Pahan raja kulkee ihmisen sisällä kirjoittaa Jari Tervo

Viime päivinä on herättänyt paljon keskustelua  Hesarin artikkeli natsi isovanhemmista Ortrud ja Gerhard Baerista. Tätä artikkelia kommentoi mm. Ylen sivuilla Jari Tervo. Hän tulee blogissaan siihen lopputulokseen, että pahan raja kulkee ihmisen sisällä. Tämä väite sattuu olemaan yhtenävä psykohistoroitsia Jay Liftonin ajatusten kanssa. Hänhän on tutkinut paljon mm. toisen maailmansodan julmuuksia.

Liftonin mukaan, ihmisluonto ei ole synnynnäisesti julma. Silti jotkut ihmiset ja ihmisryhmät ovat valmiit tekemään julmiakin tekoja ”julmuutta tuottavissa tilanteissa”. Lifton puhuu proteaanista minuudesta. Se on itse asiassa hänen mukaansa ihmisen psyykeen olemus. Meissä voi aktivoitua erilaisia persoonan osia erilaisissa olosuhteissa. Jokaisessa meistä asuu demoni ja pyhimys.

Julmuutta tuottavassa tilanteessa monissa meistä tavallisista ihmisistä aktivoituu paha osa. Mikä pelottavinta, se voi aktivoitua meissä ilman, että se jättää meihin edes suuriakaan emotionaalisia jälkiä.

Julmuutta tuottava tilanne on esimerkiksi sellainen, että ihmiset alkaavat pelätä arjessansa ympärillänsä olevaa jatkuvaa vihamielisyyttä. Pitkäkestoinen stressi ja pelko tekee sen, että henkilö alkaa nähdä jatkuvasti ympräillään mahdollisia vihollisia. Pelkäävät ihmiset voidaan hyvin helposti sosialisoida dogmaattisilla yksiulottoisilla totuuksilla julmuuteen. Näkeekö joku Breiviikissä rohkean miehen? Minä ainakin näin hänessä pienen vihaa täynnä olevan pelkäävän pojan.

Tavalliset pelkoa sisällänsä kantavat ihmiset, kuten lukuisat lääkärit natsi-Saksassa kävivät läpi miehiset riitit, joiden avulla heidät aktivoitiin ottamaan osaa holokaustin julmuuksiin. Nämä kotonansa lapsia pussailevat ja rakastavat lääkäri-isät olivat leireillä hirviöitä. Silti he uskoivat elävänsä hyveellistä elämää ja he luulivat edistävänsä hyvää.

Oma mielipiteeni on, että  vastalääkettä pahan aktivoitumiselle on väkivallaton kansalaisrohkeus ja lähimmäisestä välittäminen. Sitä onkin onneksi esimerkiksi Suomessa ilmassa. Esimerkiksi mediassa olemme nähneet rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat jatkuvasti ottaa kantaa epäoikeudenmukaisuuksiin. Vaikeneminen on otollista alustaa dogmaattisille yksisilmäisille totuuksille ja pelon ilmapiirille. Siksi tarvitsemme rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat ääneen ja selkeästi ottaa kantaa ihmisoikeusrikkomuksiin ja sosiaalisiin epäoikeudenmukaisuuksiin.

Tarvitsemme sosiaalisesti oikeudenmukaista kulttuuria, jossa kenenkään ihmisen ei tarvitse pelätä oman perheensä toimeentulon takia. Tarvitsemme työn uudelleen määrittelyä sekä kaikkien ihmisten hyväksyntää. Työvoimareservissä oleva työtönkin on arvokas osa yhteisöämme ja häntä voidaan kannustaa vapaaehtoistyöhön. Ja vaikka hän ei teksi mitään, hän on silti arvokas. Meidän ei kuulu suhtautua kehenkään vihamielisesti. Sellainen kulttuuri, jossa taloudellinen epätasa-arvo senkun kasvaa, on erinomaisen otollista maaperää köyhän ja huonosti arvostetun väestön osan pahan aktivoitumiselle.

Perimmiltään kysymys on jälleen kerran siitä, että ihmisten tietoisuustaitoja, kuten kriittistä itsereflektiota tulisi vahvistaa. Kansalaiset tulisi pienestä pitäen opettaa käsittelemään ja ilmaisemaan aitoja tunteitansa. Hyväksyvän läsnäolon harjoitukset ja draamaalliset samaistumisharjoitukset ovat erinomaisia tietoisuustaitoharjoituksia, jotka mahdollistavat ihmisen henkisen kasvun.

Oma tunto – itsetuntemus – on omantunnon perusta. Jos meidät valtaa pelko, ja meille tarjotaan vastaukseksi jotain yksisilmäistä aatetta, kykenemme kaikesta huolimatta näkemään pelkojemme yli rakkauden.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s