Esteettinen pläjäys

Emäntä on pitkään jo täällä toitotellut omalla suullaan , ja vähän muidenkin, estetiikan ja eettisyyden menemistä rationaalisen tiedon edelle. Ja hän jatkaa tätä nyt pienellä menneiden viisaiden miesten ajatuspläjäyksellä, joka on seurausta siitä, että hän lukee tällä hetkellä rinnakkain Leo Tolstoin ”Sotaa ja rauhaa” sekä James Hillmanin kirjaa ”City and Soulia”. Emäntä aloittaa peilauksensa Charles Darwinin lainauksella, joka löytyy Hillmanin kirjasta:

Monenlainen runous… tuotti minulle suurta iloa, samoin kuvat toivat huomattavaa ja musiikki vieläkin huomattavampaa mielihyvää. Mutta en ole pystynyt moneen vuoteen lukemaan yhtään riviä runoutta. Olen kadottanut makuni kuvien ja musiikin suhteen. Minun mielestäni on tullut jonkinlainen yleisten lakien kone, se on suuri kokoelma faktoja, mutta miksi ihmeessä sen täytyi aiheuttaa jonkin aivojen osan tuhon, sen jossa korkeampi maku asustaa, sitä en voi käsittää. Hyvän maun katoaminen on yhtä kuin onnellisuuden katoamista, ja tämä taitaa olla älyn aiheuttama vamma, ja todennäköisesti samalla on vammautunut myös moraalinen luontoni, kun luontoni tunnepuoli on heikentynyt.

Emännän mielestä aika uskomatonta ja koskettavaa tekstia evoluutioteorian isältä. Vaikuttaa siltä, että samaan tapaan kuin Carl Jung ei ollut jungilainen, ei näköjään myöskään Charles Darwin ollut darwinilainen. Emäntä miettii, että onko tästä Darwinin aivovammasta tullut kulttuurinen vamma? Toki estetiikkaa onneksi edelleen kulttuurissamme on, mutta miksi ihmeessä se on alistettuna materialismille? Maailmasta tulisi paljon parempi ja ekologisempi paikka, kun rationaalinen tieto olisi alistettuna estetiikalle.

Leo Tolstoi kirjoittaa Sodan ja Rauhan viimeisessä osassa: Vasta meidän itsevarmana tiedon popularisoimisen aikanamme kirjapainamisen leviämisen – sivistymättömyyden tehokkaimman aseen – ansioista tahdon vapauden ongelma on viety alueelle, jolla itse ongelmaa ei voi olla. Meidän aikanamme on niin sanottujen edistyksellisten ihmisten enemmistö – eli tolvanoiden suuri lauma – hyväksynyt ongelman yhtä puolta tutkivien luonnontieteilijöiden tutkimukset koko ongelman ratkaisuksi.

Eipä Emäntä voi tähän todeta muuta kuin että, niinpä, tolvanoiden ekologisesti tuhoisa voittokulku jatkuu edelleen. Materialistiselle maailmankatsomukselle rakentuva jyrää, ja jyrä, vielä suuremmalla voimalla kuin Tolstoin aikana, ja edelleen elämän estetiikan kustannuksella. Nyt oikein yliopistotkin ovat muserrettu samaisen koneiston alle palvelemaan vain rahaa. Mutta onko tämä tie kuljettu jo loppuun? Emäntä uskoo, että elämme kulttuurisen muodonmuutoksen aikaa. Tieteet integroituvat ja uskonnot käyvät dialogia keskenään, vaikka vanhoillisilla autoritaarisilla uskonnollisilla ja luonnontieteellisiellä yksisilmäisillä näkemyksillä on edelleen voimaa.

James Hillman korostaa sitä, että nuoret ovat aina esteettisiä ihmisiä. He kaipaavat estetiikkaa ympärilleen, vaikka kouluissa sitä yritetään monipuolisesti tuhota nk. abstraktin ”eettisyyden” kustannuksella, mikä merkitsee ”markkinataloudelle myönteistä” eettisyyttä, yhden materialistisen jumalan kumartamista. Hillman kirjoittaa: ”Sinua (nuorta) kehotetaan olemaan hyvä, muttei kaunis, sinua kehotetaan olemaan rehellinen mutta ei kunniallinen, ja sinua kehotetaan olemaan kunnianhimoinen muttei seikkailunhaluinen. Minä sanon: jotta kykenemme hillitsemään väkivallan täytyy meidän palauttaa kauneus. Muistattehan Orfeuksen, jonka musiikki kesytti villit pedot.

Hillman muistuttaa edelleen, että jotta ymmärtäisi kauneuden, täytyy ihmisen jotenkin päästä kosketukseen rumuuden kanssa. Kipu käynnistää nopeammin esteettiset reaktiot kuin mielihyvä ja sen opetukset kestävät vieläpä pitempään. Rumuus aiheuttaa meissä kipua, jonka kautta meidän aistimme voivat herkistyä. Kipu voi olla joskus sisäänpääsymaksu, jotta kykenemme avaamaan oven kauneuteen. James Hillman on edelleen sitä mieltä, että ehkä vasta rumuus aukaisee tämän päivän ihmisen puudutetun tietoisuuden esteettisen puolen.

Leo Tolstoin ”Sodan ja rauhan” neljännessä osassa aukeaa elämän estetiikka Pierrelle, Leo Tolstoin alteregolle, vauraalle aateliselle, ankeissa oloissa. Hän on ranskalaisten Napoleonin joukkojen vangitsemana sietämättömissä olosuhteissa. ”Täällä, nyt vasta, Pierre ensimmäisen kerran pystyi antamaan täyden arvon syömisen nautinnolle, kun oli nälkä, juomisen nautinnolle, kun oli jano, nukkumisen nautinnolle, kun nukutti, lämmön nautinnolle, kun oli kylmä, nautinnolle keskustella ihmisen kanssa, kun halutti puhua ja kuulla ihmisen ääntä. Tarpeiden tyydyttäminen – hyvä ruoka, puhtaus, vapaus – näytti Pierrestä kaikkein täydellisemmältä onnelta, nyt kun tuo kaikki puuttui häneltä, kun taas toimintojen valinta – eli siis elämä – tuntui hänestä nyt, kun valitsemisen mahdollisuus oli rajoitettu, niin helpolta asialta, että hän unohti, että elämän mukavuuksien ylenpalttisuus hävittää koko tarpeiden tyydyttämisen onnen ja että suuri toimintojen valitsemisen vapaus – vapaus jonka Pierrelle olivat hänen elämässään suoneet koulutus, rikkaus ja yhteiskunnallinen asema – että juuri tämä vapaus tekeekin toimintojen valitsemisen ratkaisemattoman vaikeaksi ja hävittää itse toimimisen tarpeen ja mahdollisuuden.”

Emäntä toivoo tulevaisuudelta pehmeää vallankumousta. Hän toivoo, että elämän estetiikka nostetaan materialistisen individualistisen kulttuurin yläpuolelle. Meillä on jokaisella mahdolllisuus esteettisen elämän toteutumiseen, kunhan vain me kaikki asetamme estetiikan materialististen ponnisteluittemme lähtökohdaksii ndividualistisen aineellisen edun tavoittelun yläpuolelle. Siirtolan Emäntä päättä pläjäyksensä James Hilmanniin:

”Mitä on tämän päivän järjestys muuta kuin taloustieteitten järjestystä – järjestystä jonka lait ja arvot dominoivat koko planeettamme. Se mitä viivan alle jää, siitä on tullut suuri Jumala, kaikista muusta on tullut toissijaisia satraappeja (= muinainen persialainen käskynhaltija ja järjestyksenpitäjä). Uusi maailman järjestys on taloustieteilijöiden monoteismia. Se on nyt meidän kosmologiamme ja se on meidän ainut selitys asioille, miten ne ovat ja miksi me niitä teemme”.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Esteettinen pläjäys

  1. Tämä ajattelu oikoo kurveja. On rahaa joka palvelee hyvyyttä. Kaikki materia ei ole vain tuhlausta. On myös kauneutta joka sisältää myös rumuutta, Itse olen löytänyt usein kauneuden kautta, vajavuuden, musiiki, kuvataide, veistostaide, ooppeera, Istuin kerran kivellä jokoa oli korkean mäen töyräällä, hetki oli ihan euforinen, luonto oli niin kaunis, syksyn väreineen, samaan aikaan kanahaukka nappasi evääksi metsäkyyhkyn lennnosta, ihan edessäni muutaman kymmenen metrin päässä, pieni höyhen laskeutui minun viereeni, se oli mitä kyyhkystä jäi. Haukkaperhe sai eväänsä, mutta haukka oli kaunis, sulava, tehokas??!! :-())))

  2. ”—jotta kykenemme hillitsemään väkivallan täytyy meidän palauttaa kauneus”. Kun tämä muuttu meille todeksi, miten silloin käytännössä ”palautamme kauneuden”? Miten aikaansaamme ”pehmeän vallankumouksen” ja miten ihan oikeasti aikaansaamme sen, että me KAIKKI asetamme estetiikan materialististen ponnisteluittemme lähtökohdaksii individualistisen aineellisen edun tavoittelun yläpuolelle? Emmehän halua, että nämä jäävät pelkikis viisaiksi, filosofisiksi sananparsikis. Elämme kuitenkin aikakautta, jossa tarvitaan oikeita muutoksia.

    לק”י

  3. Toki raha voi palvella myös kauneutta.Tapani! Mutta liian harva mielestäni muistaa sitä minkä sinä olet huomannut, että tärkeimmät asiat elämässä ovat vielä onneksi ilmaisia. Kysymys on juuri arvojärjestyksestä! Raha ei ole vaan kaiken mitta. Me ylitämme tällä hetkellä selvästi kulutuksellamme maailman ekologisen kantokyvyn.

    Millä lailla pehmeä vallankumous tehdään? Mielestäni kysymys on ruohonjuuritason valinnoista. Uskon, että omat elämäntapavalintamme vaikuttavat yhteiskunnalliseen todellisuuteen enemmän kuin äänestäminen. Tällä hetkellä luomua kysytään enemmän kuin sitä tarjotaan. Yhä useampi kieltäytyy ostamasta esimerkiksi norjalaista kalaa, joka käydään pakkaamassa Kiinassa. Tulemme entistä tietoisemmiksi, siitä miten tuottemme on tuotettu. Tarvittaessa valitsemme ”reilumman” tuotteen. Uskon, että jokaisella päivittäisellä kulutusvalinnallamme voimme vaikuttaa tulevaisuuteemme. Ostamme kestäviä tuotteita, ja palveluita, emmekä törsäkuluta halpatavaroita. Vaadimme sekä itsellemme että muille ihmisille inhimillisen työkulttuurin, jossa kunnioitetaan ihmisluontoa. Palautamme työhön mielihyvän, emmekä mittaa kaikkea vain tuottoina.

    Miten käytännössä pehmeä vallankumous tapahtuu? Viittaan juuri tähän ruohonjuuritason toimijuuten: mietimme kulutuskäyttäytymisemme esteettisiä ja eettisiä seuraamuksia. Markkinat muuttuvat valintojemme mukaan. Pyrimme itse työtä tehdessämme miettimään toimintamme ekologisia ja esteettisiä seuraamuksia. Työllä on muukin arvo, itseisarvo, eikä kuin raha ole kaiken mitta. Olemme valmiit tinkimään omasta elintasostamme köyhempien eteen. Teemme vapaaehtoistyötä ja välitämme heikompiosaisita. Mielestäni olemme eläneet ahneessa, itsekkässä, tuhlailevaisessa, kulttuurissa.

    Tieteellisellä tasolla se merkitsee tiedon integroitumista ja siirtymistä yhteisöllisempään aikaan. On olemassa muutakin tärkeää tietoa kuin se mitä luonnontieteellinen tieto edustaa. Estettisyys merkitsee mielestäni myös uskontojen välistä dialogia. Ymmärrystä siitä, että kaikki uskonnot etsivät rakkautta.

  4. Yksi tärkeä ohje tuli vielä mieleen tähän pehmeään vallankumoukseen; kieltäydy ottamasta vastaan statusstressiä. Suomeksi sanottuna – älä osallistu kilpavarusteluun. Yksi sekä ekologisia että yhteiskunnallisia epäterveitä rakenteita ylläpitävä voima on ihmisen jatkuva oman aineellisen statuksen vertailu lähipiirin ihmisten vastaavaan.
    Rakenna egosi sen sijaan sen varaan, mitä hyvää ja kaunista tuotat maailmalle. Se voi olla jotakin kauneutta esimerkiksi käsitöitä, puutöitä, työpaikkoja, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, musiikkia, kaunis ympäristö jne. Toki on välillä hyvä käyttää rahaa, mutta kannatta miettiä oman ostokäyttäytymisensä ekologisia ja eettisiä seuraamuksia.
    Mä mietin välillä, että onko niin, että mitä monipuolisemmin ihminen tuottaa kauneutta ympärilleen, sitä paremmin hän voi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s