Erään hullun Emännän satunnaisia hullunkurisia mietteitä DSM -luokituksesta ja vähän muustakin, osa 1

Löysin jälleen mielenkiintoisen videon Youtubista. Siinä professori Nikolas Rose esittää hämmentäviä kysymyksiä mielenterveysongelmista ja lääkäreiden DSM-luokituksista. Näköjään Rose kiinnittää huomiota samaan asiaan kuin minä edellisen blogini lopussa: Mielenterveysongelmat on määritelty tietyntyyppisiksi taakoiksi erityisesti kansainvälisten kaupallisten organisaatioiden toimesta. Mitään luonnontieteellisiä perusteita näiden kategorioiden objektiivisuudelle ei näyttäisi olevan.

Psykiatriset ”sairaudet” ovat levinneet melkein kuin tartuntataudit. Rose esittää melkoisia lukuja. 27% kansalaisista on EU-maissa viimeisen vuoden aikana kärsinyt jostain mielenterveysongelmasta. Melkein 40 % ihmisistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa sellaisesta. Lisäksi nk. ”asiantuntijat” väittävät, että on edelleen paljon mielenterveysongelmia, jotka jäävät kokonaan diagnotisoimatta.

Itsekin olen löytänyt itsestäni jos jonkinlaista hulluutta. Entisinä aikoina minut olisi voitu diagnotisoida hysterikoksi, sittemmin neurootikoksi, nuorempana minulla oli bulimiaa, myöhemmin depressiota ja nykyään minut on vallannut outo tauti, jolle en ole vielä löytänyt nimeä. Itse voisin nimetä sen epäuskoksi nykyisen länsimaisen lääketieteen psykiatrisiin kategorioihin. Mikä kummallisinta, näyttää siltä, että joka päivä enemmän ja enemmän ihmisiä sairastuu tähän sairauteen. Vai onko sittenkin niin, että suurin osa ihmisistä kärsii materialistisesta luonnehäiriöstä,  minä ja monet ystäväni, olemme sen sijaan mielenterveydeltämme täysin terveitä hulluja. Kuka tietää.

Rosen videon  ja omat mieleni siitä synnyttämät mielleyhtymät herättävät ainakin itsessäni joukon jatkokysymyksiä. Tässä blogissani otan esille vain joitakin. Ne ovat osittain samoja, joita Rosekin kysyy. Kun teemme mielen taakoista aivojen biologisia ongelmia, vähennetäänkö sillä ihmisten leimaamista? Autetaanko tällä pääsääntöisesti yksilöä rakentamaan elämästään tarkoituksellista tarinaa? Jos näin moni ihminen kärsii aivojen fysiologisista häiriöongelmista, minkälaiset ovat nk. ”normaalit aivot”? Vähentääkö biologinen  taakkakieli yhteiskunnan kustannuksia vai lisääkö se niitä? Mikä on se moottori joka ylläpitää ongelmiemme psykiatrisointia?

Taakkakieli ei ole vain yksilön ongelmia määrittävää kieltä vaan se on Rosen mukaan myös performatiivista kieltä. Se ohjaa yhteiskunnallisia ja yksityisiä rahavirtoja tiettyyn, usein kaupallisten intressien ohjaamaan toiminnalliseen suuntaan. DSM luokitusten sairauskategorioiden määrä on lisääntynyt koko sen historian ajan: Lääketiede on eriyttänyt yhä laajemman skaalan erilaisia aivojen fysiologisiin tiloihin liittyviä mielen häiriötiloja. Jokainen uusittu DSM luokituskäsikirja sisältää yhä enemmän erilaisia biologisoituja taakkoja, joita ihmiset voivat kantaa elämänsä aikana aivoissaan. Tämä tietysti on eräs tekijä, joka vaikuttaa siihen, että lähes jokainen tänä päivänä kärsii diagnnostisoidusta tai diagnostisoimattomasta psykiatrisesta ongelmasta. Nämä manuaalit ohjaavat myös lääketehtaiden ja muiden toimijoiden lääkeinnovaatioita ja joskus – ainakin filosofi Fredrik Svaenuksen mukaan –  asia on toi jopa toisin päin: Lääketehtaiden uudet innovatiot ohjaavat DMS manuaaleja. Joskus keksitään siis ensin lääke, ja sitten luokitus, jonka hoitoon se sopii.

Rosin mukaan DSM manuaali ahtaa kaikki mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset luokkiin teoreettisen olettamuksen ohjaajamana, jossa ajatellaan, että kun  ihmisillä on tietyt samankaltaiset oireet, jokainen näistä ihmisestä kärsii samasta biologisoidusta ”sairaudesta”. Omasta mielestäni tämä on juuri se ongelma, jota narratiivisella lääketieteellä pyritään korjaamaan. Jokaisen ihmisen tarina on ainutkertainen, täytyy olla todella varovainen ennen kuin persoonia aletaan  ahtaa mihikään luokkiin.

Uusimman DSM 5:en suunnitelussa pyrittiin Rosen mukaan ottamaan huomioon, mitkä ovat todella luonnollisissa olosuhteissa esiintyviä oireyhtymiä, mutta manuaalikirja ei tässä onnistunut. Lopputuloksena on opus, joka sisältää entistä enemmän psykiatrisisoituja oireyhtymiä, joista ihminen kuin ihminen voi kärsiä. Tämä kaikki siitä huolimatta, että objektiivisia kriteereitä sen luokituksiin ei aikuisten oikeasti ole edes olemassa.

DSM on instituutioiden vallankäytön väline, joka ohjaa paitsi ongelmien psykiatrisointia myös poliittisia toimijoita. Pahimmassa tapauksessa se varastaa yksilöltä kokonaan hänen tarinansa. Esimerkiksi ottaisin erään nuoren ystäväni, joka tänä päivänä taistelee paikastaan yhteiskunnasta. Hän on erittäin sivistynyt ja kokenut ikäisekseen(harvoin tapaa nuorta, jonka kanssa voi keskustella psykoanalyysistä ja Heideggerin filosofiasta samalla tasolla, minkä lisäksi hänellä on käytännön elämän poikkeuksiellisia taitoja). Kyseisen nuoren henkilön taakaksi on kuitenkin asetettu valtava määrä painolastia, joiden selitys vaikuttaisi olevan varhaisnuoruuden aikana tehdyt erilaisiset psykiatriset diagnoosit. Tällä hetkellä kyseinen henkilö on siinä määrin kyllästynyt työuralla paljastettuihin leimoihinsa,  että hän miettii eläkepaperien hakemista.

Minulla on tunne, että hänen kohdallaan psykiatriset leimat ovat kääntyneet hänen yksilöllisen tarinansa rasitteeksi. Lääketieteilijöiden diagnoosit ovat hänen kohdallaan todennäköisesti epäonnistuneet. Diagnoosit eivät palvele tätä potilasta, vaan jotakin muuta instanssa. Ovatko diagnoosit auttaneet häntä löytämään tarkoituksellisen elämän?  Valitettavasti minusta näyttää, että ne ovat ainakin viime aikoina vahingoittaneet sitä. Mielestäni lääketieteteen tehtävä ei ole pelkästään hoitaa (psyko)somaattista ongelmaa vaan sen lisäksi kokonaisvaltaisen lääketieteen pitäisi aina olla sellaista, että sen ymmärys auttaa ja tukee  ihmistä rakentamaan elämästään tarkoituksellista, mielekästä tarinaa. Uskonkin, että olemme siirtymässä kokonaisvaltaisen, holistisen, lääketieteen aikaan. Tässä avoimessa systeemissä, jossa ongelmia ei laboratorisoida,  DSM:n mielenterveysongelmia medikalisoivat mallit vaikuttavat kovin vanhanaikaisilta.

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s