Vienan Karjalan korpimaisemissa runosuonia avaamassa

Siirtolan Emännän on tehnyt pitkään mieli tehdä sukellus naapurimaahan, asuuhan hän aivan rajan tuntumassa. Ensi makua lähialueen Venäjästä hän sai vuosi sitten tekemässään yrittäjänaisten Kostamus-reissussa. Tällä kertaa hän sai tuntumaa aidommasta vienankarjalaisesta kulttuurista käymällä runonlaulajien kylässä, Vuokkiniemessä, tutun ja turvallisen elämänkaariryhmänsä kanssa.

Mukana reissussa oli kokeneita venäjänmatkailija konkareita, joten Emäntä tunsi olevansa turvallisessa seurassa. Mikä parasta, ryhmässä oli mukana myös aivan ihana venäjänkielen tulkki, Babuskamme. Hänellä itsellään oli jo ”melko” kiinnostava historia, olihan hän näiden suomalaisten jälkeläisiä, jotka muuttivat 1900-luvun alussa ensin Kanadaan ja sittemmin Neuvostoliittoon.

Matkaa Vuokkiniemeen tuli Kostamuksesta kuutisenkymmentä kilometriä. Tie oli venäläisen mittapuun mukaan hyväkuntoinen, suomalaisen mittapuun mukaan melko surkea. Ajomatkaamme meni noin tunti. Tien korjaustyöt ovat onneksi parhaillaan meneillään. Maisema tien tuntumassa oli tuttua ja kotoista kainuulaista korpimaisemaa soineen. Suopursu kukkii parhaillaan, mikä luo oman tunnelmansa.

Majoituksemme oli Vuokkiniemessä sotkamolaisen Riitta Heikkisen Kuitintorpassa, Vuokkiniemessä, aivan Kuittijärven tuntumassa, ortodoksikirkon läheisyydessä. Ensimmäisenä päivänä teimme pienen tutustumiskävelyn kylän maisemiin, tallustelimme mm. pitkin kylän jakavaa ”tsärkkää” ja kävimme kyläkaupassa. Ilta kului aterioidessa (kalaseljankaa), tarinoiden, runoja kuunnellen, laulaen ja maistellen venäläistä kuohuviiniä. Torppassa on erinomainen tunnelmallinen sauna, jonka lempeissä löylyissä oli ilo kylpeä ja parantaa maailmaa.

Toisena päivänä tutustuimme ortodoksikirkon historiaan. Kirkko on rakennettu 1990-luvulla palaneen kirkon tilalle ja vanhoja piirrustuksia hyväksi käyttäen. Kiipesimme kellotornin katollekin, jossa Emäntä onnistui vahingossa vähän kellojakin kilauttamaan. Kirkosta jatkoimme matkaamme koululle, joka on vuokkiniemeläisten mukaan alueen kaunein koulu. Emäntä uskoo, että se on totta. Koulukompleksi muodostuu kolmesta hirsirakenteisesta rakennuksesta.

Aivan koulun välittömässä tuntumassa on Vuokkiniemen vaaleansininen kylätalo, jonka historiasta meille kertoi entinen kylänpäällikkö, tomera Lilja Veselova, muistaakseni omaa sukua Karhu. Rakennus on korjattu yhteistyössä suomalaisten kanssa. Lilja puhui sujuvaa suomenkieltä, ja kertoi, että kylässä puhutaan edelleen paljon Vienankarjalaa, vaikka ei enää 85 % ole karjalankielisiä, niin kuin vielä joitakin vuosia sitten. Hänen oma kotitalonsa oli sijainnut muistaakseni Tollojoen rannalla, mutta se oli poltettu sodan aikana. Asia vaikutti edelleen olevan kova paikka Liljalle. Kylätalossa on muutama kauppakin, ja Emäntä osti itselleen teekannun ja hän sai Vienan karjalankielisen Raamatun, Uuden Sanan.

Iltapäivällä käytiin piknikillä kuuden kilometrin päässä luonnon kauniin kosken rannalla, josta osa porukkaa käveli takaisin saunavastoja tehden. Ilta meni taas tarinoidessa, runoja lukiessa ja saunoessa.

Paluumatkalla Kostamukseen poikkesimme mielenkiintoisessa paikassa eli Kormilossa, järvenrannalla sijaitsevalla matkailutilalla, ja sen samovaarimuseossa. Vuokkijärvi-Kostamustien varrelle paikkaa ei oltu viitoitettu mitenkään, joten löysimme sinne Riitan ohjeiden mukaan. Tila on suomalaistenkin mittapuun mukaan melkoisen vauras ja laadukas majoituspaikka. Rannalla oli savusauna, ja järvessä olevalle kaukaiselle pienelle saarelle omistaja oli rakentanut pienen tsasounan.

 Tilanomistaja Viktor oli venäläismies parhaimmasta päästä. Hän ei puhunut suomea eikä englantia, mutta tulkkimme avulla saimme häneltä paljon tarinoita. Viktor oli lähtöisin Novgorodista, mutta hänen vaimonsa oli kotoisin Vienan Karjalasta. Ruskeasilmäinen, leveästi naurava mies, oli rikastunut kuulemma sitrushedelmäkauppiaana. Hän lämminhenkinen ja käsittämättömän energinen. Vaimo oli puolestaan suomalaisen oloinen, ujohko sellainen, hymyilevä ja ystävällinen. Viktor kertoi meille jos jonkinlaista historiaa ja tarinaa museossa olevista esineistä. Söimme Kormilon emännän paistamia, suussa sulavia lettuja, hillon, maitosokerin ja smetanan kanssa. Kyytipoikana oli teetä.

Paluumatkalla teimme ostoksia Kostamuksesta. Mukaan Siirtolan Emännän kassiin lähti mm. hapankurkkuja, Kalevala Balsamia vatsavaivoihin, kuohuviiniä, olutta, suklaata ja halvaa. Oli mahtava reissu, ja se tehtiin kotoisiin lähimaisemiin. Kuumusta Vuokkijärvelle ei liene ilmateitse matkaa kuin kuutisenkymmentä kilometriä!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s