Insinöörilläkin voi olla viisaita ajatuksia aivoista…

Hauska huomata, että insinööri (Jeff Hawkins) voi päätyä samaan johtopäätökseen kuin Anna ja hänen ystävänsä: Ihmisaivot ovat kovin erilaiset kuin keinoäly. Ne ovat moniuloitteinen sarjojen muisti. Hänen mukaansa biologit eivät ole kovin viisaita aivojen toiminnan tutkijoita.

Miltä aivojen teoria näyttäisi? Se on teoria muistista. Se ei ole kuten tietokoneen muisti. Hyvin erilainen. Se on näiden moniulotteisten sarjojen muisti, kuten se, mitä tulee silmistä. Se on sarjallinen muisti. Ei voi oppia ilman kiinnekohtia. Kappale pitää kuulla havaintosarjana, ja se muistetaan ajallisena sarjana. Sarjoja muistetaan, kun nähdään tai kuullaan jotain, mikä muistuttaa jostakin, ja se palaa muistiin. Se on automaattista. Tulevien havaintojen ennakko-oletus. Teorian on oltava biologisesti tarkka, testattavissa, se pitää voida rakentaa. Jos sitä ei rakenna, sitä ei tajua. Yksi kalvo vielä.

Mihin tämä johtaa? Älykkäisiin koneisiin? Ehdottomasti. Ja erilaisiin kuin luullaan. Olen varma, että se tulee tapahtumaan. Tulemme rakentamaan juttuja piistä. Tekniikat, joilla teemme tietokoneen muisteja, käyvät myös tähän. Mutta nämä ovat erilaisia muisteja. Yhdistämme niitä sensoreihin, jotka havainnoivat todellista maailmaa, ja ne oppivat ympäristöstään.

Ihmisellä on tilasidonnainen (minätilat) ympäristöstään oppiva sarjamuisti, joka yhdistyy myös kehoon. Tätä yhteyttä kehoon Jeff Hawkins ei korostanut. Joskus kehomme muistaa asioita, joita mielemme ei tiedosta.

Muistamme innostuneessa tilassa eri asioita kuin ahdistuneessa tilassa. Lisäksi kehomme oire voi kertoa  itsestämme asioita, joita emme (vielä) tiedä.  Tilasidonnaiset muistisarjamme aktivoituvat ulkoisista ärsykkeistä ja tunne yhdistää näitä aktivoituvia muistisarjoja.

Tilasidonnainen muisti ohjaa meitä: sen avulla ennakoimme tulevaa. Voimme parantaa muistiamme mielikuvituksemme avulla, tekemällä työmuistin ulkopuolella olevaa esitietoista muistia tietoiseksi  ja leikkimällä todellisuuden erilaisilla representaatioilla (voimme tehdä ulkoisista objekteista mielemme avulla sisäisiä objekteja).

Siinäpä Jeff Hawkingsille haaste: Kuinka kehittää tietokone, jolla on useita sarjamuisteja ja lisäksi mielikuvitusta. Ihminen voi nimittäin oppia ennakoimaan tulevaa mielikuvituksensa avulla. Hän voi tehdä ulkopuolellaan olevista ihmisistä, luontokappaleista  ja esineistä ääretömän määrän sisäisiä objekteja, joita hän voi työstää ”tässä ja nyt” fantasiakykynsä avulla. Hän voi elää mielikuvituksensa avulla  menneisyyden tapahtumia metaforisesti uudelleen ja näin muuttaa mielen muistijälkiä. Hän voi elää tulevaisuutta fantasiamaailmassaan.

Mielikuvituksemme on juuri se dialoginen elementti, joka puhaltaa hengen sanaan. Luonnontieteen kieli on kuollutta kieltä, kuoleman kieltä. Oma tietoisuutemme herää, kun uskallamme avautua moniääniselle todellisuudelle, metaforien maailmalle.

Ehkä tämä mielikuvitus ja kyky metaforatyöskentelyyn ovat ne elementit, joita luonnontieteilijöille on niin vaikeaa hahmottaa. Ihminen ei suinkaan ole rationaalinen toimija, vaan häntä ohjaa aina tunnetilat ja mielikuvitus. Luonnontieteellinen tieto on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana räjähdysmäisesti, mutta kaiken vaurauden keskellä pieni ihminen voi huonosti, koska hän ei ole rationaalinen toimija.

Onneksi näin. Luovuutemme on elämämme suurin lahja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s