Tietoisuustaitoja työyhteisöön

Viimeisten kymmenien vuosien aikana yhteiskuntamme on muovannut täysin uuden ihmistyypin, joka toimii yrityksissä samanlaisella uhrautumisella ja itsensä antamisella kuin toimitaan sodissa ja katastrofitilanteissa. Tällaisen yrityksissä toiminta ei kunnioita millään muotoa ihmisen luontaista rytmiä. Kuuliainen ja urhollinen työntekijäraukka kärsii jatkuvasta sympaattisen hermoston yliaktivaatiotilasta, mikä johtaa automaattisesti ahdistukseen tai masennukseen unihäiriöineen tai erilaisiin stressiperäisiin kehollisiin vaivoihin.

Samalla kun ihminen kiltisti on palvellut järjestelmää, unohtaa hän täysin omat henkiset ja fyysiset tarpeensa. Ei ihme, että viina virtaa, lapset ovat ilman läsnäolevia vanhempia ja avioliitot kariutuvat. Kun ihminen sitten alkaa voimaan sietämättömän pahoin tässä järjestelmässä, hänet palautetaan kiertoon ”lääkitsemällä ja kuntouttamalla hänet jälleen terveeksi”.

Ihminen ei ole kone, jota vain manipuloidaan lääkkeillä, vaan hän on tunteva, kokeva, aktiivisesti merkityksiä luova ihminen. Aktiivinen merkityksenanto prosessimme, vaikuttaa meihin sekä ruumiillisina että psyykkisinä olioina. Kun sisäisen maailmamme merkitykset ovat kaaoksessa, epätasapainossa, seurauksena voi olla fyysistä pahoinvointia, mielensisäisiä ongelmia, työhyvinvoinnin ongelmia ja henkistä tyhjyyttä.

Luonnontieteellisellä kuolleella materialistisella numeerisellä otteellamme olemme leikanneet itsemme irti olemisestamme ja arvorationaalisuudestamme. Parhaillaan näyttäisimme korjaavamme kovaa vauhtia tätä puutetta. Jotta ihminen kasvaa itseohjautuvaksi,  täytyy hänen päästä sinuiksi omien tunteittensa kanssa. Tunteisiin voi löytää otteen taiteiden ja henkisyyden harjoitteiden kautta. Tietoisuustaidot ( esim. mindfulness, aktiivinen mielikuvitus, luova muodonmuutoksellinen oppiminen) kuljettavat tämän osaamisen vähitellen myös työyhteisöihin.

Olen nähnyt koulutuksissa useita akateemisia ihmisiä, jotka melkein kiusaantuvat siitä, että joku kysyy heiltä vastausta kysymykseen: ”Miltä sinusta tämä ajatus tuntuu”. Erityisesti minun ikäisille ihmisille on opetettu kaikkea muuta, mutta ei omien tunteiden ilmaisua. Kaikki on tähdännyt välineelliseen oppimiseen ja nopeasti työelämään, sen tekniseen elämäntapaan siirtymiseen. Aivan viime vuosina onneksi tässä asiassa on alkanut tapahtua havahtumista.

Ehkä tulevaisuuden kouluissa ja työpaikoilla ei enää mitätöidä ihmisten tunteita viisauden lähteenä.  Saamme jälleen käyttää luontaista luovuuttamme ja uteliaisuuttamme tiedon hankkimiseemme: tunteiden ilmaisu, yhteisöllisyys, leikki ja luovuus elävät parhaillaan noususuhdantta. Ehkä ihmiset haluavat työstänsä paitsi aineellista perusturvaa, myös merkityksellisyyden kokemusta.Näin haluan uskoa.

Ehkä huomenna saamme jälleen olla aktiivisia, mielikuvillamme ja tunteillamme leikkiviä, niille uusia värikkäitä muotoja antavia ihmisiä. Voimme lasten tavoin omalla mielikuvituksellamme muovata kerrontaamme elämästämme, mikä voi laajentaa tietoisuuttamme ja antaa merkityksen tunnetta elämäämme.

Työn arvo huomenna ei toivottavasti määräydy pelkästään sen rahallisen tuottavuuden kautta, vaan myös sen elämän laatua lisäävän ja merkityksellisyyden kokemuksen kautta. Työ on jälleen itseisarvo. Ja jos työ ei tuo merkityksellisyyden kokemusta, voi ihmisille jäädä sen kohtuullisen rasittavuuden jälkeen voimia luovuuteen ja itsen toteuttamiseen vapaa-aikana. He voivat toteuttaa  itseään jollakin tavoin leikkivinä ihmisinä.

Nykyään  käytetään urheilussa jo paljon mielikuvavalmennusta. Viime aikoina on myös puhuttu esimerkiksi draaman tuomisesta kouluun mikä on hyvä asia. Ehkä elämme parhaillaan myös käännekohtaa ihmistietoisuuden evoluutiossa: Pikkuhiljaa ihmiset tajuavat, että tieto ja ymmärrys ovat kaksi eri asiaa. Se, että meillä on paljon tietoa, ei välttämättä takaa viisautta. Tarvitsemme tietoisuustaitoja. Tieto täytyy heijastaa omaan sisätodellisuuteen, jonka jälkeen voimme toimia arvorationaalisesti.

Yksilöitymisemme tapahtuu, kun tutustumme itsemme. Opimme tuntemmaan torjumamme ja kielletyt osamme. Harvoin olemme se, joka luulemme olevamme. Sisäinen teatteri on oikeastaan eräs mytopoeettinen näkemys muodonmuutokselliseen oppimiseen. Mielikuvituksellamme on kyky juurruttaa meidät maailmaan ja yhteisöömme. Sisäisen draamassamme voimme hyödyntää paitsi kriittistä ajattelua ja järjen rationaalisuutta, myös kerronnallista viisautta; uskontoja, satuja, unia ja tarinoita. Jälkimmäisellä saamme otteen tunteittemme takana olevaan ikuiseen viisauteen. Sisäisessä teatterissa voimme olla monipuolisia, leikkiviä ihmisiä.

Tietoisuustaidot ovat facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s