Ken Wilberin ohjaamana kohti integratiivista lääketiedettä nr. 3

Ken Wilber korostaa, että integraalisti työskentelevä lääkäri ymmärtää oman tietonsa rajat. Lääkäri voi vahingoittaa myös sillä, mitä hän ei ymmärrä, potilastaan. Ja lääkärinhän etiikan perussääntö on: ”Älä vahingoita”. Emäntä ajatteleekin, että rajantaju on se tärkeä asia, joka kaikilla lääketieteenharjoittajilla tulisi olla; lääketieteen ymmärryksen rajallisuuden tajuaminen. Vaikka meillä on valtava tietomäärää siitä, kuinka ihminen parantuu (cure), meillä on hyvin vähän ymmärrystä siitä kuinka ihminen eheytyy (healing).

Ken Wilberin Integraalitiede rakentuu ajatukselle siitä, että ihmisen olemuksella ja sen suhteella luonnon luomaan verkostoon, on tietty perusolemus, joka ei kutistu sellaisenaan yhteen ainoaan tieteenfilosofiaan. Ihminen on osa historiaansa, luontoa, kulttuuria ja yhteisöänsä, eikä hän taivu väkisin pelkästään luonnontieteelliseen viitekehykseen ja sen määrälliseen tutkimukseen. Integraalia lääketiedettä harjoittava kykenee tarjoamaan potilaalle tietoa omasta luonnontieteellisestä tiedonperinteestä käsin, jossa lääketieteellisen sairauden merkityksen antajana hän kykenee kuitenkin suhteuttamaan samanaikaisesti oman tietonsa rajat suhteessa laajempaan tiedon kenttään. Lääkäri ymmärtää tällöin, että vaikkapa sosiaaliset olosuhteet voivat tuottaa ihmisessä pahoinvointia, eikä kaikki ruumiillinen ja henkinen kärsimys ole suinkaan aina vain ihmisestä itsestään lähtöisiin. Hän kykenee hahmottamaan niitä yhteisöllisiä ja yksilöllisiä taakkoja, joita yksilö kantaa.

Se on jo paljon se, kun hammaslääkäri tajuaa paikatessaan pahasti karieksen vahingoittamaa ihmisen hamapaistoa, että tässä on nyt kysymyksessä laaja-alaisempi ongelma kuin rikkinäiset hampaat. Voi olla, että vähintään yhtä tärkeää kuin hampaan paikkaaminen, luultavasti tärkeämpää, olisi kysyä tältä potilaalta anamneesin lisäksi yksi kysymys: ”Mitä sinulle muuten kuuluu?”. Kulttuurissamme elää tuhansia syrjäytyneitä yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät ole vuosikausiin kuulleet tätä kysymystä. Integraalisti työskentelevä lääkäri yrittää saada ongelmasta laajemman kuvan, huolimatta siitä, että hänen tarjoamansa ratkaisu lähtee liikkeelle lääketieteestä ajattelusta. Hän ei pyrkii olemaan siirtämättä yksilön kannettavaksi sellaisia taakkoja, jotka hänelle eivät kuulu.

Wilberin mukaan rationaallisteollinen yhteiskunta on omilleen jätettynä kehittymässä ihmiskunnan poliittisen ruumiin pahanlaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Niiden yksipuoliselle maailmankuvalle rakentuva valta on pursunut yli toiminta-alueensa rajojen, minkä vuoksi kulttuuriimme on kasvanut erityyppisiä yhteiskunnallisia ja teollisia valtahierarkioita. Asioita on opittava uudessa ihmisluonnon ja luonnon kannalta ekologisemmasta kulttuurissa katsomaan moninäkökulmaisesti, eikä vain ensisijaisesti yhdestä näkökulmasta. Wilber ei ehdota näiden vanhojen rakenteiden hajottamista, vaan avoimena olemista toisenlaisille ihmistietoisuuden muodoille. Me voimme sisällyttää ja muokata vanhat rakenteet osaksi uutta, laajemmalle ymmärrykselle rakentuvaa, yhteiskunnallista uutta instituutionaallista rakennetta. Tämä ei ole kaikille mieluisa muutos, koska tämä merkitsee samalla vallan uudelleen jakautumista. Ei tietenkään tunnu mukavalta huomata, kun on luullut vasaran olevan ainut työväine, että meillä onkin suuri kirjo erilaisia työkaluja.

Kaikki ilmiöt ihmisen elämässä liittyvät toinen toisiinsa. Esimerkiksi sosiaaliset tapahtuvat voivat aktivoida geenejämme. Viime aikoina onkin tutkittu stressin ja traumojen yhteyttä esimerkiksi verisuonisairauksiin ja syöpään. On keinotekoista, joskus jopa traumatisoivaa, hoitaa ihmistä siten, että hoidetaan vain hänen hampaitaan tai vain vaikkapa vain verenpainetta lääkityksellä tai rintasyöpää solumyrkyillä. Ihminen on aina ihminen yhteisössänsä ja ympäristössänsä. Jokainen ihminen on oma tarinansa. Parhaimmillaan ihminen voi kasvaa omaa tietoisuuttaan luovaksi ja tätä kautta elämänymmärtämystään laajentavaksi yksilöksi, ja tällä aktiivisella merkityksenannolla voidaan vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen. Tällä hetkellä onkin jo jonkun verran moniammatillista yhteistyötä, jonka onkin lisäännyttävä koko ajan, jotta kaikki ymmärtävät oman tietonsa rajat.

Kuten Emäntä mainitsi, ihmisen tietoisuuden sisällöllä on merkitystä hänen fyysiseen terveyteensä. Traumat ja niiden synnyttämät blogit ovat lukkoja virtaavalle tietoisuudellemme. Viime aikoina on saatu myönteisiä tutkimustuloksia esimerkiksi meditaation vaikutuksesta terveyteen. Emäntä on muuten huomannut, että ihmisen psyykettä hoidetaan sadoilla eri terapiamuodoilla, mikä kuvaa upeasti sitä, kuinka monesta erilaisesta perspektiivistä ihmisen tietoisuutta voidaan metaforisesti muokata. Yhdelle ihmiselle sopii yksi terapiamuoto ja toiselle toinen. Ken Wilber väittää, että jos keräämme yhteen kaksitoista ”parasta” terapeuttista menetelmää, perustuvat ne lähtökohtaisesti täysin erilaisille persoonallisuusteorioille. Kyse ei siis ole siitä, että joku terapiamuodoista olisi pelkästään enemmän oikeassa kuin toinen. Kysymys on pikemminkin siitä, millä teorialle kyseinen terapeutti ja hänen asiakkaansa pystyvät lisäämään ihmisen elämän tarkoituksellisuuden kokemusta.Me ihmiset emme ole tietoisuudeltamme onneksi vieläkään toistemme klooneja.

Esimerkiksi Emäntä itse on saanut oivallusta itsestään jungilaisen ja psykosynteesin kautta. Hän on erityisen ihastunut näihin suuntauksiin siksi, että ne kannustavat ihmistä etsimään omaa luovuuttaan ja ne sallivat ihmisen dialogin myös uskontojen kautta. Uskonnoista, erityisesti kristinuskosta, Emäntä löytää itselleen syvempää merkitystä omalle elämälleen. Mikäli Emäntä hahmoittaisi maailmaa vain ”kovien” ihmistieteellisten näkemysten faktatietojen kautta, jäisi häneltä hahmottamatta tärkeä osaa elämän merkityksiä. Hän kokisi itsensä ahdistuneeksi, jos hänen ei sallittaisi uskontojen ja filosofian kautta hakea metaforisia rikkaita merkitystä omalle elämälleen. Emännälle on mahdotonta ajatella omaa elämänsä tarkoituksellisuutta ilman hengellisiä käsitteitä. Onko asia kaikille ihmisille näin, sitä Emäntä ei pysty sanomaan. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Emäntä kuitenkin väittää, että sillä mitä meidän pään sisällämme liikkuu on merkitystä paitsi mielenterveyteemme myös fyysiseen terveyteemme.

Elämämme merkitykset eivät ole yhdentekeviä ruumiimme kannalta. Elämme kulttuurissa, jossa liian monelta puuttuu elämän tarkoituksellisuuden kokemus. Se minkälaisia tulkintoja annamme tapahtumille, ulkoisille ja sisäisille, vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen ja tätä kautta geeneihimme. Ruumis on sielumme peili, ja sielu on ruumiimme ja ympäristömme peili. Reikäinen hampaisto on biologinen ongelma, mutta se voi olla myös sosiaalinen ja psyykkinen ongelma sekä päinvastoin. Ongelmaa voidaan lähestyä monesta näkökulmasta käsin.

Psyyken kannalta olennaiset asiat Ken Wilber jäsentää nelikentän, tasojen, linjojen, tilojen ja tyyppien kautta. Nelikenttä jäsentää kokemustamme suhteessa näkökulmaan. Minä näkökulma on henkilökohtainen, ”intentionaalinen”, näkökulma maailman; se on kokemuksellisen ja esteettisen luovan ilmaisun sija. Tässä kentässä Minä-asemassa voi työskennellä luovasti esimerkiksi kirjoittaen, meditoiden, mielikuvatyöskentelyn ja taiteiden avulla. Sen tieteenfilosofia on fenomenologiaa. Sisäisen teatterin näkökulmasta tässä neljännessä minä-asemassa sijaitsee minuutemme keskus, luovuuden lähteemme.

Toinen nelikentän asema on Sinä-asema. Tämä tila on intersubjektiivinen: Tulkinnat muodostuvat Minän ja Sinän välisessä kultuurisessa vuorovaikutuksessa. Tässä tilassa muodostamme luomme mm. moraalin ja kulttuurimme ympäröivien peilen kautta luomme jatkuvasti itsellemme uusia merkityksiä. Sisäisen teatterin näkökulmasta tässä neljänneksessä sijaitsevat, Emännän järjen mukaan paitsi muut ihmiset, myös minätilamme mm. tunteensiirtomme ja mahdolliset minuutemme, joiden kanssa leikkien voimme aktiivisesti etsiä kokemuksillemme uusia merkityksiä. Voimme luoda elämästämme erilaisia kulttuurisia tulkintoja. Tieteenfilosofisessa mielessä tässä neljänneksessä vaikuttaa hermeneutiikkan pelinsäännöt.

Kolmas Wilberin nelikentän alueista on Se-alue. Tämäonluonnontieteidenvaikutusaluetta.Ihminen voi ikään kuin kolmannen henkilön Hän- asemasta katsoa ”objektiivisesti” tapahtumia. Neljäs alue on myös ulkopuolisen näkökulma, mutta tarkkailun kohde on ”monikko”. Neljäs näkökulma käsittelee systeemisiä ja kompleksisia ilmiöitä.

Kaksi ensimmäistä nelikentää käsittelee kokemuksia, joita ihminen voi käsitellä vain sisäisesti, kokemuksellisena todellisuutena. Ne ovat tunteittemme aluetta ja myös meditaation ja miksei myös Sisäisen teatterinkin toiminta-aluetta. Tällä alueella itse kukin – tietoisesti aktiivisesti tai tiedostamattomasti passiivisena – muokkaa omaa henkilökohtaista merkitysmaailmaansa.

Olennaista lääketieteilijälle on tajuta, että tässä nelikentässä emme voi kutistaa näkökulmia toinen toisiinsa, vaan kullakin näkökulmalla on oma toiminta-alueensa. Lääketiede, luonnontiede, on perinteisesti ollut vahvoilla tässä Hän- näkökulmassa, samoin teollistuneen kulttuurimme instituutiot ovat rakennettu ensisijaisesti tälle ajattelulle. Ihmisen ja koko kulttuurimme terveyden, ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, kaikki neljännekset ovat tärkeitä. Integraali lääkäri toimii ensisijaisesti omasta nelikentässään käsin, mutta hän ymmärtää oman viitekehyksensä rajallisuuden, eikä lähde medikalisoimaan, ”tekemään lääketiedettä”, kaikista ihmisen ongelmista. Hän hahmottaa tiedon maantiedettä laajemmin.

Yksikään osatotuus, yhden nelikentän ajattelu, ei ole ihmisluonnon ja luonnon kannalta riittävä. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että ihminen rakentaa kokonaisvaltaisemman, yhtenäistävämmän uuden käsityksen todellisuudesta. Myös yksilön terveyden kannalta tärkeitä ovat kaikki nelikentän näkökulmat. Minä- ja Sinä-näkökulmissa tehty sisäinen työ auttaa ihmistä pääsemään yhteyteen omaan syvyyteensä, jonka jälkeen ihminen toimii vähemmän ristiriitaisesti, koska tällöin hänen fyysinen toimintansa on mahdollista virittää harmoniaan omien aitojen arvojen ja uskomusten kanssa.

Emäntä uskoo, että kun ihmisen tietoisuus on tasapainoisemmassa tilassa, aktivoituu vähemmän terveydelle haitallisia geenejämme. Tällöin toimimme myös ekologisemmin ja ajattelemme elämäämme laajemmin, yhteisöllisemmin. Toki ikäviä geenejä voi aktivoitua joka tapauksessa, esimerkiksi ympäristömyrkkyjen seurauksena, ja joillakin ihmisillä valitettavasti on taipumusta perinnöllisiin sairauksiin, jolloin niitä voi aktivoitua vaikka olisimmekin ”sinut” itsemme kanssa. Emme voi tietenkään väittää, että kun kykenemme ohjaamaan omaa tietoisuuttamme harmonisemmaksi voisimme välttää kaikki sairaudet. Emäntä väittää, että harmonisemman tietoisuutemme avulla emme voi täysin vapautua fyysisistä sairauksista, mutta voimme vähentää tapaturmia ja esimerkiksi monien stressisairauksien esiintyvyyttä. Kaikki riippuu kaikesta, olemisen suuresta verkostosta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s