Onko Niklas Herlin guru?

Niklas Herlin kysyy Uuden Suomen blogissaan, että onko hän guru, osatessaan tehdä erinomaisia poliittisia ennustuksia. Siirtolan Emäntä otti kysymyksen todellisena, vakavasti otettavana, haasteena vastaan. Oman mielipiteensä asiasta hän antaa sitten, kun hän on hieman mietiskellyt ja leikitellyt aiheella sanoin.

Emäntä ajattelee gurulla tarkoitettavan henkilöä, jolla on laajempaa, jopa ”ylimaallista” tietoa, jota kautta hänen tietoisuutensa on ”valaistunut”tai henkisesti laajentunut syvällisemmäksi elämän ja maailmankaikkeuden ymmärtämykseksi. Emäntä ajattelee, että tämä ”ylimaallinen tieto” perustuu itsensä tiedostamiseen, omasta egosta irtaantumiseen, henkisiin ponnisteluihin, esimerkiksi lukien pyhiä tekstejä, mietiskellen, meditoiden, rukoillen, ja/tai osallistumalla käytännön altruistiseen työhön, esimerkiksi epäitsekkääseen rakkauden työhön köyhien parissa. Näiden ponnisteluiden kautta guru on saavuttanut laajemman tietoisuuden, jossa ihmisen oma persoona ikään kuin sulaa ja hän pystyy kokemaan meissä kaikissa olevan, persoonan taakse kätkeytyvän, ykseyden.

Tätä guru-termiä käytetään myös virheellisesti, voisi sanoa että jopa että käsitettä raiskaten, kuvaamaan ihmistä, jolla on ”maallisia” taitoja: esimerkiksi aineellista menestystä ja mainetta business-elämässä. Näitä ihmisiä harvoin voi kutsua oikeiksi guruiksi, jollei heitä kiinnosta rahan sijaan rakkaus, kauneus ja yhteinen hyvä.

Alunperin guruhan on hindulainen käsite, mutta se on levinnyt myös muiden uskonnollisten suuntausten kuten buddhalaisuuden käyttöön. Ehkä kristityillä voisi hengellisten johtajien (Äiti Teresa, Martin Luther King) tai pyhimysten ajatella olevan jotakin samantapaista kuin gurujen? Tai jospa tämä termi ”vanhurskas” viittaa hengellisessä kilvoittelussa pitkälle päässeeseen kristilliseen ”guruun”, henkilöön, jonka hengellinen polku voi olla mallina toisille ihmisille.

Emäntä määrittelisi sanan ”guru” niin, että hän on ihminen joka on saavuttanut, kristillisesti ajatellen, saanut lahjaksi, yhteyden maailman sieluun, siihen, jota voi nimittää Jumalaksi, tai joksikin muuksi, vaikkapa Anima Mundiksi. Tämän jälkeen hän toteuttaa omassa elämässään oman sielunsa kautta sen kauneutta, rakkaudellista rauhan ja tasa-arvon työtä olemalla maailman sielun työkalu. Jospa gurun elämä on maailmansielun täydellistymä, sen eräs ilmenemismuoto. Kristillisin käsittein ”guru” on lihaksi tullutta Jumalan rakkautta, ja täydellisin tällainen Guru on kristinuskossa Jeesus.

Kun lukee Niklaksen blogeja, on Emäntä aistivinaan Niklaksen elämänymmärryksen ylittävän keskiverto suomalaisen vastaavan. Vaikuttaa nimittäin siltä, että Niklas pystyy katsomaan todellisuutta hieman laajemmasta perspektiivistä kuin pelkästään vain siitä, mitä viivan alle jää. Jotta me lukijat voisimme tietää, onko Niklas todellinen guru, Emäntä kaipaisi hieman enemmän tietoa Niklaksen henkisestä/hengellisestä taustasta. Pelkkä poliittinen profetointi ei riitä. Emäntää kiinnostaisikin tietää, harrastaako Niksu esimerkiksi buddhalaista tai hindulaista meditaatiota ja joogaa, ehkä kristillistä rukoilua ja lähimmäisenrakkauden työtä? Tai ehkäpä Niklas trendikkäästi harjoittaa päivittäin tietoisuustaitoja ja lukee Ken Wilberin filosofiaa? Näistä hienoista harrastuksista huolimatta matka guruuteen on tietenkin pitkä polku.

Kuten Simone Weil toteaa, kaikille pääuskonnoille on yhteistä, että niiden harjoittajat tukahduttavat omat individualistisen pyyteensä. Weil menee jopa niin pitkälle, että hän väittää, sen, ”kiinnittämättömyyden omiin haluihinsa” tarkoittavan sitä, että ihminen hajoittaa (decreation) itsensä, jotta hän kykenee kohtaamaan Jumalan. Weilin ajatuksiin peilaten ”guru ”kykenee tukahduttamaan omat henkilökohtaiset pyyteensä. Vasta tällöin ihminen kykenee tuottamaan maailmaan puhtaasti epäitsekästä luontoa, itseä sekä maailman sielua, Jumalaa, kunnioittavaa hyvää, kaunista sekä monet näkökulmat ja perinteet hyväksyvää rakkaudellista oikeudenmukaisuutta. Guru siis kykenee oivaltamaan, kuinka kaikki me luontokappaleet olemme punotut maailmankaikkeudessa ja sen kohtalossa toinen toisiimme. Haava köyhän ihmisen sielussa ja saastunut järvi ovat molemmat haavoja ”gurun” sielussa.

Simone Weil muuten tuo mielenkiintoisen ajatuksensa kristityille ja kristinuskon ystäville, eli sen, että joskus Jumalan-kieltäjä voi olla lähempänä Jumalaa kuin kristitty. Asianlaita on nimenomaisesti näin silloin kun kristitty on rakentanut oman jäykän Jumalkuvansa. Moni on rakastunut Jumalaan vähän samaan tapaan kuin ihminen ihmiseen; rakastumme rakentamaamme illuusiokuvaan ilman, että ymmärrämme toisen olevan aina jotakin käsitteisiimme mahtumatonta, ne aina ylittävää ja yllätyksellistä, joka kerta uudella tavalla aukeavaa. Moni haluaa sulkea Jumalansa omistukseensa ja yksityiseen käyttöönsä, vähän samaan tapaan kuin moni meistä haluaa omistaa maallisen rakkaansa.

Weilin ajatuksiin nojaten guru voisi varmaankin olla myös Jumalan kieltäjä, ateisti. Ateistinen guru ehkä kykenisi mietiskelemään todellisuutta monesta erilaisesta metafyysisistä näkökulmasta käsin, hän oivaltaisi todellisuuden samanaikaiset ristiriitaiset näkökulmat; elämän paradoksaallisuuden. Hän kykenisi ymmärryksessään nousemaan niiden yläpuolelle. Ateistinen guru yrittäisi myös aktiivisesti ja väkivallattomasti lisätä maailmassa olevaa kauneutta, totuutta ja rakkautta.

Tämän kirjallisen ajatustyön jälkeen Emäntä vastaa omalta osaltaan Niklaksen kysymykseen, ettei häntä näiden kahden blogin perusteella voi vielä nostaa guruksi. Mutta olisipa hienoa, jos Nikusemme olisi tai hänestä tulisi sellainen!

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Onko Niklas Herlin guru?

  1. Guru-termi on kieltämättä epämääräinen käsite. Itse ymmärrän sen kuvauksena henkilöstä, jonka sanomaa seuartaan sananmukaisesti ja sokeasti, jolloin jällen kerran sorrutaan ”uskonnon harjoittamiseen”, eli seurataan dogmeja ja säännöksiä ja ”uskotaan” vähän niin kuin lapset joulupukkiin ja jäädään paitsi varsinaista henkistä kasvuprosessia. Itse käytän mieluummin sanaa ”opettaja”, eli henkilö joka viitoittaa tietä ja joka on kuin vain osunut kohdalle. Valinta ei siis ole ihan oma, vähän niin kuin isähahmo, jonka neuvoja kuunnellaan, mutta jota alituisesti kyseenalaistetaan ja vastustetaan, mutta joka mielletään erottamattomana osana itseä. Mitä tulee tuohon ”kiinnittämättömyyteen omiin haluihinsa” niin olen vakaasti sitä mieltä, että se on ihmiselle saavuttamaton tila ja nimenomaan tila jota ei ole tarkoitettu saavutettavaksi. Ihminen pystyy muuntamaan halunsa, mutta ei irtaantumaan niistä.

    לק”י

  2. Niin, kai ”kiinnittämättömyydessä omiin haluihinsa” on kysymys ihanteesta, jota on mahdotonta saavuttaa.

    Niin, tämäkin näkökulma ”guruun” on – erityisesti, kun sitä käytetään kaupallisesti. Mä luuleen, että todleliset ”gurut” eivät halua olla sokeasti seurattavia. Tulee miellen Krishnamurti, jota yritettiin nostaa tällaiseksi guruksi, mutta hän kieltäytyi henkilöpalvonnasta. Minun mielestäni oikeat ”gurut” ovat juuri opettajia ja toisten palvelijoita. He eivät yleensä itse tee numeroa itsestään ja ylennä itseään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s