Terveiset kainuulaiselta oleskelijalta

Minua harmittaa, jopa suututtaa, kun moni on viime aikoina puhunut pahaa meistä oleskelijoista.Tämä satuttaa, koska  tunnustaudun itsekin sellaiseksi. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä puhdasverisempi oleskelija minusta on tullut.

Olenko yhteisöni loinen? Riippuu miten oleskelijan määrittelee. Minulle hyvinvointi on jotakin aivan muuta kuin sitä, että kulutetaan mahdollisimman paljon ja juostaan tehokkuuskilvassa itsensä ja terveytensä uhraten. Elämme nurinkurisessa kulttuurissa. Koska ihmisen olemisen taidot ovat kadoksissa, terveydenhuolto kuormittuu näistä itsensä uhraajista.

Jos meistä oleskelijoista puhutaan pahaa, minua lohduttaa se, että olen aika viisaassa seurassa. Erik Allardt määritteli jo 70-luvulla hyvinvoinnin kolmella käsittellä: olemassa oloa edistävä merkityksellinen tekeminen (doing), muiden luontokappaleiden rakastaminen (loving), itsensä toteuttaminen (oleminen).

Kaikki toimintani tähtää tänä päivänä oikeastaan siihen, että olen olemassa merkityksellisen tekemisen kautta ja toteutan itseäni rakastaen luontoa ja yhteisöäni, puhdasverisesti oleskellen. Olen hammaslääkärin työssäni, olen kouluttaessani, olen haitaria soittaessani ja olen myös vapaaehtoistyötä tehdessäni.

Luulen, että monet ihmiset haluavat tänä päivänä itselleen takaisin elämän merkityksellisyyden kokemuksen. Hyvä asia on, että, kun ihmisille palautetaan elämän tarkoitus, mikä parasta, sekä työtön että töissä käyvä voivat olla yhtälailla oleskelijoita.

Eräs viisaimmista 1900-luvun filosofeista kehoitti meitä palaamana takaisin olemiseen. Tämän päivän länsimaisessa elämäntavassa liian monelta on valitettavasti kadonnut tämä kyky. Siksi heiltä on kadonnut elämästään merkityksellinen tekeminen.

Jokaisella työllä on arvonsa. Ihminen voi hyvin silloin kun hän oleskelee, toteuttaa itseään merkityksellisesti ja monipuolisesti. Mikäli haluamme ihmisten jatkavan Suomessa työuriansa pitempään, on ehdottoman tärkeää, että kansalaisista yhä useampi siirtyy oleskelijaksi. Voin oikeastaan sanoa täysin sydämin, että toivon maailman muuttuvan yhä enemmän oleskelijoiden valtakunnaksi.

Paluulla olemiseen voisi olla merkittäviä myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntamme rakenteisiin. Esimerkiksi terveydenhuollon jatkuva resurssipula loppuisi todennäköisesti silloin, kun ihmiset olisivat kaikki oleskelijoita. Ihmiset tekisivät työtänsä rakastaen, itsensä kunnioittaen ja  siten, että he kokisivat itsensä merkityksellisiksi ja tarpeellisiksi. Stressisairaudet katoaisivat, kun ihmiset ryhtyisivät yksi toisensa jälkeen oleskelijoiksi.

En voi muuta sano kuin että mitä enemmän mietin asiaa, sitä tyytyväisempi olen, että olen valinnut oleskeijan osan. Huolimatta siitä, että meitä parjataan.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Terveiset kainuulaiselta oleskelijalta

  1. Ja taas aivan samaa mieltä kanssasi, vaikka minulla ei oleskeluun tässä elämäntilanteessa mahdollisuutta olekaan..lastentarhanopettajaopinnot ja yksinhuoltajuus vievät aika tarkkaan aikani, mutta nautin valtavasti opinnoista ja tunnen iloa siitä saan tehdä merkityksellistä työtä jatkossa…lasten hoivaaminen ja kasvattaminen on sitä monellakin tapaa. Ja aikapulasta huolimatta ei minulla ole enää stressiä joka kuristaisi kurkussa ja tekisi elämästä ahdistavaa…ei siis ole kiire mihinkään..olen onnellinen ensimmäistä kertaa elämäni aikana 🙂 kuten kirjoitit, vastoinkäymiset voivat olla siunaus… Kirjoituksistasi on minulle paljon iloa ja hyötyä, kiitos niistä!

    1. Näinhän se on, ettei joka elämäntilanteessa pysty koko ajan oleskelemaan. Uskon, että yrität parhaasi tässä asiassa. Mielestäni se olisi hyvä tavoite järjestelmässä, että erityisesti lasten vanhemmat pystyisivät oleskelemaan. Läsnäolevat vanhemmat/vanhempi ovat asia, jota erityisesti lapset kipeästi tarvitsevat. Itseäni harmittaa, että silloin kun omat lapseni olivat pieniä, en kyennyt vielä oleskelemaan.

  2. Jukka-Pekka Sarasteen haastattelua luin vähän kummeksuen päivän Hesarista. Eipä taitaisi olla montaakaan hyvää muusikkoa, jos vanhemmilla ei olisi ollut aikaa lapsilleen. Miten on tulevaisuudessa. Aika moni nykyinen suomalainenkin huippumuusikko on saanut Suzuki-opetusta, joka vaatii vanhempien suurta osallistumista, minkä artikkelissa Sarastekin mainitsee.

    1. Niinpä. Itseäni harmitti pitkään, etten ollut omille lapsilleni länsnä riittävästi silloin kun ne olivat pieniä. Lapsille läsnäoleminen on panomistamista tulevaisuuteen. Minusta olisi aika määrittää työ täysin uudelleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s