Nykyelämää tietoisuuden evoluution myllerryksessä

Siirtolan Emäntä sai aikoinaan oivalluksia tanskalaisen filosofin Kierkegaardin ”esksisteentaalisesta hypystä”. Tälle omapäiselle filosofille uskoon tuleminen merkitsi hyppyä kuilun yli tuntemattomaan. Omalla kohdallaan Emäntä laittaa ”uskoon tulemisen” lainausmerkkeihin, koska hän ei ole perinteisellä tavalla ”uskovainen”, vaan hän on Sören Kierkegaardin tavoin kristinuskon ystävä.

Siirtolan Emännälle siirtyminen henkiseksi ihmiseksi ja sieluksi merkitsi hyppyä juuri absurdiin maailmaan, jossa ihmisellä ei ole enää mitään muuta pysyvää, kuin itseytensä keskus. Kristinuskon käsittein sitä voisi kutsua vaikka Jumalkipinäksi, joka voi kussakin ihmisessä hänen oman tietoisuutensa evoluution saavuttaa täyden ainutkertaisen mittansa. Tämän itseyden ”Jumalkipinän” Emäntä uskoo olevan osa laajempaa maailmankaikkeuden, itseään todellistavaa ja synnyttävää, laajempaa tietoisuutta.

John Rowan (Personification, 2010) tuo mielenikiintoisen uuden näkökulman suureen kuiluun (Great Gap). Kun ihmisen tietoisuus käy läpi evoluutiotaan, on kuilun etupuolella (ennen hyppyä) mm. seuraavia asioita. Ihminen on riippuvainen toisten ihmisten kunnioituksesta, omasta sosiaalisesta statuksestaan, toisten huomiosta, kiintymyksestä ja hyväksynnästä. Hän haluaa ja kerjää muiden ja erityisesti auktoriteettien hyväksyntää. Hän toimii heidän normiensa mukaisesti. Hän on egosentrinen (minulle kaikki, tässä heti ja nyt) Hän tarvitsee sosiaalisesti yhteväisille säännöille rakentuvan yhteisön, jonka jäsenenä hän tuntee olevansa oikeutettu olemiseensa. Hän toimii ”joukon” mukana. Hän ei kykene oman ajattelunsa ajatteluun eikä tietoisuutensa tiedostamiseen. Parhaimmillaan kuilun etupuolella ihmisen tietoisuutta ohjaa yksipuolinen järjen rationaalisuus.

Siirtolan Emännän mielestä valtakulttuurimme on rakentunut tällaiselle kulttuurille. Se on ollut tärkeä vaihe ihmisen tietoisuuden evoluutiossa. Tämä tietoisuuden taso on kuitenkin ollut ihmisluonnolle ja luonnolle tuhoisa. Olemme nyt ylittämässä onneksemme tätä kuilua. Olemme siirtymässä kuilun yli uudelle dialektiselle, moninäkökulmaiselle maaperälle. Ihmiskunnan jäsenistä yhä useammat ihmiset ovat siirtymässä tietoisuudessaan tähän uuteen valtakuntaan, kuilun toiselle puolelle. Tämä on mahdollista niille ihmisille, joiden perustarpeet (aineelliset, hyväksynnän ja rakkauden tarpeet esimerkiksi yhteisöllisyyden kautta) on tyydytetty.

Kuilun toisella puolella, uudessa maassa, vallitsee paradoksaalinen totuus. Tällä maaperällä juurevat ihmiset, omaan itseytensa keskukseen yhteyden saavuttaneet, pystyvät jo ajattelemaan ajatuksiaan. He ymmärtävät, että totuus rakentuu erilaisten totuuskäsitysten leikistä. Tässä maassa tietoisuudesta ja osittaisesta tiedostamattomuudesta ollaan tietoisia, mikä merkitsee samalla itseohjautuvaksi kasvamista. Ihminen löytää oman tuntonsa ja oman ainutkertaisen luovuutensa.

Kuilun yli hypänneillä globaalin yhteisön, ihmisluonnon ja luonnon yhteinen hyvä on tärkeämpää kuin oman egon näennäistarpeet. Hän kykenee löytämään itsestään ekologisen oman tunnon ja mielikuvituksen. Tämä mielikuvitus on dialektinen, erilaisten näkemysten vuorovaikutus.

Ihminen kykenee kuilun tällä puolella elämään absurdissa monimerkityksellisessä maailmassa, juuri siksi, että hän on löytänyt oman tietoisuutensa keskuksen, itseohjautuvuutensa. Tällä keskuksella voi olla ja saa olla henkisiä/hengellisiä merkityksiä ja yhteyksiä maailmankaikkeuteen. Ihminen voi jälleen olla sielu ja henki. Tässä paradoksien maassa Jumala rakastaa enemmän hyväntahtoista ateistia kuin vihaa täynnä olevaa kristittyä.

Kuilun yli hypännneet ovat uuden yhteiskunnallisen muutoksen muutosagentteja. He pystyvät parhaimmillaan olemaan joustavia monikulttuurisessa, -uskonnollisessa ja -tieteellisessä maailmassa. He sietävät erilaisuutta ja todellisuuden absurdisuutta. He kunnioittavat kunkin ihmisen itsemäärämisoikeutta ja itsenäisyyttä. Yhä useampi nuorikin ihminen voi saavuttaa tietoisuuden laajentuneita tiloja, joissa ihminen voi todentaa itsessään olevia voimavaroja ja luovuutta entistä laaja-alaisemmin.

Ihminen on itsetuntemuksensa kautta, hyppäyksensä jälkeen, voittanut takaisin oman tuntonsa, sen joka hänellä oli lapsena, ennen kuin hänet karkoitettiin paratiisista. Kuilun yli hypättyään, hän saattaa meditaation ja mietiskelyn kautta saavuttaa kosketuksia paratiisikokemuksiin, koska hän on taas sielu ja henki. Hän ei tarvitse egollensa maallisia kruunuja ja siksi hän voi elää kohtuullista elämää sopusoinnussa ihmisluonnon ja ympäröivän luonnon kanssa. Hän on vapautunut materialistisesta luonnehäiriöistä ja statusstressistänsä, näistä kultuurisesta vaivoistamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s