Kuvittele itsesi!

kuvittele-itsesi-marja-leena-toukonen-joogakauppaOlin melko hämmentynyt lukiessani Marja Leena Toukosen kirjaa ”Kuvittele itsesi”. Itse olen viitsen vuotta pohtinut tätä ”monipersoonaista” ihmismieltä, ja joku toinen on Suomessa mietiskellyt samoja asioita samoihin aikoihin, ja hän on vielä kirjoittanut aiheesta erinomaisen oppaan. Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä.

Se taisi olla Marja Leena, joka täällä virtuaalisessa todellisuudessa huomasi rinnakkaiset ajattelumallimme ja aloimme vaihtaa joitakin ajatuksiamme. Sovimme Helsingissä menneenä viikonloppuna live-tapaamisen, josta Marja Leena kirjoittikin jo oman bloginsa.

Kuvittele itsesi -kirjassa Marja Leena kertoo meille, kuinka sisäisiä hahmoja, mielikuvia ja metaforia voi käyttää oman elämän työvälineinä. Hän siis käsittelee aivan samoja asioita kuin minä valmistumassa olevassa kirjassani ”Sisäinen teatteri – Minätilat tietoisuustaitona”.

Erojakin lähestymistavassamme on: Hänen kirjansa on erinomaisen käytännön läheinen kirja, ja se sopii kenelle tahansa sisäisistä hahmoista (joita minä kutsun minätiloiksi) ja niiden työstämisestä kiinnostuneelle. Meikäläisen kirja puolestaan sisältää enemmän myös teoriaa tietoisuustaitojen olemuksesta sekä minätilojen terapeuttisesta luonteesta. Minusta näyttää siltä, että kirjamme täydentävät erinomaisesti toisiaan.

Oli mielenkiintoista saada tavata Marja Leena livenäkin. Hän oli kuulemma kekannut  hahmot eräästä Julian Cameroinin kirjoitusoppasta: lähtökohtana hänellä oli ollut eräs pieni harjoitus, jossa omasta mielestä luotiin hahmoja työstettäviksi. En voi muuuta sanoa kuin, että aikamoisen luova nainen tämä Marja Leenamme. Hänen oppaansa nimittäin sisältää laajan repertuaarin erilaisia harjoituksia sisäisten hahmojen luomiseen, niiden työstämiseen  ja mielenmaisemien rakentamiseen.

Keskusteluistamme kävi ilmi, että Marja Leena on nuoresta saakka harrastanut meditaatiota ja  mm. joogaa. Lisäksi hän on opiskellut sekä psykologiaa että filosofiaa. Mietin, että ehkä tämä pohjatyö on avannut hänessä luovuuskanavan, jolloin hän on itse pystynyt ilman mitään varsinaista tietoista viitekehystä, rakentamaan rikkaan koosteen erilaisia harjoituksia.

Kirja sisältää myös mielenkiintoisia  paljastuksia Marja Leenan  omista hahmoista. Hänellä onkin melkoisen värikäs oma Sisäinen teatterinsa!

Tässä pieni ote Marja Leenan kirjasta:

Nykyään katselen tarkasti ympärilleni vieraillessani ystävieni ja tuttujeni kodissa. Kun ajattelen, että koti muodostuu yhden tai kahden aikuisen sisäisten hahmojen jatkuvasta neuvottelusta ja ehkä kamppailustakin, en enää ihmettele, miksi joidenkin ystävieni kodit ovat niin monimuotoisia ja erilaisia. Mitä enemmän sisäiset hahmot saavat sananvaltaa sisutuksessa, sitä sekavammalta sisustus silloin näyttää, ja kieltämättä silloin on suureksi avuksi, jos edes jollain sisäisistä hahmoista on vähän silmää kauneudelle ja tyylikkyydelle. Ja vaikka ei oliskaan, kodista tulee sitä enemmän oman näköinen, mitä tasapuolisemmin kykenee jakamaan päätösvaltaa sisutuksesta koskevissa päätöksissä sisäisille hahmoilleen.

Minun kodissani esimerkiksi ei ole epäilystäkään siitä, kenen valtakuntaa on keittiö – se on varmasti Marjatan, joka suunnittelee keittiön itselleen parhaiten toimivaksi, päättää jääkaapin sisällöstä, astioiden mallista ja kodinkoneiden hankinnoista. Keittiöni on funktionaalinen ja yksinkertainen, siellä on kaikki  tarpeellinen, muttei mitään liikaa. Huomaan tosin, että joku on käynyt ripustamassa ruokailuryhmän taakse suuren taulun, jossa alkuasukkaat tanssivat rummutuksen tahdissa – olen melko varma siitä, että Tiger Woman ja Emilia ovat sen sinne ripustuneet, eikä Marjatalta ole kysytty mitään. Hänelle riittää kun keittiön seinällä on kello. Fransisca, joka rakastaa kukkia , erityisesti orkideoita, on tuonut ikkunalle jossakin vaiheessa pari kaunista orkideaa, ja ikään kuin selityksenä ja anteeksipyyntönä lisännyt vielä orkidea-aiheisen kuukausikalenterin seinälle jotta Marjatta ei pahastuisi. Ikkunalle Fransisca on asetellut myös kauniita luonnonkiviä.

On tämä virtuaalinen todellisuus melkoinen kohtaamispaikka. Kuka tietää, olisinko muuten koskaan tätä sielunsisartani tavannut! Ja olisi sitäpaitsi  jäänyt tämä nykyinen puolisonikin todennäköisesti tapaamatta, mutta se on sitten oma tarinansa se.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Kuvittele itsesi!

  1. Minäkin olen hämmentynyt ja lisäksi nolottaa – terveisiä vain Marja Leena tätä kautta! En ole saanut aikaiseksi tutustua tuohon kirjaan, ja miten paljon se olisikaan voinut olla avuksi erinäisissä työtilanteissa. Ja muutenkin.

    Täällä siis kolmas, joka on työskennellyt nyt jo kymmenisen vuotta sisäisten hahmojen kanssa – tai äänien, niin kuin me niitä kutsumme. Minun reittini tähän ajattelutapaan tulee kolmihaaraista polkua: ensinnäkin, kognitiivis-analyyttisen terapian minätilamalli, toiseksi Hal ja Sidra Stonen Voice Dialogue, kolmanneksi tuo sama Julia Cameronin kirja. Teoreettisia eroja varmaan on, ja siitä seuraavia hienosäätöjä siinä miten sisäisiä hahmoja lähestytään. Mutta erot eivät liene oleellisin asia.

    Että silleen. Olin jo ottanut listalle kunnollisemman perehtymisen sinun kirjoituksiisi Kati, mutta nyt tässä samalla istumalla tilaan tuon Marja Leenan kirjan. Että voi ihminen olla hidas ja nolo.

    1. Hauskaa! Minun lähtökohtanani on ollut nimenomaan Ego-State terapia, jota pidetään Voice Dialogin sisarena, jotkut jopa äitinä, mutta sittemmin olen omaksunut ajatuksia mm. jungilaisesesta aktiivisesta mielikuviituksesta sekä luovista meditaatiotavoista. Niin kuin varmaan teksteistäni on käynyt ilmi, pidän siis itsensä kuvittelua aktiivisena mielikuvituksena, joka puolestaan oli Jungin mukaan meditaatiota. Hypnoterapeuttina pidän meditatiivisia transseja muuntuneina tajunnan tiloina, joita hyödyntämällä ihminen voi oppia oman itsensä ohjausta. Ihminen voi siirtyä ”psykodraamalliseen transsiin”; jossa hän itse voi luoda ja tutkia tietoisuuttaan. Mielestäni Ego State terapia (Voice Dialog, Internal Family Systems therapy, Jungin aktiivinen mielikuvitus, osapersoonia hyödytävä psykosynteesi) ovat silta teorioita, jotka voivat liittää länsimaisen psykoterapian ja erilaiset meditaatioperinteet toinen toisiinsa. Voimme peilata kaiken muun materiaalin lisäksi luovassa transsissa psykoterapian käsitteitä omiin minätiloihin, ja sitä kautta avata itseoivallusta. Sisäisessä teatterissa yhdistän siis oikeastaan oppimisprosesseihin liittyvän aktiivisen mielikuivituksen ja jungilaistyyppisen aktiivisen mielikuvituksen itseohjautuvuuden välineeksi.

      1. Kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta syväprosessoinnin mahdollisuudelta. Jungilainen ajattelu on kiinnostanut minuakin ”aina” – no, 20 vuotta ehkä, mutta koskaan minulla ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä siihen kunnolla. Niinkuin varmaan tiedätkin, jungilainen ajattelu on joutunut ihan oudosti sivuutetuksi Suomessa. On aikakin että joku nostaa sitä esiin.
        Tuo luovan transsin käsite saattaa olla lähellä Winnicottin potentiaalista – luovaa – tilaa, jonka kaltaista prosessia kuvaa myös Bahtin ilmaisuteoriassaan. Näitä on avannut erityisesti Mikael Leiman näissä meidän kuvioissa. Ja kyllä, muuntuneista tajunnan tiloista tässä varmasti on kysymys; meidän kielellä voisi puhua myös dissosiaation tietoisesta käytöstä.
        Ajattelen että on mainiota miten ihmiset näköjään kuitenkin hakeutuvat jonkin perusinhimillisen, ihmisenä olemiselle välttämättömän syvä- ja meditatiivisen tason äärelle. Jos jokin meditaation ja sanattomaan tasoon sukeltamisen väylä heikkenee, ihmiset etsivät toisen. Onneksi meissä on tällaista kestävyyttä.

  2. Winnicottia olen lukenut vähemmän ,mutta Bahktinia jonkin verran. Joo, todella outoa, että meillä on sivuutettu muutuneet tajunnan tilat, kuten aktiivinen mielikuvitus ja siinä sivussa on mitätöity sitä luovaa potentiaalia, mitä meissä jokaisessa ihmisissä on. Meillä on ylikorostonut yksipuolinen käsitys rationaalisuudesta. On monia tapoja olla rationaalinen. Sen kun oivaltaa, on syväsukellus tietoisuuteen mahdollista. Joo, potentiaalinen luova tila kuulostaa hyvältä. Itse kutsun tätä psykodraamalliseksi transsiksi, jota käsitettä käytetään myös psykodraamassa. Ihminen voi myös siis kirjoittaessaan olla luovassa psykodraamallisessa transsissa. Ihminen tuottaa spontaanisti oivallusta (vrt. oivallusmeditaatio). Oli miten oli transsitilassa meidän on mahdollista yhdistää luovasti tietoa kokonaisvaltaiseksi viisaudeksi. Me itse voimme yhdistää sen, mitkä tiedemiehet ja asiantuntijat ovat pirstoneet meissä miljoonaksi palaseksi.
    Pitäisikö meidän joskus järjestää tapaaminen, jossa olisi paikalla kaikki aiheesta kiinnostuneet :D? Muistanko oikein, että sinä vaikutat Pohjois-Karjalassa?

  3. Kiva kun kommentoit tätä, Liisa. Olisi muuten tosiaan hienoa saada joskus aikaan pieni tapaaminen tämän aihepiirin ympäriltä. Uskoisin, että meitä kiinnostuneita löytyisi kyllä.

    Minulle luova tila on aina ollut jotenkin pyhä ja koskematon, jonka voi saavuttaa monella eri tavalla. Uskon, että se löytyy jokaisesta kun antaa sille tilaa ja osaa kutsua sen esiin. Aktiivinen ja tietoisesti suunnattu mielikuvitus on todella vahva väline, jonka käyttöä ei osata eikä ehkä tunnustetakaan. Jo Jungilta peräisin oleva ajatus on ajassamme täysin haudattu ja kognitio tuntuu olevan se, jonka nimeen kuulutetaan asiaa kuin asiaa.

    1. Vastaan tässä teille molemmille – kiva että sinäkin liityit keskusteluun, Marja Leena! Uskon että muuntuvien tajunnan tilojen idea on sivuutettu pohjimmiltaan yksinkertaisesta syystä, pelon vuoksi. Ei ymmärretä miten normaalista, usein arkipäiväisestä, ja toisaalta elämälle välttämättömästä asiasta on kysymys. Mutta hyvä, mehän voimme toimia toisin!

      Tapaaminen olisi hieno asia. Vaikutan kyllä pk-seudulla mutta käyn aina mielelläni Pohjois-Karjalassa ja Valamossa varsinkin. Jonnekin sinne päin tai sitten tänne meille päin voisi viritellä jotain mukavaa!

      1. Ok… Taisin sekoittaa Liisa sinut toiseen lukijaani. Täällä taitaa käydä joskus toinenkin Liisa! Käyn säännöllisesti pääkaupunkiseudulla, joten ehkä tapaaminen voisi tapahtua sielläkin. Vaikka Valamossa olen käynyt silloin tällöin rentoutumassa, joten käy sekin :D.
        Mä uskon muuten, että Jung tajusi aina todellisuuden pluralistisen – moninäkökulmaisen – luonteen. Tämä ei miellytä kaikkia keskiarvoille asiantuntijuutensa rakentaville ihmisille. Yle leaksissa pilailtiin siitä, kuinka kulttuurimme on tehnyt numeroista fetissejä. Minusta se on valitettavan totta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s