Kuhmon henki ja esteettinen demokratia

Kun Emäntä katseli lauantai-iltana viikko sitten Maija Palsion lukiolaisten tanssi ryhmän esitystä (Kohtaa minut) ja kuhmolaisen Mikko Hyvösen ammattilaisten tanssia (Kynnyksellä), kirkastui Emännälle entistä selkeämmin taiteen merkitys ihmisenä ja yhteisönä toteutumisen tärkeänä ilmenemismuotona. Taide ihmistuntojen muodonantajana, ”estetisoijana”, voi olla sitä väliainetta, joka kuljettaa yhä usemman ihmisverson syvemmälle omaan sielunmaisemaansa. Ja me kuhmolaiset ihmiset olemme se yhteisö, jonka kautta kuhmolaisen nuoren ja miksei myös toisen aikuisen, sielu peilautuu. Me luomme edellytykset kunkin kuhmolaisen sisäiselle sielunmaisemalle. Mitä muuta me ihmisenä olemmekaan kuin sisäistettyjä yhteisöjämme?

Emäntä uskoo, että aito yhteisöllisyys, esteettinen demokratia, lähtee liikkeelle yhdessä tekemisestä, jossa sieluille, myös syrjäytetyille sieluille, annetaan mahdollisuus tuntojen ilmaisuun. Totalitaarisille järjestelmille on James Hillmanin (City and Soul) mukaan tyypillistä, että ihmiset an-estetisoidaan (anesthesize), tehdään tunnottomiksi. Tällää tarkoittaa sitä, että ihmisten tunneilmaisua yritetään kontrolloida ja heidän mielikuvitustaan pyritään sovinnaistamaan. Samalla rakennamme kulissimaailmaa, jossa yhteskunnalliset ongemat siirretään neljän seinän sisälle yksilöitten kannettaviksi.

Mielikuvitusmaailmamme ja luovuutemme on minuutemme osa, jonka leikissä tietoisuutemme laajenee; meistä ei tule alistettuja. Huolestuttavasti Emännän mielestä näyttää siltä, unimaailmaamme merkitysrikkautta, henkistä kehitystämme ja myyttistä todellisuuskuvaamme yritetään rajoittaa (toissijaista, faktat ensin!), jolloin siirrymme kokoajan entistä totalitarisoivampaa materialistista kulttuuria kohden. Sen kylmä maailmankuva jyrää alleen kaiken, taiteet, mielikuvituksemme, tunteemme ja unemme. Esetiikkana meille myydään medioissa julkkisten ja saippuaopperoiden kaupallistettua prinsessatodellisuutta, euroiksi muutettua anestetiikkaa.

Onneksi peli ei ole vielä täällä Kuhmossa menetetty. Pikemminkin asia on onneksemme täällä ”syrjäisesessä” Suomen osassa melkein päinvastoin. Emäntä ainakin on ollut huomaavinaan, että Kuhmossa on poikkeuksellista yhteishenkeä ja paljon ihmisiä, joita kiinnostaa taiteen tekeminen. Eikä ainoastaan sen vuoksi, että tehtäisiin vain hyvin myyviä kulttuurituotteita, vaan myös puhtaasti ihan vain sen vuoksi, että taiteen tekeminen yhdessä tuottaa oivallusta ja mielihyvää. Se aktivoi mielikuvitustamme ja lisää yhteisöllisyyden kokemustamme. Toki se tuo myös monelle töitä täällä Kuhmossa, mikä sekin on tietysti hyvä asia. Kuhmolaisesta esteettisestä elämäntavasta on esimerkiksi: valtava vapaaehtoisten määrä Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla ja Sommelossa. Ja kuka tietää, mihin mittoihin vielä tämä uusi vapaaehtoisten projekti, arkienkelien yhteistyö, vielä kohoaa?

James Hillman kritisoi voimakkaasti taiteen alistamista materialistiselle maailmankatsomukselle. Taiteesta pyritään tekemään esimerkiksi kontrolloitua taideterapiaa, jolloin sen arvo ikään kuin siirretään toissijaiseksi ja sen tuottaminen pyritään samalla alistamaan totalitaaristen hallintainstituutioiden alle. Ja taideteoksisista tehdään ”taidetuotteita”, joita eliitti ostelee kalliilla koteihinsa egojensa koristeiksi. Kulttuurissa, jossa ihmiset eivät ole ”anestesoituja”, tunnottomia, kaikilla kansalaisilla vanhuksista vammaisiin on mahdollisuus tuntojensa taiteelliseen ilmaisuun. Taiteen suurin arvo ja mitta on se aidosti demokraattinen terapeuttinen ilo, tunteiden ilmaisun vapaus, jota se tuottaa sekä tekijälleen että taidenautintoon osallistujalle.

Emäntä on samaa mieltä Hillmanin kanssa, että jokainen sielu janoaa itseilmaisuaan jollain tavalla. On huono asia, että koulutus meillä on tietopainotteista, koska juuri taide- ja kädentaitopainotteisessa koulutuksessa ihmisillä olisi suurempi mahdollisuus päästä yhteyteen omien sisimpien tuntojensa ja niiden ilmaisun kanssa. Emäntä on huolestunut, että niin kauan kuin koulumme opettavat nuorisolle ensisijaisesti taloudellisesti hyödynnettävää faktatietoa, lisääntyy ihmisten pahoinvointi. Jos ruokimme itseämme vain faktoilla, leikkaamme itsemme samalla irti kokemusmaailmastamme. Materialistinen valtakulttuuri on opettanut meidät puuduttamaan tunteemme; ”hyvä elämä” ahdetaan kauniisiin kulisseihin.

Ihannetapauksessa myös työnteon ensisijaisena motiivina perustoimeentulon lisäksi tulisi olla se ilo, mitä se tuottaa ihmiselle. Terve yhteisöllinen elämä perustuu tunnetaitoisten ihmisten varaan. Siinä arjen askareiden tekeminen ja läsnäoleminen tekemisessä tuottaa toimeentulon lisäksi sisäsyntyistä iloa. Siirtolan Emäntä muistelee, että siitä ei ole kauan, kun kouluihin yritettiin saada lisää draamaopetusta, mutta tämä hanke tyssättiin hyvin nopeasti. Sellaiseen kun ei ole aikaa eikä ”varaa” nyky-yhteiskunnassa. Kaikessa painotetaan tietoa mielikuvituksen kustannuksella. Nuoret on saatava nopeasti työelämään pyörittämään taloutta!

Hillmania lukiessa tulee Emännälle kieltämättä tunne, että kulttuurissamme alkaa olla huolestuttavasti totalitarisoivia piirteitä. Tämä jungilainen analyytikko väittää muuten radikaalisti, että koulutus, jossa mielikuvitukseen suhtaudutaan torjuvasti on psykopaattista koulutusta. Kun miettii viime vuosien tapahtumia, Emännästä tuntuu, että ehkä valitettavasti Hillman saattaa olla oikeassa. Järkeä ylikorostava kulttuuri on leikkaamassa meitä irti sielustamme.

Siirtolan Emäntä uskoo, että mikäli nuorisolle opetettaisiin jo pienestä pitäen tunteitten itseilmaisua taiteen keinoin, siirtyisimme samalla esteettisempään maailmaan, jossa harvempi patoaisi tunteitansa vihakäyttäytymiseksi. Emäntä uskoo, että esteettistä elämää elävä ihminen on myös nopea oppija; hyvin monelle heistä syntyy myös sisäsyntyinen jano faktatietojen oppimiseen. Estetiikka, taide, kaunis terve luonto, kaunis ympäristö, kaiken tämän tulisi kulkea talouden ohjaajana eikä päinvastoin. ”Anesteettisessa” kulttuurissamme rahasta on tullut kaiken mitta.

Emäntä Kuhmosta, Kuumun perukasta , on saanut retkillään suurissa kaupungissa hämmentyneenä seurata, kuinka vaikeaa monelle ihmisille, myös pitkälle koulutetuille, on ilmaista ”miltä minusta tuntuu” ja ”mitä mieltä minä olen”. Meidät kun on opetettu puhumaan vain faktoja. Hiljaisuus, meditaatio, reflektiivinen luova ajattelu ja tunteiden ilmaisu, estetiikka, eivätkö ne ole juuri elementtejä, jotka ovat edellytyksenä harmonisen ja juurevan sielun kehittymiselle? Tältä kannalta kun ajattelee, niin meillä täällä Kuhmossa on poikkeuksellisen hyvä kasvualusta terveitten sielujen muodostamalle esteettiselle yhteisölle. Emäntä miettii, että jospa juuri tästä paikallisesta esteettisestä elämäntavasta nousee tämä Kuhmon henki, josta Emäntä on kuullut niin usein puhuttavan?

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kuhmon henki ja esteettinen demokratia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s