Olemme sosiaalisia kehomieliä, osa 3

Tuoreiden tutkimusten mukaan syöpään sairastuneita on enemmän kuin koskaan (eräs tärkeä selitys on ikärakenteen muutos). Toisaalta niihin kuolleisuus on pienempää kuin koskaan, kiitos lääketieteen. Uskon vahvasti stressin ja addiktiivisen elämäntapamme olevan etiologinen tekijä monissa sairauksissa, kuten useissa syövissä. Olen muuten itse käynyt läpi syöpähoidot, joten siksi minua kiinnostavat erityisesti syöpäsairaudet. Mikäli haluamme vähentää syöpäsairauksia, on meidän katsottava asioita laajemiin kuin materialistisesta maailmankatsomuksesta käsin (määrälliset tutkimukset).

Terveyskirjastossa kirjoitetaan syöpään vaikuttavista tekijöistä: Tupakointi, ravinto, alkoholin käyttö, seksuaali- ja lisääntymiskäyttäytyminen, mikrobit, työ- ja asuinympäristön kemikaali- ja pölyaltisteet sekä perimä. Asiallista tekstiä, mutta asiaa katsotaan vain etupäässä materialistisesta näkökulmasta käsin: Asuinympäristöömme, alkoholinkäyttöömme ja seksuaalikäyttäytymiseemme vaikuttavat sosiopsykologiset ja jopa henkiset tekijät. Alkoholi ei ole syy alkoholismiin, eikä heroiini narkomaniaan. Lääketieteen määrälliset tutkimusmetodit ovat yksipuolistaneet tieteellisteknisen tieteenharjoittajan silmää. Tässäkin asiassa elämme onneksi parhaillaan murroksen aikaa.

Uskon, että tietoisuustaitoja harjoittamalla voimme vaikuttaa moniin etiologisiin stressisairauksien tekijöihin sekä monien sairauksien paranemisprosesseihin. Ihminen voi oppia elämään omaa kehoaan ja sisimpiä arvojaan, (ihmis)luontosuhdettaan kunnioittaen. Kun hän oppii tuntemaan itseään paremmin,  on sillä vaikutusta hänen kokonaisvaltaiseen terveyteensä. Länsimainen kultuuri on keskittynyt tietellisteknisellä hybriksellään etsimään selityksiä vain itsen ulkopuolelta tai materialistisista asioista.

Länsimainen tehokkuudelle rakentuva lattea jopa ahne elämäntapa loukkaa  jatkuvasti ihmisen kehomieliterveyden rajoja. Edelleen ihannoimme ihmisiä, jotka paahtavat ylityötunteja itsensä uhraten, egon symboleja keräten. Paradoksaalisesti hoidamme materialistisesta maailmankatsomuksesta katsoen sairauksia paremmin kuin koskaan, mutta kuormitamme terveydenhuolto stressi- ja elämäntapasairauksillamme, valtiolliset ja taloudelliset avainhenkilöt johtotähtinämme.

Kun ihminen ei kuuntele kehoansa eikä tunteitansa,  riski  monenlaisiin sairauksiin kasvaa. Tietenkään kaikkeen emme voi tietoisuudellamme vaikuttaa, joskus syöpä voi olla kohtalonamme aivan puhtaasti geneettisistä syistä, enkä suosittele hampaan periapikaaliseen tulehdukseen meditaatiota.  Silti psykososiaalisten tekijöiden vaikutuksesta moniin sairauksiin mm. syöpään ja suun terveyteen alkaa olla  jo  paljon tieteellistä evidenssiä. Mikäli haluamme puuttua paremmin etiologisiin tekijöihin sekä paranemisprosesseihin, emme voi mitätöidä ihmisen tunteita ja kognitiivisia prosesseja.

Kuten olen tuonut esille olen ollut erityisen kiinnostunut siitä, kuinka voimme harjoittaa Wilberin nelikentässä ylävasenta, subjektiivisuutta. Voimme visualisoimalla (mielikuvaharjoitukset), meditoimalla ja itsehypnoottisissa transsitiloissa  vaikuttaa omaan fyysiseen sekä mielemme terveyteen. On mahdollista tulla tietoisiksi luovissa transsi- ja meditaatiotiloissa mielen erilaisista kognitiivisista ja tunnetiloistamme, eikä meidän tarvitse tukahduttaa niitä. Voimme antaa nille esimerkiksi mielikuvituksemme värittämän metaforisen hellävaraisen muodon. Esimerkiksi tunteiden tukahduttaminen näyttäisi olevan syövän kannalta riskikäyttäytymistä. Kun käsittelemme tunteemme, esimerkiksi metaforatyöskentelyn tai vaikkapa luovan terapeuttisen taiteen avulla, vapaudumme yhä enemmän läsnäolevaan, levolliseen, elämään.

Kehittämässäni Sisäinen teatteri-metodissa hyödynnetään subjektiivisuuden (henkilöhistorialliset minätilat)  lisäksi intersubjektiivista (vasen alakenttä) todellisuutta. Luovan oppimisen kautta voidaan käyttää hyväksi psykoterapian tarjoamia merkityksiä ja metaforia sekä samaistumisia  toisiin ihmisiin. Kun leikimme erilaisilla minätilojamme, voimme integroida itseemme uusia tietoisuuden muotoja ja voimme löytää oman arvorationaalisuutemme. Tunteethan kertovat meille tietoa todellisista  arvoistamme. Hyvä, tasapainoinen kokonaisvaltaisesti hyvä elämä edellyttää, että ihminen toteuttaa elämässään arvojansa.

Meditatiivisen itsereflektion ytimessä on luovuus ja  leikillisyys; ihminen uskaltaa hetkiksi irrottautua rationaalisesta ajattelustaan. Emme ratkaise elämämme ongelmia vain järjellä vaan myös luovalla kekseliäisyydellämme.  Juuri tämä assoiaatioiden spontaanisuus tekee sen, että saavutamme otteen ehdollistumimme; alamme tiedostaa opimamme automaattiset ajattelumallit. Tällöin kykenemme tarkastelemaan niitä uudesta ulkopuolisen näkökulmasta.

Pelkästään rationaalisella arkijärjellämme emme tuota luovaa oivallusta, vaikka olemmekin sen kanssa vuorovaikutuksessa.  Tiedostamme onnistuneessa vuorovaikutuksessa esimerkiksi ”introjektiomme”, ne kulttuuriset äänet, jotka olemme omaksuneet osaksi persoonamme, tavallisesti tiedostamattamme henkilöhistoriamme aikana. Vähitellen vapaudumme tietoisuutemme automaattisesta ohjauksesta, ja meistä tulee oman elämämme ja ajatuksiemme aktiivisia ohjaajia.

Kokonaisvaltaista terveyttä edistäviä tietoisuustaitoja voi harjoittaa monella tavoin. Sisäinen teatteri on vain yksi luova tapa muiden joukossa. Se on tapa, joka hyödyntää sekä itämaista että länsimaista viisausperinnettä: psykoterapiaperinnettä ja sen metaforia.

Minätilojen terapia on nimenomaisesti integroiva menetelmä: sen sisällä voidaan nimenomaisesti yhdistää erilaisia viisausperinteitä.  Jo 60-luvulla tunnettu psykoanalyytikko Ira Progoff kiinnitti huomiota siihen, että voimme käyttää tiedostamatonta mieltämme konstruktiivisesti eli rakentavasti. Meidän ei tarvitse velloa karmeissa menneisyyden kokemuksissamme, vaan voimme antaa niille mielikuvituksemme avulla pehmeämmän metaforisen leikillisen muodon. Saatamme käyttää tiedostamattoman luovaa  energiaa kasvaaksemme omaksi aidoksi, arvoillemme rationaalisiksi, persooniksi.

Hypnoterapeuttina huomasin syöpähoitojeni aikana, että minulle tuli valtava tarve ilmaista omia tunteitani ja sisäisiä kokemuksiani kirjoittaen. Kirjoittaminen, tunnetilojen  ja automaattisten spontaanien ajatusten ilmaisu ja tämän prosessin ohjaus omasta tietoisesta tahdosta käsin,  on ”länsimainen”  tapa harjoittaa tietoisuustaitoja. Minätilojen kanssa työskentely muistuttaakin kovasti Carl Jungin aktiivista mielikuvitusta, mikä tämän mestarin mukaan oli nimenomaisesti meditaatiotapa. Harva on kulttuurissamme oivaltanut, kuinka monipuolisesti tietoisuustaitoja voi harjoittaa (vrt. tietoisusutaitopuu). Jokainen voi valita itselleen sopivan menetelmän.

Tietoisuustaitojen harjoittaminen ei ole pelkästään hiljentymistä ja rauhoittumista, vaan se on myös tunnepitoisten mielleyhtymien uudelleen kytketää, metaforatyöskentelyä. Se käyttää hyväkseen aivojen peilisoluja ja niiden neuroplastisia, muovautuvia, ominaisuuksia. Olennainen osa prosessia on, että ihminen löytää itsensä tarkoituksellisena osana maailmankaikkeuden laajempaa elämän verkostoa (systeeminen näkökulma, ala oikea). Länsimainen ihminen on leikannut itsensä irti olemisesta: Nykyään ymmärrän hyvin, että Marx väitti meidän vieraantuneen työstä, silti en tunnustaudu marxilaiseksi vaan dialogiseksi, myös henkiseksi, persoonaksi.

Meillä alkaa olla jo melko paljon todistusaineistoa siitä, että sosiaalisilla ja psykologisilla tekijöillä on merkitystä esimerkiksi syövän kehittymisessä. Joe Dispenza menee jopa niin pitkälle, että tarjoaa spontaanien syöpätervehtymisen selitykseksi sitä, että nämä ihmiset ovat olleet henkisiä ihmisiä, jotka ovat ohjelmoineet oman kehomielensä osaksi suurempaa maailmankaikkeuden kokonaisuutta. Hän korostaa, että mielen keskittäminen, meditaatio, tietoisuuden keskittyneessä tilassa tapahtuva tietoisuuden tilojen uudelleenlinkittäminen (rewirening) , on keskeinen tekijä kokonaisvaltaisessa  paranemisessa, eheytymisessä (healing).

Itse pidän tietoisuustaitoja (meditaatio, itsehypnoosi, luovat terapeuttiset taidemenetelmät) siltana, joka yhdistää meidät sosiaaliseksi kehomieleksi. Hypnoterapeuttina huomasin syöpähoitojeni aikana, että minulle tuli valtava tarve ilmaista omia tunteitani ja ahdistavia kokemuksiani kirjoittaen. Kirjoittaminen, tunteiden ja automaattisten metaforisten uusien mielleyhtymien, ilmaisu voi olla eräs erinomainen tapa harjoittaa tietoisuustaitoja.

Tästä sisäisestä dialogista voi kasvaa pialogia, jossa ihminen kasvattaa jatkuvassa vuorovaikutuksellisessa prosessissaan omaa kokonaisvaltaista sisäistä viisauttaan. Tämä oli hauska uusi sana, jonka löysin kuvaamaan spiraalimaista tietoisuuden laajenemista, jossa saavutetaan aina uusia syvemmän elämänymmärryksen tasoja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s