Ihminen ja Kosmos, loppukaneetti 18.03.2012

Siirtolan Emäntä kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät tänä päivänä juuri kumartele tieteellisiä auktoriteetteja. Tämä sen vuoksi, että hänen mielestään tieteen nimissä on saatu paljon hyvää aikaiseksi, mutta sen nimissä on tehty myös paljon pahaa. Siksi hän ei pidä tieteellisyyttä minään elämän kannalta poikkeuksellisena erinomaisuuden erityisalueena. Sieltä voi löytää hyödyllisiä työkaluja ja ajattelumalleja arkielämään sekä yhteiskunnalliseen elämään, mutta se voi myös olla palvelemassa kestämätöntä elämäntapaa.

”Ihminen ja Kosmos 2012” tapahtuman tutkijoille Emäntä voisi hyvin tarjota kaffeet ja rönttösiä. Hän voi vilpittömästi sanoa, että paneelissa mukana olleet tutkijat olivat nöyriä omien alojensa asiantuntijoita, jotka eivät korostaneet egojansa ja he tuntuivat ymmärtävän oman tietonsa kapea-alaisuuden. Muutama teema loppupaneelista painui Siirtolan Emännän mieleen, ja nämä asiat hän nyt tuo esille peilaten ne omaan kokemukselliseen todellisuuskuvaansa.

Reetta Toivanen Suomen Akatemiasta toi esiin mielenkiintoisen leikillisen näkökulman yliopistoon instituutiona. Se meni jota kuinkin niin, että Reeta on miettinyt kavereineen, että olisipa hauskaa jos perustettaisiin toinen yliopisto Aalto-yliopiston rinnalle. Kun Aalto yliopistossa yritetään aktiivisesti kehittää innovaatioita, jotka palvelevat taloutta niin tässä toisessa uudessa yliopistossa puolestaan saisi tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaista ”turhaa” tutkimusta, kuten kulttuurin tutkimusta, taiteen tutkimusta, filosofiaa, uskontotieteitä ja teologiaa. Kaiken kaikkeaan siellä siis tehtäisiin vain tutkimusta, joka on huonosti taloudellisesti hyödynnettävissä. Reeta sanoi omana kantanaan, että hän uskoo, että tämä jälkimmäinen yliopisto olisi luultavammin olemassa vielä parin sadan vuoden kuluttua, ja tämä edellinen todennäköisesti olisi painunut unohduksiin.

Toinen Emännän mieleen painunut asia oli Boris Segerståhlin idea. Hän korosti sitä, että innovaatiot tulisi keskittää sellaisiin tuotteisiin, joita voitaisiin mahdollisimman pitkään aina korjata. Tämä takaisi töitä ihmisille. Kaiken kaikkiaan kestävä kehitys ja ekologia olivat esillä toistuvasti keskustelupaneelissa. Samoin tunteet. Professori Tuomas Forsberg piti mielenkiintoisen alustuksen tunteista ja Venäjä-politiikasta jo edellisenä päivänä. Emännän oma mielipide on, että tunnetaitojen ytimessä ovat tietoisuustaidot, joita voi harjoittaa esimerkiksi meditaation, mietiskelyn ja aktiivisen mielikuvituksen avulla. Tarvitsemme kipeästi itseohjautuvia eettisiä ja vastuullisia yhteisöllisiä toimijoita, ja heitä syntyy vain kuuntelemalla omia sisäisiä tuntoja.

Hiljaisuus ja pysähtyminen olivat myös esille. Taidetta eikä uusia innovaatioita tehdä kiireisessä ilmapiirissä, vaan ne vaativat pysähtymistä ja hiljaisuutta. Siirtolan Emännän mielestä todellista elämänlaatua ei synny hätiköiden. Tehokkuudelle rakentuvassa kiireisessä ilmapiirissä hukutamme itseytemme, ”oman tuntomme” ja meistä tuli juuri näitä ”normaaleja hulluja”.

Keskusteluissa pohdittiin myös nuorten ihmisten pahoinvointia kaiken tieteellisen tiedon ja hyvinvoinnin keskellä. Siirtolan Emäntä jäi pohtimaan, että jospa pahoinvointi johtuu juuri siitä, että olemme siirtäneet ”hullunmyllymme” jo kouluihin. Niissä pitää opettaa mahdollisimman tehokkaasti irrallista faktatietoa. Nuoret on saatava nopeasti työelämään pyörittämään hullunmyllyämme. Tietopainotteinen koulutus tuottaa tunnetaidottomia ihmisiä, jotka on irrotettu sisäisestä kokemusmaailmastaan. Jotta ihmisestä kasvaa kokonainen ihminen, tarvitaan luovia ihmisiä, tarvitsemme mm. taiteita, kuten draamaa ja luovaa kirjoittamista sekä hiljaisuutta ja pysähtymistä. Ihmiset eivät ole kylmälle järjelle rakentuvan talouskasvun resursseja, vaan he ovat ainutkertaisia tarinoita, joista jokainen etsii omaa kaunista muotoaan. Kun ihminen on harmoniassa oman sisäisen kokemus- ja tunnemaailmansa kanssa, oppii hän hyvin nopeasti halutessaan myös faktoja.

Edellisiin Emännän blogipohdintoihin viitaten, ehkä olemme luoneet uuden sairalloisen, pystyyn kuolleen ihmistyypin, jolla ei ole enää yhteyttä omaan sisäiseen kokemusmaailmaansa. Muistutamme yhä enemmän Orwellin muurahaisihmisiä. Tämän ajassamme yhä tavallisemman ihmistyypin ainoa omanarvon mitta on numerot, asema hierakiassa ja egoa korostavat vaurauden symbolit. Yhä useammalta puuttuu läsnäolontaitoja. Elämätön elämä, jossa ollaan olematta läsnä itselle ja muille, alkaa olla sääntö eikä poikkeus. Numeroista ja faktoista on tullut kaiken mitta, ja näin ihmisiltä jää kehittymättä tunnetaidot ja kokonaisvaltainen arkijärki.

Video loppupaneelista

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Ihminen ja Kosmos, loppukaneetti 18.03.2012

  1. Kiitos taas kiinnostavasta kirjoituksesta ja näkökulmasta. Heikoista signaaleista huolimatta minua kuitenkin huolettaa, että maailma ehtii tukehtua ”normaaliin hulluuteensa” ennen kuin ehdimme kääntää kurssia koko ihmiskunnan voimin.
    Mielestäni suomalainen koululaitos pitää melko hyvin kuitenkin pintansa ja valmistaa lapsia elämään ja itsenäiseen ajatteluun. Olen ajatellut, että se johtuu opettajien humanistisesta koulutuksesta. Tehokkuusajattelun järjettömyys tihkuu tietysti läpi joka puolelta muualta yhteiskunnasta, – myös kouluihin.
    Markkinavoimat iskostavat päähän kaikkea mitä me muka tarvitsemme ollaksemme onnellisia. Julkisuuden tavoittelu hinnalla millä hyvänsä on vielä ilmiö, joka ei lakkaa ihmetyttämästä ja huolestuttamasta minua. Yllätyin iloisesti Haaviston noususta presidentinvaaleissa. Ajattelin, että kyse oli jostain todellisesta muutoksesta tai vähintään merkistä, että sellaiseen ollaan valmiita. Osalle äänestäjistä ja kannattajista ehkä näin olikin, mutta entä jos kyse olikin jostain Idols -tyyppisestä hurmiosta: ollaan kyllästytty vanhoihin kasvoihin ja kokeillaan nyt jotain uutta vaihtelun vuoksi, sisällöstä välittämättä. Seuraavaksi kannatetaan jotain toista äärilaitaa, vaihtelun vuoksi.
    Toivon, että olen kuitenkin väärässä ja liian epäileväinen ihmisen kasvun suhteen.

  2. Olen huolestunut välillä samasta asiasta kuin sinäkin. En usko, että muutos ekologiseen elämäntapaan tulee tapahtumaan ilman jonkinasteista vanhan elämäntapamme romahtamista. Haluan kuitenkin uskoa ihmiskunnan tietoisuuden voimaan; mitä enemmän välitämme toisistamme ja toisista kulttuureista sekä itse ryhdymme elämään kohtuullisempaa elämää, sitä pehmeämi pudutus voi olla.
    Ajattelen myös, ettei kouluissa vika ole opettajien. Sama asia pätee myös lääketieteeseen – monet lääkäreistä ovat vielä eettisiä toimijoita.”Monolektinen materialismi” on kuitenkin ”saastuttanut” kaikki yhteiskunnalliset instituutiot. Lähestulkoon kaikki kumartavat poliittisessa eliitissä taloudellisen kasvun ideologiaa, vaikka mielestäni meidän pitäisi löytää uusi harmooninen elämäntapa, jossa olemme sopusoinnussa tunteittemme, ihmisluonnon ja luonnon kanssa. Ei tarvi muuta kuin arkijärkeä ymmärtääkseen ettei tuhlaileva elämäntapamme voi jatkua pitkään.
    Henkilökohtaisesti käyn täällä ”perukassa” yhden naisen taistelua paremman maailman puolesta. Minun aseenani on kirjoittaminen ja opettaminen; yritän auttaa muita ja itseäni elämään tiedostavampaa elämää, jossa oma arvo ei tarvitse statussymboleja.
    Haavisto-kampanja oli hieno. En usko, että se oli pelkkää silmänlumetta, uskon, että kulttuurissamme on nousemassa uusi sukupolvi, uusin arvoin.

  3. Haavisto-kampanja oli upea merkki muutoksesta tai ainakin valmiudesta siihen, tarkoitinkin lähinnä äänestäjiä ja heidän valintaansa, ehkä lähinnä jopa itseäni: tuntuu riittämättömältä pelkkä äänestäminen ja/tai sosiaalisessa mediassa tykkääminen.
    Omassa elämässä toki miettii toisenkin kerran ”tarvitsenko oikeasti tätä” (uutta vaatetta, kodinkonetta, laitetta jne.) mutta vastuun jättäminen kuluttajan valinnan varaan tuntuu kohtuuttomalta, kun markkinointi ja oikeastaan koko yhteiskunta suuntautuu kuluttamiseen niin massiivisesti, että vaihtoehdot jäävät piiloon ja marginaaliin. Toisaalta taas Occupy Helsinki osoittaa, että jotain todella on muuttumassa nuorempien ajatusmaailmassa. Taidat olla oikeassa, ettei kannata heittää vielä toivoa.

  4. Tervetuloa optimistien seuraan. Jaksan uskoa kansansivistykseen. Tai sitten mun ympärille vaan kasaantuu tiedostavia ihmisiä, jotka ymmärtävät, että oma elämäntapavalinta on suurin poliittinen teko. Markkinavetoinen kapitalismi muuttuu väkisin, kun ihmiset muuttuvat. Globaalisesti tavallisien kansalaisten keskuudessa puhutaan jo horisontaalisesta virtuaalisesta rauhanomaisesta vallankumouksesta. Meneillään oleva yhteiskunnallinen muutos on kummallinen siinä mielessä, että se lähtee tikapuitten alapäistä. Poliittinen ja taloudellinen eliitti elää omassa vanhassa todellisuudessaan.
    Saatan olla idealisti, mutta kuvittelen, että ihmiset tajuavat yhä useammin, sen, että tavaraa ympärilleen kasaavat eivät ole yhtään sen onnellisempia kuin kohtuullisempaa elämää elävät. Asia voi olla joka pikemminkin päinvastoin. EI tarvi olla kauhean isolla älyllä varustettu, että tajuaa länsimaisen rikkaan ylimäärän olevan köyhältä pois. Yhä useampi tajuaa, ettei kannata uhrata omaa terveyttänsä talouskasvulle, varsinkaan kun sillä on ekologisesti tuhoisat seuraamukset. Järjestelmä romahtaa jonakin päivänä omaan mahdottomuuteensa. Toivon pehmeää laskua, sellaista, jossa ihmiset tajuavat, että he eivät tarvitse kauheita tavaramääriä ja matkoja onnelliseen elämään.
    Minusta me tarvittaisiin kipeästi nyt uutta poliittista aktiviteettia sekä dialektinen materialismi että monolektinen materialismi ovat savupiipputeollisuusajan ideologioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s