Kalle Päätalon itsehoidollisesta kirjoittamisesta

Flickr/AngelsWings cc license.

Ruma Sota -kirjassa Jenni Kirves kirjoittaa Kalle Päätalosta seuravasti: Itsemurhayrityksensä jälkeen Päätalo päätti ryhdistäytyä ja keskittää kaikki voimansa maaniseen työntekoon. Hän kävi töissä rakennustyömailla, opiskeli itsensä rakennusmestariksi ja alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan. Omaelämänkerrallisessa Iijoki-sarjassaan hän myöhemmin myös käsitteli sodassa syntyneet syyllisyydentunteensa ja muut henkiset ongelmansa ja sai siten, ikään kuin itse tehdyn psykoterapian kautta, vapautuksen traumoistaan.

Minulla on vankka usko siihen, että ei pelkästään Kalle, vaan hyvin monet ihmiset, voivat päästä kirjoittamisessaan prosessiin, jossa he hoitavat itse itseään. Aina ei prosessissa synny Päätalon lailla kaunokirjallisia helmiä, mutta se voi tuottaa itseohoidollista oivallusta.

Erityisen tehokasta väitän kirjoittamisen olevan silloin kun ihminen yhdistää kirjoittamiseensa psykoterapeuttista ja arkitietoa. En ole muuten ensimmäinen höyrypää, joka tekee terapiaa itse itselleen. Karen Horney teki itse itselleen psykoanalyysiä, olemassa terapiasuhteessa  fiktiiviseen sisäiseen hahmoonsa, joka muistaakseni oli nimeltään Clara.  Uskon, että jokaisessa meissä on mahtava sisäinen potentiaali luovaan heijastusprosessiin, jossa pääsemme kiinni omaan sisäiseen viisauteemme. Tiedämme itse ongelmiemme ratkaisut, meidän on vaan onnistuttava kaivamaan ne esiin itsestämme.

Sisäisen teatterin kaltainen menetelemä on integratiivinen mentelmä, joka siis voi yhdistää psykoterapeuttista tietoa ja oman mielikuvituksen luovuuden tuotteita, minätiloja ja niiden dialogia,  itsehoidolliseksi näytelmäksi. Tuskinpa kaikki Kallenkaan dialogit IIjoki- sarjassa olivat muuten historiallisia fraktadokumentteja, vaan ne olisvat sisäisen puheen tuottamia näytelmiä, joissa fiktio ja fakta sekoittuivat Sisäisen teatterin tapaan toinen toisiinsa.

Lauri Rauhala kirjoitti aikoinaan, että hän uskoo psykoterapeuttisen perinteen ja meditaation voivan yhdistyä. Minä olen samaa mieltä hänen kanssaan tästä asiasta. Luova spontaani kirjoittamisen itsehypnoosi tila on meditatiivinen luova tila, josta ihminen voi ammentaa itselleen kokonaisvaltaista viisautta. Tällöin elämän laatu, kuten sen tarkoituksellisuuden kokemus, lisääntyy.

Kukin meistä voi olla oman onnemme seppiä! Siihen vaaditaan kuitenkin aineellisen perusturva ja yhteisön tuki. Jokainen itseanalyysiä tekevä tarvitsee aikuisen kokeneen oppaan itselleen, etenkin silloin kun aikuisia osia omaan persoonaan ei ole vielä kehittynyt.

Individualsitin kulttuuri on pirstonut meidät irti juuriltamme: Siksi joudumme hoivaamaan itseämme ja olemaan läsnä itsellemme yhteisömme tukemana. Juurevuutumme syntyy sitä kautta, että olemme avoimia ja läsnäolevia itsellemme sekä toisille ihmisille. Elämän tarkoituksellisuuden kokemus ja aito empatia toisia ihmisiä kohtaan lähtee liikkeelle siitä, että kykenemme löytämään oman henkilökohtaisen eettisen tehtävämme osana muita luontokappaleita. Liian monet ihmiset elävät elämänsä läpi koskaan kohtaamatta hänelle tärkeintä ihmistä –  itseään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s