Kuinka voimaantua informaatiotulvan ja ympäristöongelmien keskellä?

http://environment.yale.edu/climate-communication/what-can-i-do-global-warming
http://environment.yale.edu/climate-communication/what-can-i-do-global-warming

Seuraavassa peilaan ajatuksiani Psychology Tomorrown artikkeliin ’Environmentalism and the Mind”.

Ajatus ilmastomuutoksesta on synnyttänyt paitsi kieltämistä myös tunteiden torjuntaa. Onhan kysymys globaalista valtavasta muutoksesta, johon pieni ihminen kykenee vain mitättömässä määrin vaikuttamaan. Moni on oivaltanut, että vaikka kuinka yritämme lieventää ja korjata muutosta, on se aiheuttava suurta kärsimystä monille ihmisille ja koko luomakunnalle.

Kun globaalin ympäristöpolitiikan professori Paul Wapner on opettanut opiskelijoita, on hän huomannut, että vain harva ympäristötietoisuutensa laajentanut opiskelija ryhtyy aktiiviseen toimintaan. Sen sijaan suuri osa nuoria lamaantuu, kun he tentevat tukehtuvansa ongelman suuruuteen. He kieltävät ongelman ja keskittyvät muihin asioihin.

Moni luulee virheellisesti, että ympäristökysymyksiin vastauksia tulee etsiä vain itsen ulkopuolelta. Tämä asennoituminen on johtanut siihen, että ongelmien kieltämisestä ja torjunnasta on tullut normeja. On selvää, että ihmiset ovat hämmentyneitä ongelmista, jotka ylittävät oman asioiden käsittelykapasiteetin. Valitettavasti kuitenkin torjunta ja kieltäminen ovat energiasyöppöjä. Siksi ne johtavat yleensä vain kyynisyyteen ja joskus jopa purnuttiin (=burnouttiin).

Se, että ihmisille opetetaan faktoja vaikeista asioista, se ei ole riittävä tapa opettaa ihmistä. Meidän pitää myös opastaa ihmisiä siihen, kuinka käsitellä vaikeita asioita ja sitä ristiriitaista informaatiotulvaa, joka kaadetaan päällemme tänä päivänä. Mielestäni ei ole kummallista, että moni pieni ihminen mieluimmin kieltää koko ilmastomuutoksen, ja kiinnittää huomionsa arkisiin jokapäiväisiin, joskus jopa turhanpäiväisiin, ulkoisiin asioihin.

Seurauksena jatkuvasta kieltämisestä ja torjunnasta monet ihmiset, myös moni auttajista ja aktiivisista ihmisistä, kuten poliittisista toimijoista, uupuu, koska hänelle ei ole tarjottu välineitä käsitellä ja elää levollisesti monimerkityksellisen ja ikäviä ennusteita sisältävän ristiriitaisen todellisuuskuvan keskellä. Tämä uupumisemme vaikuttaa uneemme, muistiimme ja mielialaamme.

’Purnutti’ eroaa masennuksesta siinä, että aivoissa on korkeat määrät stressihormoonia kortisolia ja aivojen etulohkojen aktiviteetti vähenee. Nämä osat aivoja ovat keskeisessä merkityksessä, kun mietimme ja kuvittelemme tekojemme eettisiä seuraamuksia. Ne ovat tärkeä osa tunneviisauttamme. Erityisesti kunnianhimoiset, aktiiviset ihmiset ovat alttiita tämäntyyppiselle lamaantumiselle. Vääjäämättä käy mielessä, että tällaiset stressantuneetko, etulohkojensa lamaannuttavat ihmiset hallitsevat kulttuuriamme?

Mitä voimme tehdä tällaisessa tilanteessa? Kuinka selvitä maailmassa, jonka tulevaisuus ei näytä pelkästään kauniilta. Tämänkin artikkelin mukaan voimme opettaa ihmisiä kultivoimaan tietoisuustaitoja. Professori Wapner itse on ollut rakentamassa Lama-keskusta Carsonin kansallispuistossa. Siellä opetetaan ihmisiä sisäiseen työhön, jossa kehitetään ihmisen sosiaalista ja luovaa mieltä. Ihmisille opetetaan taitoja joita minä kutsun tietoisuustaidoiksi.

Ajattelen, että shamaanit ja myös suomalaiset tietäjät, ovat osanneet olla vastavuoroisessa suhteessa luontoon. He eivät ole yrittäneet hallita ja kontrolloida luontoa (egosentrinen suhde), vaan he ovat olleet allosentrisessä suhteessa ympäristöönsä. Tässä avoimessa meditatiivisessa suhteessa ihminen antaa luonnon ohjata tietoisuuttansa, joka kulkee sinne, minne intuitio sitä vertauskuvallisella kielellä spontaanisti ohjaa. Mielikuvituksemme on keskeinen osa tunnetaitoja.  Sen avulla voimme mm. ennakoida tekojemme seuraamuksia.

Risto Polttonen
Risto Polttonen

Osa yhteisöllistä lamaantumista on se,  että ihminen kulttuurissamme vain hyvin harvoin kykenee allosentriseen luontoyhteyteen. Miellän allosentrisen suhteen alitajunnan kanssa työskentelyyn.

Alitajuntamme ei tietenkään tuota vain helmiä, vaan myös täyttä roskaa, joka täytyy eettisen ihmisen kyetä siivilöimään helmistä eroon. Itse uskon kuitenkin, että meillä suomalaisillakin on paljon kansanviisautta, jolle olisi palautettava arvo. Voimme harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa, mutta voimme oppia myös oman kansakuntamme kulttuurisista perinteistä, runonlaulannasta ja itkuvirsistä, tietoisuustaitoja. Alkuperäiskansat kun ovat osanneet harmonisen elämän luonnon kanssa. Sen sijaan egosentrisessä, yksipuolisessa kulttuurissamme on vain epäeettinen tekninen elämäntapa on nostettu normiksi. Minusta näyttää siltä, että elämme kuitenkin parhaillaan luovuuden ja yhteisöllisyyden noususuhdannetta. Ihmiset ovat väsyneet yksipuolistavaan elämäntapaan ja olemme löytämässä uutta toivon kulttuuria.

En halua vain romantisoida menneitä aikoja, sillä meidän kulttuurimmekin on luonut paljon hyviä asioita. Ihminen tarvitsee kypsän, vahvan tiedostavan egon, mutta lisäksi hän tarvitsee allosentrisiä taitoja. Oman itsen kuuntelu, oma tunto, ekologinen suhde ihmisluontoon ja luontoon on eettisen elämäntavan, hyvin kehittyneen omantunnon ytimessä. Siksi suosittelen, että hyödynnämme elämässämme myös alitajuntaamme.

Sisäisessä työssä kannattaa varjella omien aivojensa etulohkoja. Alitajuntamme kanssa työskennellessä irrottaudumme tunteiden torjunnasta ja kieltämisestä. Voimme kuunnella luovuuttamme ja voimme oppia menneiltä sukupolvilta. Esi-isämme ovat osanneet elää meitä vähemmällä materialla onnellista elämää.

Tietoisuustaidoissa ihmisille opetetaan juuri allosentrisiä taitoja. On ikäviä asioita, joiden tuloa elämämmme emme voi estää. Silloin kun emme voi estää muutosta, voimme kuitenkin tietoisuustaitoja harjoittamalla oppia lieventämään kärsimystämme. Sillä kärsimyksessä pätee seuraava yhtälö:

kärsimys = kipu x vastustus

Tietoisuustaitojen harjoittaja harjoittaa tietoisuutensa keskittämistä ja tyyneyttä. Tämän lisäksi hän hän harjoittelee luovasti oman sisäisen puheen, tunteiden, kehon tuntemusten ja mielikuvien käsittelyä. Hän ei torju eikä kiellä tunteitansa.Tämän kautta ihminen voi oppia elämään voimaantuneena oman tuntonsa ohjaamaa juurevaa elämää, siten että hänen kärsimyksensä vähenee tilanteissa, joihin hänen vaikuttamismahdollisuutensa ovat rajalliset.

Tietoisuustaidot on facebookissa!

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Kuinka voimaantua informaatiotulvan ja ympäristöongelmien keskellä?

  1. Tämä oli hyvä juttu. Miten päästä virtaamaan suhteeseen kivuliaitten asioitten suhteen – se on todella tärkeä kysymys, sillä se on varmasti myös ainoa tapa säilyttää toimintakykynsä kaiken pelottavan informaation keskellä. Annoit ajattelemisen aihetta, kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s