Karuja ajatuksia ihmisiä addiktioihin ajavasta kulttuuristamme

Siirtolan Emäntä löysi mielenkiintoisen psykologian professorin ajatuksia addiktioista, joita hän ei malta olla jakamatta lukijoittensa kanssa. Addiktioihin ei ole olemassa professori Bruce Alexanderin mukaan tällä hetkellä oikeastaan järkevää tieteellistä selitystä. Eikä myöskään siihen, miksi kaiken aineellisen hyvinvoinnin keskellä ihminen voi niin pahoin.

Valtavirta-asiantuntijat sysäävät syyn esimerkiksi huumeaddiktiosta yleensä yksilöille. Hyvin yleisesti suosituimmissa hyponteeseissa ajatellaan, että kyseessä on yksilön ongelma, ja esimerkiksi huumeaddiktin ajatellaan usein kärsivän asteittain etenevästä ”sairaudesta”, jonka hallinta on hyvin vaikeaa. Jotta edes jonkinlaiseen sairauden hallintaan kyetään, tarvitaan asiantuntijoita.

Yksinkertaistaen valtavirta selitysten mukaan syynä heroiiniaddiktioon on siis heroiini. Se täytyisi poistaa, jonka jälkeen ei meillä olisi enää ongelmia. Samoin alkoholistille, alkoholi – pisarakin sitä – voi aiheuttaa suuria ongelmia. Toki addiktioongelmia ymmärretään nykyään myös hieman laajemmin, esimerkiksi siten, että syitä on monia, esimerkiksi henkilöllä on geneettistä alttiutta addiktioon ja kun ympäristötekijät ovat sopivat, hän repsahtaa addiktioonsa. Lisäksi nykyään tiedetään hyvin myös addiktioihin liittyvän dopamiini-aineenvaihdunnan yksityiskohdat, joten addiktio on siis myös fysiologiaa. Meillä on siis demonisia kemikaaleja, jotka saavat aikaan demonisia muutoksia ihmisissä, ja he alkavat tämän vuoksi käyttäytyä demonisesti. Professori Bruce Alexanderin mukaan nämä yksipuollistavat medikalisoivat näkemykset on myyty medialle, kouluille, yhteiskunnallisille instituutioille jne. eli ne läpäisevät koko yhteiskuntamme.

Alexander Bruce huomauttaa, edellisen medikalisoivan addiktiomallin ongelmat ovat ilmeiset. Harvemmin puhutaan siitä, että on ihmisiä, jotka käyttävät huumeita pitkäänkin elämänsä aikana eikä heistä tule kuitenkaan addikteja. Hän viittaa tutkimukseen, jonka jatkamisen ja julkaisut USA:n hallitus kielsi, koska ne näyttivät sellaista tulosta, että kokaiinin käyttäjistä moni ei monikaan tullut huumeaddiktiksi. Nämä tulokset eivät sopineet valtavirta-ajatteluun, ne siis pimitettiin vuosiksi.

Toinen ongelma on se, että vaikka terapia ja lääketieteellinen hoito joskus auttavat narkomaania, monet toipuvat addiktiostaan ilman mitään apua. Näyttää siis siltä, että tieteellisesti hyväksyttyjen selitysmallien hyöty ei ole suinkaan selvä. Alexander ihmettelee myös sitä, että miksi tieteellisissä malleissa ei olla loogisia; jos heroiini on heroiiniaddiktion syy, niin miksi ruoka ei ole ahmishäiriön syy eikä pelit pelliaddiktioiden syy. Suuri ongelma tämän professorin mukaan on, että tämä vanha epärationaalinen addiktiomalli on pysynyt jota kuinkin samana viimeiset sata vuotta. Ja vielä suurempi mallin ongelma on se, että vaikka tiede muka kehittyy koko ajan, addiktiot senkun vain lisääntyvät.

Tieteellinen valtavirta käsitys addiktioista on Alexander Brucen mukaan pahasti harhainen, vaikkakin sitä puolustellaan julkisuudessa kiivaasti. Aleksander huomauttaa, että tieteellistä tutkimusta, joka on osoittanut lääketieteellisen mallin vääristyneisyyden on jatkuvasti pimitetty. Lääketiede tuntuu olevan jotenkin hallinnollisten instituutioiden erityissuojeluksessa, luultavasti siksi, että sen takana on kysymys suurista rahavirroista.

Aleksander Bruce kertoo oman selityksensä sille, miksi addiktiot kulttuurissamme ovat lisääntyneet. Siirtolan Emäntä huomaa hänen ajatuksiensa olevan rinnakkaisia esimerkiksi psykiatri Martti Siiralan ajatusten kanssa. Addiktiot ovat lisääntyneet siksi, että sosiaaliset yhteisöt ja kokonaiset kulttuurit ovat hajonneet postmodernissa maailmassamme. Professorimme uskoo vakaasti, että lähitulevaisuudessa vaihtoehtoiset selitykset menevät lääketieteellisten selitysten edelle. Parhaillaan menossa olevasta valtavasta näkökulmamuutoksesta me emme tule kiittämään niitä tieteenaloja, joihin rahoja sysätään, vaan sen sijaan kiitämme valveutuneita ruohonjuuritason sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimijoita sekä huonosti rahoitusta saavia tieteen aloja kuten kulttuuriantropologeja, sosiologeja sekä historioitsijoita. Parhaillaan meneillään oleva muutos on poikkeuksellinen, koska se lähtee valtarakenteiden alarakenteista ylöspäin kohti poliittisia vaikuttajia ja muita sosiaalisissa hierarkioissa korkealle arvostettuja vallankäyttäjiä kohden.

Meneillään oleva yhteiskunnallinen muutos ei ole lähtöisin talouden huippuhenkilöistä, tieteellisistä auktoriteeteista tai polittiisista avainvaikuttajista. Hajoita ja hallitse, niinkö se menee miettii Siirtolan Emäntä. Sehän pitää kasvun pyöriä pyörimässä, lisää kuluttamista ja palveluiden käyttöä. Kasvun ideologian kannalta ei ole hyvä, että ihmisillä on oikea elämää, jossa he ovat läsnä itselleen ja toisillen. Sellainenhan vaatii hiljaisuutta ja pysähtymistä, ja se on pois tehokkaasta työajasta ja kuluttamisesta. Oikeasti Emäntä on sitä mieltä, että poliitikoista ja taloudellisesta eliitistä on tullut ”vauhtisokeita”. He eivät kykene enää näkemään muuta kuin taloudellisen kasvun. Kaikkein lähimpänä olevia asioita on ehkä vaikea nähdä.

Alexander Bruce väittää, että ihmiskunnan sisällä on suuri määrä kokonaisia yhteisöjä yksilöineen siirtynyt addiktiivisiin käyttäytymismalleihin kiitos globaalin markkinatalousjärjestelmämme. Edelleen kyseinen professori muistuttaa, että jotta ihminen voi elää merkityksellisen elämän, täytyy hänen saada kokemus olemisesta yhteisön jäsenenä. Hänen täytyy saada kokea olevansa esimerkiksi perheen täysvaltainen jäsen, kyläyhteisönsä jäsen, työyhteisön jäsen (vrt. nykyiset pätkätyöt, saneeraukset, syrjäytyminen), terveen hengellisen /henkisen yhteisön jäsen tai jonkin muun tiedostetun uskomus – ja arvojärjestelmän jäsen. Kun ihminen ei tunne kuuluvansa mihinkään yhteisöön, hän ajautuu herkästi addiktioihin ja muihin terveysongelmiin.

Vapaata markkinataloutta seurannut elämäntapa on pirstonut vanhat yhteisöt ja ihmisten väliset siteet, jolloin ihmiset ja kokonaiset yhteisöt ovat ”menneet sijoiltaan” (dislocation). Seurauksena ei ole pelkästään addiktioita, vaan myös masennusta, syömishäiriöitä, itsemurhia, ahdistusta, lasten seksuaalista hyväksi käyttöä jne. Pirstoutunut kulttuurimme ja luomamme länsimainen talousjärjestelmä toimijoineen ja instituutioineen on luonut ihmisen, joka ei pidä itsestään, ja jolla ei ole juuria. On valtava määrä ihmisiä, jotka eivät koe elämällään olevan mitään merkitystä.

Tiet tähän sijoiltaan meneeseen tilaan voivat olla monia. Kokonaisia valtioita on hajonnut ja yksittäisiä ihmisiä on syrjitty, alistettu ja hyväksikäytetty. Alexanderin mukaan vastaava karmea kaoottinen psykologinen tilanne oli näkyvissä juuri ennen Rooman hajoamista. Ihmisten mielet olivat niihin aikoihin samalaisessa epätasapainoisessa tilanteessa kuin ne nyt ovat. Sijoiltaan menneillä ihmisillä ei tainnut niihinkään aikoihin olla enää kokemusta oikeasta elämästä.

Huume antaa ihmiselle elämän tunteen, vaikka se ei ole yhtä hyvä kuin oikea elämä. Tämä kuulostaa Emännän mielestä loogiselta. Hän kun on lukenut väitteen jungilaiselta analyytikolta, että esimerkiksi lasta hyväksi käyttävät ihmiset kokevat voimakkaasti olevansa pystyyn kuolleita ihmisiä, he symbolisesti ikään kuin imevät elämän itseensä lapsen kautta. Aika karmaisevaa ajatuksena, vai mitä?

Huumeaddiktion takana oleva uskottavampi selitys on Alexander Brucen mukaan siis se, että huumenkäyttäjä löytää elämänsä osana yhteisöänsä, kun hän ei ole löytänyt omaa paikkaansa mistään muusta yhteisöstä. Muualla hän kokee olevansa pohjasakkaa (shit). Huumeen käyttäjä löytää addiktionsa kautta näin itselleen kokemuksen elämästä. Hän saa ystäviä ja hän kokee olevansa merkityksellinen edes joillekin ihmisille. Bruce Alexanderin mukaan lääketieteellinen malli huumeaddiktioista valitettavasti vahingoittaa enemmän ihmiskuntaa kuin hyödyttää sitä.

Siirtolan Emännän vetää hiljaiseksi nämä Alexanderin ajatukset. Ystävät hyvät, eiköhän pidetä huoli, ettei meidän käy samalla lailla kuin roomalaisten. Vähemmän voi olla enemmän, vai mitä?

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Karuja ajatuksia ihmisiä addiktioihin ajavasta kulttuuristamme

  1. Kiitos todella mielenkiintoisesta referoinnista. Jaan Brucen ja Sinun näkemyksesi. Suomi on aika mainio mallilaboratorio Brucen ajatuksille, sillä muuttoliike on ravistellut maata vuosikymmenestä toiseen.

    Nyt parjatut kreikkalaiset ovat voimallisemmin kiinni yhteisöissään, ongelmat ovat muualla kuin niissä.

    Suomessa ehkä suvut, perheet, myös vuosikymmenten ajan toimineet ystäväjoukot ovat, Luojan kiitos, vielä koko lailla toimivia, lämpiviä, välittäviä yhteisöjä. Mutta se ei riitä. Ja äskeinen ei valitettavasti koske kaikkia, sillä suvut ja perheet ovat myös voineet pirstoutua.

    Ehkä tällä paikkakunnalla on vielä mukavaa, vanhanaikaista yhteisöllisyyttä.

  2. Minä uskon, että omaa hyvinvointiani on ratkaisevasti lisännyt tunne yhteisöllisyydestä täällä Kuhmossa. Vaikka toisaalta kaipaan perheenjäseniäni Helsingissä, olen juurtunut tänne erilaisiin yhteisöihin, kuten Kuumun kyläyhteisöön, Kuhmon Mielenterveysseuraan ja ennen kaikkea olen juurtunut luontoon ja maahan sekä oikeastaan sitä kautta koko maailmankaikkeutteen. Olen löytänyt tarkoituksellisuuden kokemuksen elämälläni. Hiljaisuus ja hitaus on psykologista tehokkuutta, jotta ihminen tarvitsee silloin kun on stressaantunut. Suomen luonto tarjoaa meille täällä Kuhmossa anteliaasti eheyttävää voimaansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s