. Ja vieläpä järkevän kulttuurimme asiantuntijat hoitavat esteetikan ja eettisyyden puutteesta kärsivän kulttuurin pahoinvoivia, herkkiä, ihmisiä takaisin ”normeihin”. Näin jota kuinkin kaikki pahoinvointi sysätään henkilön omaksi henkilökohtaiseksi ongelmaksi.

Emäntä uskoo, että ihminen on perusluonteeltaan epänormaali, jos nimittäin leikki ja hulluttelu katsotaan epänormaaliksi toiminnaksi. Hänen mielestään, normikäsitteitä käyttäen, yhtä hyvin yltiörationaalista kaiken rahaksi muuntavaa kultturiamme voidaan pitää ”epänormaalina”. Kaupunkien uudet peilitalot ovat anorektisia, kaupat maanisuuden harjoittamisen pyhäkköjä ja yhteiskunnalliset instituutiot narsistisia. Leikkiminen on siinä mielessä kivaa, että sen kautta voimme tuottaa uutta oivallusta, joka tunnustaa elämän absurdiuden ja meissä olevat monet eri järkevyyden tavat. Leikki toimii tiedostamattoman mielemme estetiikan ehdoilla. Siinä maailmassa myös esineillä voi olla elävä sielu. Voimme leikin avulla tutustua kehoomme, tunteittemme siirtoihin ja voimme antaa elottomille luontokappaleillekin ääneen.

Kun tunnemme itsemme, ei meidän tarvitse siirtää itsessämme olevia tunteita lähimmäisiimme tai muukalaisiin. Leikki mielikuvituksemme kanssa voi parhaimmillaan heittää meidät uuden sydämen ymmärryksen virtaukseen, jossa mahdoton saattaa muuttua mahdolliseksi, ruma kauniiksi, eloton elolliseksi ja järkevä järjettömyydeksi. Voimme puhaltaa mielikuvituksellamme kuolleeseen, kulutushyödykkeiksi esineellistetyn ympäristömme, jälleen takaisin sen hengen.

Kun estetiikan puutteesta kärsivissä kouluissamme keskitytään yksipuolisen teknisen rationaalisuuden, irrallisen tiedon, ylikorostamiseen, ei ole mikään ihme, että ihminen ahdistuu tai masentuu. Emäntä väittääkin provosoivasti, että jotta ihminen pysyy terveenä, täytyy hänen heittäytyä välillä hulluksi. Emäntä kokee itsensä ainakin terveemmäksi kuin koskaan, sen jälkeen kun hänestä on tullut epänormaali ja hieman hullu. Mutta kuinka moni viihtyy huonosti tänä päivänä kontrollin maailmassamme, joka rakentuu rahan yliarvostukselle ja sitä johdetaan lähes yksinomaan pelkästään materialistisen järjen faktoilla? Tarvitsemme onnellisuuteen itsetuntemusta, ja siihen ennen kaikkea luovuutta ja rikkaan henkisen moninäkökulmaisen esteettisen merkitysmaailman. Tarvitsemme ongelmanratkaisutaitoja, sekä jokaisen ihmisen ainutkertaisia mahdollisuuksia ja luovuutta vahvistavaa opetusta, jotta voimme rakentaa esteettisen kulttuurin.

Emäntä toivoo, että ihmiset oppisivat leikin avulla kuuntelemaan omia tunteitaan ja myös tietysti omaa kehoaan. Jos kärsit jostain sairaudesta, vaikkapa verenpaineesta, kirjoita vaikka dialogia sairautesi ja oman kehosi osien kanssa. Emäntä on käynyt pitkät keskustelut läpi oman syöpänsä kanssa. Ehkä sairaudellasi on jotain tärkeää kerrottavaa sinulle?

Emäntä uskoo, että eettinen ja esteettinen elämä lähtee liikkeelle siitä, että ihminen kykenee tunnistamaan jollakin keinolla omat tunteensa ja omat aidot sisimmät tarpeensa. Epäesteettinen elämä aiheuttaa fyysistä pahoinvointia, psyykkisestä puhumattakaan. Itsetuntemusmatka leikkien ei ole yksipuolisen järjen silmällä katsoen kovinkaan järkevää toimintaa, koska se toimii toisenlaisen rationaalisuuden ehdoilla: tiedostamattoman mielemme pelinsäännöillä.

Emännän mielestä asia on niin, että eettinen ja ekologinen toimijuus lähtee liikkeelle juuri siitä, että ihminen kykenee kokemaan, tunnistamaan ja ilmaisemaan olemassaolonsa tunnetasolla. Hän kykenee tunnistamaan sielunsa ja samalla myös maailman sielun, anima mundin, muodot. Terve ihminen ei kiellä elämän epärationaalista tiedostamatonta puolta. Kulttuurissamme on kaikki se hyvä – tiede, taiteet, filosofiat, uskonnot – olemassa, mikä mahdollistaa ihmisen tietoisuuden laajenemisen ymmärtäväksi, toisensa ja luonnon huomioivaksi, rakastavaksi ihmiseksi. Tuntuuko sinusta samalta kuin Emännästä, nimittäin siltä, että raha ja yksipuolinen materialistinen kaiken esineellistävä maailmankatsomus syö planeettamme esteettisiä voimavaroja, mukaan lukien henkistä vapauttamme.

Kun leikki elämästä katoaa, ja rahasta sekä teknisestä ”järkevyydestä” tulee kaiken mitta, tulee elämästä oikeastaan aika säälittävää, koska hintana on usein henkinen vapaus ja työn tuottama ilo. Meistä imeytyy statusstressiin se lapsen riemu, joka on ihmisen onnellisuuden kannalta tekemisessämme ensisijaisen tärkeää.

Henkinen ja fyysinen kriisi, helvetin kiirastuli, voi olla ihmiselle tilaisuus, josta hän voi kaaoksen keskeltä löytää muodonmuutoksellisen voimansa ja elämäänsä uuden suunnan. Mielikuvitusleikin alkaminen voi olla tällaisessa tilanteessa äärimmäisen haastavaa. Tehtävä ei totta tosiaan ole helppo, ja siksi kriisissä ihminen tarvitsee tukevia kannattavia ihmissuhteita. Hän voi näissä tilanteissa hyötyä myös asiantuntijoista, mutta muodonmuutoksen ytimessä hän on aina perimmiltään yksin. Emäntä itse tarvitsi omassa kriisissään, leikin aloittamiseen, sielua kantavia viisaita lähimmäisiä ja hiljaisuuden, uuden epänormaalin minuuden syntymän kohdun.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s