Johdanto Sisäiseen teatteriin

JOHDANTO

Seuraavassa johdatoni kirjaani ”Sisäinen teatteri – aktiivinen mielikuvitus tietoisuustaitona”:

Jokainen ihminen on ainutkertainen itseään yhä uudelleen ja uudelleen jäsentävä tarina. Tai ehkä hän on pikemminkin kerta toisensa jälkeen uudelleen improvisoitu näytelmä, Sisäinen teatteri. Tässä näytelmässä on mukana kaikki ihmisen minän puolet: Ne voivat olla rakentamassa identitettidraaman juonta.

Oman alkuprosessini jälkeen (Mielentilojen treenikirja) mieleni on täyttänyt intohimoinen uteliaisuus sen suhteen, mitä ihminen todella on. Voiko ihminen olla oman elämänsä käsikirjoituksen aktiivinen luoja, sen sijaan että hän olisi vain passiivisesti olosuhteittensa kuljettama tarina?

Mieheni sanoo aina, että olen saksalaisen perusteellinen. Ehkä se johtuu luonnontieteellisestä taustastani. Haluan rakentaa vankat tieteenfilosofiset perusteet Sisäinen teatteri- ajatukselleni. Kun joku kysyy minulta asioita sen olemuksesta, pystyn selvittämään menetelmän perustan. Tämä ei tarkoita sitä, että tästä kirjasta ei löytyisi virheitä. Kaikki syvällinen ajattelu kun on aina keskeneräistä. Joka pelkää virheitä, ei yleensä myöskään uskalla elää.

Theatre

Toki viimeiseen lukuun olen ottanut paljon esille käytännön näkökulmia terapeuttiseen kirjoittamiseen, ja kirjoittamisesta kiinnostunut voikin aloittaa omien tilojensa työstämisen kirjan ensimmäisestä ja viimeistä luvusta. Erityisesti viimeiseen lukuun  olen yhdistänyt saamaani käytännönkokemusta. Halutessasi voit pala palalta tutustua myös teoreettisiin perusteisiin. Aloita vaikka lukemalla lukujen yhteenvedot ja harmaat alueet. Teoreettisen rakenteet eivät ole itsetarkoitus – ne ovat vain ponnahduskiviä syvempään ymmärrykseen.

Omassa maailmankuvassani tiede on kärsinyt viime vuosina inflaation. Minulle tieteellinen ajattelu on vain eräs luovuuden muoto. Ehkä tämä arvon lasku on tapahtunut sen vuoksi, että erityisesti luonnontieteellinen määrällinen tutkimus on ollut mukana rakentamassa eettisesti kestämätöntä elämäntapaa. Tiede on ollut modernissa kulttuurissa pirstomassa viisautta, mistä seurauksena on ollut ennen näkemätön ympäristötuho. Silti tieteellä on vahvuutensa: Se on kehittänyt ihmiskunnan realiteettitajua.

Tarvitsemme eettiseen elämäntapaan  enemmän ihmisenviranhaltijoita kuin vain asiantuntijoita. Ihmisiä, jotka kykenevät kaiken ekologisen tuhon ja ristiriitaisen informaatiotulvan keskellä elämään ja kannustamaan toisia ihmisiä moraalisesti kestävään, mielekkääseen ja tarkoitukselliseen elämään. Tähän tarvitsemme kokonaisvaltaista, moninäkökulmaista viisautta ja ymmärrystä.

Uskon, että elämme nyt aikoja, jossa ihmisen tietoisuustaidot, mukaan lukien luovat tavat organisoida ja yhdistää tietoa, elävät noususuhdannetta. Tarvitsemme kipeästi ihmisiä, jotka eivät torju ikäviä uutisia, vaan kykenevät hyväksymään vaikeatkin ajat. On lohduttavaa tietää, että aineellisessa niukkuudessakin on mahdollisuus elää rikasta, merkityksellistä elämää.

Ainakin minulle on selvää, että tulevaisuudessa moni meistä joutuu elämään vähemmällä aineellisella kuluttamisella, sillä äiti maa itkee jo pahasti haavojansa. Mikä parasta, tämä ei merkitse sitä, että meidän tarvitsee välttämättä elää henkisesti köyhempää elämää. Uskon, että yksi modernin aikakauden suurimpia harhoja on ollut onnellisuuden sekoittaminen omistettuihin ja kulutettuihin tarpeettomiin hyödykkeisiin.

Tässä ajassa on tervettä uutta luovuutta ja halua takaisin yhteisöllisyyteen. Monilta meiltä sodanjälkeisen ajan ihmisiltä on katkottu juuret, minkä vuoksi meistä on tullut eräänlaisia luokkaretkeilijöitä, jotka eivät enää tiedä keitä he ovat. Pitkällekin koulutettu akateeminen ihminen voi tietää paljon faktoja, mutta hän on unohtanut kuka hän on. Terve ihminen tuntee tarinansa ja kykenee rakentamaan itselleen vahvan identiteetin yhteisöllisesti jaetuista tarinoistansa.

Tämä kirja on kaino yritys kertoa, kuinka ihminen voi rakentaa vahvan identiteettitarinan itselleen. Kirjani voi toimia lähtökohtana ja oppaana matkalle, jossa saatat löytää omat tukahdutetut puolesi ja oman juurevamman itsesi. Itsetuntemuksesi lisääntyy aimo harppauksen silloin kun alat käymään keskusteluja eri puoliesi, minätilojesi, luomien tarinoiden ja ihmiskunnan luomien metaforisten myyttien kanssa. Tätä kautta ihminen voi jälleen löytää uusia ajankohtaisempia käsikirjoituksia näytelmäänsä.

Kun ihmisellä on väkevä luovuudella rakennettu identiteettitarina, voi hän kokea olevansa paitsi osa yhteisöänsä myös oma aito itsensä. Hänen intuitiivinen viisautensa kasvaa. Tällä matkalla toiset asiansa tuntevat ihmisenviranhaltijat ja asiantuntijat voivat olla oppaitamme.

Minulle normielämä oli hyvin vaikeaa. Kärsin erilaisesta psykofyysisestä pahoinvoinnista, nuorempana bulimiasta ja myöhemmin masennuksesta. Vapauduin massaihmisen vankilasta, kun tajusin, että minua on moneksi. Suurin askeleeni itsetuntemusmatkallani tapahtui syöpään sairastumiseni jälkeen. Sairaudella voi olla elämäntarinan kannalta keskeinen merkitys. Sairauden ei tarvitse aina välttämättä olla paha asia. Joskus se voi olla parasta, mitä meille voi tapahtua. Sairaus voi olla opettajamme. Vasta sen opastamana kasvoin aidommaksi omaksi itsekseni, ihmiseksi, joka kykenee läsnäolon hetkiin, viihtyy seurassaan ja jolla on monta monituista puolta.

Erityisesti elämän kriisit ovat hetkiä, joissa ihmisillä on hyvin usein tarve käsikirjoittaa elämäänsä uudelleen. Sisäinen teatteri tarjoaa välineitä erityisesti tähän sisäiseen kriisityöhön.

Nykyään toteutan elämässäni useita puoliani, mikä on tehnyt elämästäni uudella tavalla mielekästä. Toivon, että tästä kirjasta on hyötyä niille ihmisille, jotka lähtevät omalle itsetuntemusmatkallensa. Kirjaa voi hyvin täydentää Marja Leena Toukosen (2010) käytännön läheisellä kirjoittamisoppaalla ”Kuvittele itsesi”. Luulen, että näiden kahden kirjan seurassa monella voi olla mahdollisuus vapautua mielikuvituksensa avulla yksipuolistavasta kulttuurista. Kirjoittaja voi lähteä avaamaan aidosti oman itsen näköistä uutta vastuullista elämää. Jokainen meistä on jotakin paljon enemmän kuin minkään asiantuntijan määritelmä hänestä.

Kuhmossa 15.5.2013

Kati Sarvela, ihmisenviranhaltija (Emäntä, korpifilosofi, hammaslääkäri, tietokirjailija, hypnoterapeutti, kirjoittamisen ohjaaja, Kuhmon MTS:n puheenjohtaja, Tyttönen, Tuomas, Tiedemies, Itkijänainen ja paljon, paljon muuta)

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Johdanto Sisäiseen teatteriin

  1. Kiinnostava projekti sinulla! Minun mieleni tarttuu nyt uudelleen tähän ajatukseen vaikeiden aikojen kohtaamisesta, sillä siitä ei kovin moni ole puhunut. Minua ainakin välillä ahdistaa ihan todella se, mitä ympäristölle tapahtuu, ja nyt alan ymmärtää että iso osa ahdistusta on se, että sitä yleensä yrittää kohdata ja sietää yksin. Mutta mitä jos onkin joukko tai piiri, joka yhdessä kohtaa ajat sellaisina kuin ne ovat, ilman todellisuuspakoa mutta myös nähden sen ilon ja kauneuden joka kuitenkin aina on olemassa. Tämä voi olla oma sisäisen teatterin henkilökohtainen sisäpiiri , mutta myös sellaisten ihmisten piiri, joka yhdessä hakee itsestään niitä voimaannuttavimpia ja pelottomimpia ääniä, samalla kun ne kaikkein pelokkaimmat ja ahdistuvimmat hahmot tulevat tutummiksi ja saavat selkeämmät piirteet.

    Tuntuu että tässä voisi olla paljon mahdollisuuksia, ja uskon että sisäinen teatteri tosiaan voisi olla keino löytää itsestämme jo melkein unohduksiin painuneita voimia. Joka tapauksessa monokulttuuri on huonoin vaihtoehto ihmisenkin viljelyssä 🙂

    1. Joo. Vissiin olen ohimennen tätäkin teemaa jossain blogissani sivunnut. Ihmiskunnan ekologinen tulevaisuus ei välttämättä näytä kovin myönteiseltä, ja luulen, että näitä ajatuksia torjutaan, koska ihmisen eivät kykene käsittelemään tunteitaan. En usko, että ihmiset pohjimmiltaan ovat välinpitämättömiä. He elävät kuin ennenkin, koska eivät pysty parempaan. Minusta me tarvitsemme toisiamme ja opastajia, jotka näyttävät, että voimme yhdessä elää vähemmälläkin aineellisella tuhlailulla onnellista elämää. Tunteiden torjunta ei ole hyvä asia, mutta onko meidät opetettu siihen?
      Uskon, että ekofilosofi Henryk Skolimowski ei ole turhaan kirjoittanut kirjaansa Mielen teatterista. Dialoginen, pluralistinen, tapa olla maailmassa mahdollistaa eettisen, ekologisen elämän ja aidon läsnäolemisen. Samaa mieltä – monokulttuuri on huono asia, ja se kuitenkin valitettavasti hallitsee edelleen yhteiskunnallisia rakenteitamme.

      1. Näin minäkin uskon, ihmiset torjuvat sen mitä eivät pysty käsittelemään, tai mitä eivät usko pystyvänsä käsittelemään. Melkein luulen että vaikeus käsitellä tunteita on isompi ongelma kuin se että joutuu olemaan ilman jotain tavaraa, matkoja tms. Vaikka itsesäätelyn yrityksestähän siinä kuluttamisessakin on usein kyse. Ja monet tietävät että eihän se toimi! Jos toimisi niin ei tavaraa tarvitsisi aina lisää.

        Hauskaa että poimit Skolimowskin tähän, hän tuolla juuri katseli vastapäisestä kirjahyllystä. Mitäs hän siellä sanookaan: ihmistä voidaan parhaiten kutsua itseään herkistäväksi eläimeksi, tai yksinkertaisesti herkäksi eläimeksi.

        Tuo ihmisen herkkyys pitää siis saada rakentavaan käyttöön eli oikeaan käyttöönsä, ettemme me vain luhistu tai tukehdu siihen.

  2. Hyvin sanottu. Henryk Skolimowskilla on erinomaisia ajatuksia. Minä olen optimisti. Luotan siihen, että maailma muuttuu. Toivon ja kauheasti teen töitä sen eteen, että se tapahtuu vapaaehtoisesti kansalaisten itsetiedostuksen lisääntymisen ja juuri tämän mainitsemasi herkkyyden kehittymisen kautta eikä rajummin (vanhentuneille ajattelumalleille rakentuneet yhteskunnalliset rakenteet luhistuvat omaan mahdottomuuteensa). Eikö ilmassa tuoksu jo orastava keväinen muutos? 😀

    1. Kyllä tuoksuu, ilman muuta! Pitää vain tajuta kääntää nenänsä oikeaan suuntaan!

      Tämä on nyt minulle hyvä ja tärkeä keskustelu. Olen juuri tarkentamassa yritykseni = työni tulevaisuuden suuntaa, ja nämä ajatukset antavat eväitä yritysevoluution seuraavalle kierrokselle, siihen pohdintaan miten saan arvot vielä kirkkaammin työn perustaksi. Yritän elää niinkuin opetan, ja uskon että ainoa tapa tehdä työtä ylikuormittumatta ja kestävästi, on että käyttää parhaita kykyjään sellaisten päämäärien hyväksi jotka voi sydämestään allekirjoittaa. Kiitos siis!

  3. Tällainen dialogi avaa tavallisesti molempien ymmärrystä. itse en ole muistanut korostaa tuota ihmisen herkkyyttä, joka on erittäin tärkeä asia. Aistiakseen todellisuuden sellaisenaan ihminen joutuu kehittämään sisäistä intuitiivista herkkyyttään, ja mielestäni sisäinen dialogi, on nimenomaisesti oman intuitiivisen herkkyyden kehittämistä! Kiitos vaan siis itsellesi :D!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s